Orkidea innostus muuttui harrastukseksi

Keväällä kerran

Keväällä kun pitkän orkideanpito tauon jälkeen mieheni osti minulle IKEAsta tämän orkidean

en voinut arvata mille tielle se johtaa. Näitä Phalaenopsis suvun risteymäorkideoja on kertynyt kesän aikana useita. Toinen tällainen saman värinen mutta isompi kukkainen, kaksi valkoista joissa erikokoiset kukat, viininpunaisin täplin varustettu, keltainen ja onpa pari sellaistakin joista en voi tietää mitä niistä joskus tulee.

Ei se innostus siihen jäänyt. Kun etsii tietoa kasvien hoidosta, löytää vaikka mitä kiinnostavaa. Niinpä minullekin tuli vanilja orkidean pistokas, oikeastaan 2 erilaista. Ovat kyllä huonoja olleet kasvun suhteen joten ne tavallaan vaan ovat olemassa. Ja tulipa myös Ludisian pistokas.

Ludisia on maaorkidea joka on joskus tunnettu myös nimellä Marraskuun kynttilä, viitaten sen tapaan kukkia marraskuussa kynttilämäisin pystyin kukin. Minun Ludisia on kasvattanut nyt yhden uuden lehden. Se on istutettu sammalen ja männynkaarnan seokseen. Siinä on juuretkin!

Villitys iskee

No sitten iski pakkomielle hankkia joko vanda tai Cattleya. Päädyin tilaamaan pari Cattleyaa, Brassanthe Maikai ’Mayumi’ ja toinen jonka nimeä en nyt muista mutta se oli sellainen avojuurinen jakopala. Eivät ehkä parhaat mahdolliset hankinnat tähän tilanteeseen (tarvitsen isomman kasviterraarion!)

Ja sen jälkeen IKEAn löytönä meille muutti tällainen

Dendrobium nobile, puikkokämmekkä. Tässä on tuoksuvat kukat. Tuoksuvat kukat… eipä ollut ennen tullut mieleen että orkidean kukat voisi tuoksua.

Tässä vaiheessa eksyin selailemaan Suomen orkideayhdistys ry:n sivuja. Siellä oli vaikka kuinka paljon hoitovinkkejä orkidean hoitoon ja ihan suomeksi!

No, sitten sain facebookin yksityisviestillä tarjouksen, haluanko ostaa bulbphyllum orkideoiden nimettömiä jakopaloja. Minä että joo!  No nyt minulla on viisi tuntematonta bulbphyllum orkideaa ja osa niistä on istutettuna pienen pieneen akvaarioon lihansyöjäkasvin kanssa. Tarvitsen siis todellakin suuremman kasviterraarion! Ai niin, näiden orkideojen kukat saattavat sitten suorastaan lemuta.

Tehdään tästä nyt virallista

Päätin sitten liittyä siihen orkidea yhdistykseen. Koin suurta halua oppia hoitamaan ja tuntemaan orkideoiden sielunmaisemaa. Nämä lehdet ovat aarteita!

Kai nyt sitten virallisesti harrastan orkidea suvun kasvien hoitamista, keräilemistä ja tutkimista! Ja tässä riittääkin tekemistä. Sain juuri sähköpostiin viestin että uudet tilaamani orkideat ovat lähteneet Saksasta kohti kotioveani. Currlin toimittaa ne kirjaimellisesti portaille asti. Tilasin luonnonlajia edustavan Phalaenopsis bellina ’Red Apple’n jonka pitäisi tuoksua! Ja Phalaenopsis Liu’s Cute Angelin joka pitäisi olla pienikokoinen perhosorkidea. Ja sitten vanda.. no vandaorkideana myytiin sellainen pieneksi jäävä tuoksuva risteytys kun Vanda falcata x Seidenfadenia mitrata. Katsotaan millaiset taimet saan!

Onhan tämä kasvien hoito terapeuttista touhua, ja yhteen lajiin kun hurahtaa kunnolla niin se on oksat pois! Ihana on huomata kuinka omassa hoidossa kasveissa tapahtuu edistystä.

 Lasipallossa pikku bulbphyllum kasvatta uusia juuria, saviruukussa pikku perhonen on tehnyt kaksi uutta lehteä ja ruusukkeesta on kasvamassa uusia juuria. Ehkä tämä joskus kukkii!

Uutta lehteä ja uusia juuria kasvattelee myös keväällä IKEAsta ostettu kaunotar. Siinä on vielä muutama kukka jäljellä mutta siitä huolimatta se kasvaa!! Se saa amppelissa paljon valoa ja annan säännöllisesti lannoitetta. Tämä on ihana näin lähes viherkasvinakin.

Voi luoja, kumpa minä vielä oppisin kärsivällisyyttä, sillä sitä näiden kasvien hoito vaatii!

koti piha-ja-puutarha oma-elama

Viidakko tihenee

Kaikkea uutta ja tietenkin vanhaa

Vaikka minä vähän aikaa sitten pyhästi vannoin että yhtään uutta kasvia meille ei muuta, olen huomannut viherkasvien lisääntyvän viikko viikolta tässä torpassa. Ne ovat hivuttautuneet joka ainoaan huoneeseen tässä talossa. Kyllä, myös saunaan mutta huonolla menestyksellä. Isäntä saunotti saunassa karanteenissa olleet orkideat, ei kiitos!

Viimeisimpänä hankintana on mm. tämä hoya carnosa compacta joka tunnetaan tutummin nimellä hindubrope.

Tämän hankinnasta tuli minulle suorastaan pakkomielle, ja kun näin viherkasvit.net sivustolla tämän myynnissä niin samoin tein kun se aamulla vapautui myyntiin, naputtelin tilauksen. Tämä kasvi on nyt itäikkunalla, mutta pitänee laskea amppelia vähän matalammalle jott se saa enemmän valoa.

Tämä posliinikukka on niin sanotusti sukkulentti, eli se pärjää hyvin vähällä kastelulla. Se tykkää että kasvualusta on hyvin läpäisevää ja se ei tykkää siitä että sen juuret ovat koko ajan märkänä.

Tämän kasvin pitäisi olla hyvin hidaskasvuinen. Sen vuoksi onkin oikein mukava juttu että kasvi oli jo ostettaessa lähestulkoon aikuiskokoinen. Oikeastaan tämä kasvi on niin kiva tällaisena viherkasvina, että en edes halua odottaa sitä että tämä joskus kukkisi. Tämä on muuten posliinikukka numero 6 meillä. Oho!

Samalla ikkunalla kasvaa myös sant paulia kokoelmani. Olen lopulta löytänyt paikan missä nämä viihtyvät, ja oppinut sen että antamalla näille välillä kuumaa kahvia, saa aikaan kukinnan. Tässä on 4 eriväristä santtua ja yksi jonka väristä ei ole mitään hajua!

Santuille tärkeätä on että kasvualusta on hyvin läpäisevää, mielellään perliitin sekaista multaa. Vesi annetaan mieluiten aluslutaselta ja suositus on antaa lämmintä, jopa kuumaa vettä. Ja kahvia! Näitä kasvaa luonnossa vain hyvin pienellä alueella Afrikassa. Sen vuoksi näiden yksi  nimi on African violet.

Lisää sukkulentteja

Asioin paikallisessa kukkakaupassa kertomassa kukkien kuulumisia. Ihastelin siellä sitten kaikenlaisia minulle uusia kasveja. Tämä peruukilta näyttävä korallikaktus, rhipsalis, vain otti ja seurasi minua kotiin. Tämänkin hoidossa vettä pitää säästellä.

Niistä kukkaterveisistä puheen ollen, huomasin aamulla että meille on syntynyt vauva!

Kun joku aika sitten epäilin että tämä keihäsanopinkieli on kuivunut pystyyn ja kuollut, ja sain kasviryhmästä uskoa että ei sitä saa tapettua millään. Istutin siis keihäät uuteen multaan ja annoin vettä. Yhden keihään laitoin veteen ja loput jemmasin pojan huoneeseen. Huomasi elon merkkejä vesilasissa olevassa anopinkielessä. Siitä intoutuneena kurkistin pojan huoneen anopinkielipurkkiin ja kuinka ollakaan, vauvaa pukkaa!

En olisi ikinä voinut uskoa tätä, luonto on ihmeellinen!

Ihmeellinen oli myös viime reissuni Kuusamoon. Lidl kaupasta mukaani lähti tämä lintuhäkki jonne on vangittu ihanan pehmeä juoru. Se oli halvennuksessa. Tämä pehmeä lehtinen juoru ei ollut pahasti kuivuudesta kärsinyt, toisin kuin sileälehtiset kaverinsa. Sain valistusta että tämä juoru on sillamontana, vaikka kuppanimenä olikin velvet hill.

Tässä oli pieni raapaisu siitä mitä keitaalla on tapahtunut. Kasvien määrä on lähtenyt oikeasti lapaseasta. Pian lisää kukkajuttuja, palatan keitaalle!

koti sisustus oma-elama piha-ja-puutarha