Keitaalla pitää olla palmuja

Vuoripalmuja joka huoneessa

Näin pääsi käymään. Innostuin tutkimaan palmujen sielun elämää kun huomasin että Kreetalta tuomani taatelipalmun siemenet olivat itäneet. Yhtä äkkiä minulla oli käsissäni kaksi pienen pientä palmun tainta. Tietenkin suuntana oli etsiä netistä tietoa, ja aikauduin jäseneksi facebookin palmut ryhmään.

Sieltä opin että palmu on palmu, ei puu tai huonekasvi. Siispä palmua hoidetaan kuin palmua, ei puuta tai huonekasvia. Opin myös sen että vuoripalmu (Chamaedorea elegans) on aina vuoripalmu vaikka edessä olisi mikä suomenkielinen lisäliite. Ja opin sen että vuoripalmu menestyy hyvin sisätiloissa, huonossakin valossa, eikä kasva jättiläiseksi. Niinpä uskalsin tilata itselleni Viherpeukaloilta vuoripalmun taimen.

Tilaus tulikin nopeasti, peukuilta tuli vuoripalmu (tai oikeastaan 20 palmua tungettuna yhteen purkkiin) sekä 6 muuta pikku huonekasvia joista yksi taitaa olla kahvi, jota myös on purkissa 10 vaikka se on ennemmin yksilökasvi.

Opin palmut- ryhmästä että palmut kannattaa jakaa useampaan purkkiin, ja tältä minun vuoripalmut näyttivät kun hajotin sen pensasmaisen puskan.

Tässä on siis palmu jaettuna 7 purkkiin. Yhdessä on vain yksi taimi, muissa 3. Palmun kasvualustaan löytyy ohjeet palmu-ryhmästä. Tarkeää on että vesi ei jää seisomaan palmun juurille, ja kastelu noin kerran viikossa niin että vesi valuu pohjareijistä ulos. Lannoitukseenkin löytyy hyvät ohjeet samasta ryhmästä. Itse ajattelin tökätä kohta kanankakkatikut purkkien pohjiin.

Palmut tykkää suihkutteluista ja sumutuksesta. Ja tämä vuoriplmu suorastaan kavahtaa suoraa auringonpaistetta. Se kasvaa luontaisesti mm. Meksikon viidakoissa aluskasvillisuutena melko varjoisissa olosuhteissa.

Meillä palmuja on nyt joka huoneessa keittiötä lukuun ottamatta. Lasten vessakin alkoi saada keitaan ominaisuuksia, yksi vuoripalmu muutti sinnekin.

Myös saniainen löysi tiensä samaan vessaan.

Se oli niin edullinen ostos prismassa että en päässyt siitä eilen ohi.. Laitettiin se eteläiselle vessan ikkunalle paikkaan jossa sitä on hyvä sumutella ja se on koko ajan vähän kosteammassa ilman alassa mitä muualla talossa. Saniainen tykkää olla kostea koko ajan, ja se rakastaa sumuttelua!

Tekniikan maailman mukaan saniainen on kasvi jota inhoaa eniten sekä miehet että naiset. Eilen tämän kasvin ripustushommat aiheuttivat inhoa meissä molemmissa, minussa ja miehessäni. Oli näet tuon katon materiali sen verran kovaa puuta että tarvittiin pora ja siihen metalliterä että saatiin koukku kattoon.

Ei tuo saniainen niin ihana ole,  mutta tuo se trooppista fiilistä ja sitä mainostetaan helpoksi kasviksi. Se saa olla ainakin ensi kevääseen tuossa samassa purkissa. Aluslautanen on vanha, tästä meidän talosta löytynyt lautanen. Pantiin hyötykäyttöön.

Ehdottakaas minkälaisista aiheista voisin kirjoittaa. Ja pankaa blogi seurantaan!

Koti Piha ja puutarha Sisustus

Minun viher hurahdus

Niin siinä kävi että hurhdus on hurahdus

Tämä on ihan uusi blogi!

Sen jälkeen kun meillä oli remontti, ja ikkunat vaihtuivat viisinkertaisista pikkuruutuisista laseista valkoisiin ja kolmessa kerroksessa oleviin, lisääntyi kotimme valon määrä huomattavasti. Olin jo luovuttanut vuosia sitten toivon, että meillä kannattaisi pitää mitään sisäkasveja. Sen vuoksi olen täällä asuessa panostanut ennemmin pihan hoitoon.

Ikkunoiden vaihdon jälkeen ostin kotiimme kenties vuosikymmeneen, ensimmäisen viherkasvin, kultaköynnöksen (Epipremnum pinnatum) tai englanniksi pothos. Ja se on tuntunut viihtyvän meillä oikein hyvin. Pari vuotta menin vain tämän yhden kasvin varassa. Siitä innostuneena olen silloin tällöin hankkinut mitä sattuu huonekasveja vain huomatakseni että olen saanut taas yhden kasvin kuolemaan. Muutama poikkeava yksilö on kohdalleni sattunut että ne ovat vahingossa selvinneet hellässä hoidossani kuolematta. Tällaisia ovat olleet anopilta saamani aloe vera jonka hän on aikanaan 40 vuotta sitten tuonut Amerikan matkalta sekä edelleen anopilta saatu kliivia (Clivia miniata) sekä metsähallitukselta saatu jättipeikonlehti (Monstera deliciosa). 

Noin kaksi kuukautta sitten hankin taas vähän lisää huonekasveja, mutta sanotaanko näin että oli kastelukannun kanssa liipasinsormi liian herkällä ja nämä uudet ihanuudet alkoivat kärsiä. Toinen suorastaan hukkui pois ja toinen pudotti 2/3 lehdistään. Siitä alkoi sellainen vimma että nyt pitää opetella paremmin hoitamaan huonekasveja. Sitten vielä mies osti minulle IKEAsta orkidean, niin ajattelin että tätä en tahdo tappaa!

Nyt olen tutkinut netistä erilaisten kasvien hoitoon liittyviä ohjeita, ja huomannut että meidänkin talon valaistusolosuhteisiin löytyy sopivia kasveja, ja että jokainen kasvi on yksilönsä. Olen istunut kirjastossa lukemassa huonekasvikirjaa ja olen selannut vanhat viherpihat. Tämän oppimatkan kasvien maailmaan tahdon kirjoittaa tähän blogiin ja jakaa kokemuksia juuri sinun kanssa. Tästä blogista tulee löytymään niin sisä kuin pihakasveja  kukkia ja kunnon hurahdusta. Jos minulla kuukausi sitten oli 5 kasvia sisällä, on niitä nyt noin 25 ja lisää on taas tulossa. Ajattelin lopulta muuttaa kotimme myös sisältä jonkin sortin viidakoksi!

Eri huonekasveissa on havaittavissa niin ihania yksityiskohtia että niiden katselu voi olla terapeuttista. Esimerkiksi tämä herttalyhty on niin ihana keijumisen ihana. Sen paksut mehikasvimaiset sydämen muotoiset lehdet varastoivat vettä niin paljon että tämän kasvin kateluväli voi livahtaa helposti useampiin viikkoihin. En ole kastellut tätä vielä kertaakaan, ja kun eilen kokeilin sormella ruukkua, se on vielä ihan märkä. Odotellaan siis ainakin viikko ennen seuraavaa yritystä tiedustella haluaako tämä kasvi vettä. Ja sen kukat… no, joku on nämä nimennyt lyhdyiksi, minulle tulee mieleen jotain muuta.

Tervetuloa siis hurahtamaan kasvimaailmaan minun kanssani.

Koti Piha ja puutarha Oma elämä Hyvä olo