Kiitos, Sinä suomalainen uros.
Hei, Sinä suomalainen uros, kiitos suojelustasi tänään metrossa. Olipa ikävä tilanne, onneksi Sinä olit paikalla pelastamassa minut. Kerrataanpa vähän, mitä oikeastaan tapahtui.
Hyppäsin metroon Sörnäisistä, matkalla kohti Vuosaarta. Metro oli täynnä ja istuinkin ensimmäiselle vapaalle paikalle, tuntemattoman miehen viereen. Vastapäätä istui toinen, tuntematon mies. Kuuntelin musiikkia ja tanssin pääni sisällä aivan rauhassa, kunnes vieressäni istuva mies *gasp* kosketti olkapäätäni ja viittilöi jotain. Hän kehui hiusteni väriä ja päädyimme keskustelemaan yhteisestä kiinnostuksen kohteestamme. Meidän rauhallista keskustelua kestikin muutaman pysäkin verran, kunnes vastapäätämme istuva mies, alkoi huutamaan, käyttäytyen hyvin aggressiivisesti sekä toista miestä, että minua kohtaan, muun metrovaunun vaietessa ympärillämme. Pyysin huutajaa vaikenemaan, ei auttanut, vaan hän alkoi nimitellä ja uhkailla. Tilanne raukesi keskustelukumppanini poistuessa metrosta, pyysin häneltä tätä kaikkea anteeksi.
Kiitos, Sinä suomalainen mies. Kiitos kun pelastit minut hyvin epämiellyttävästä tilanteesta. EIKU… hupsista. Sinä päätit ”pelastaa” minut tilanteesta, jossa keskustelin tummaihoisen herrasmiehen kanssa kaupungista, josta molemmat pidämme. Hän kertoi minulle englanniksi suomalaisesta tyttöystävästään ja siitä, miten hän pitää Helsingistä. Kunnes Sinä päätit, että tilanne on väärin. Sinä päätit haukkua keskustelukumppaniani neekeriksi, mamuksi ja mutiaiseksi, kertoa minulle miten hän aikoo raiskata minut. Tässä vaiheessa, tyrmistyneenä, pyysin Sinua poistumaan, koin käyttäytymisesi pelottavana, jolloin Sinä, suuri suomalainen uros, päätit haukkua minut. Kerroit, miten ansaitsen tulla raiskatuksi, jos suomalainen mies ei kelpaa ja varmistit vielä kysyen, että eikö suomalainen mies kelpaa? Vastasin, että ei, ei tuollainen. Sinä jatkoit huutoasi ja kiroiluasi siihen asti, kunnes keskustelukumppani jäi omalla pysäkillään. Minä pyysin häneltä anteeksi, kerroin, että ei me kaikki olla tuollaisia. Sinä vaihdoit paikkaa. Muut metrossa istuvat tuijottivat. Minä jäin istumaan paikoilleni ja miettimään, mikä meitä tai oikeastaan Sinua vaivaa? Miksi käyttäydyt näin? Miksi erilainen ihminen on sinulle uhka? En ymmärrä, en ehkä haluakaan ymmärtää.
Mutta kiitos Sinulle, suomalainen, valkoihoinen mies. Kiitos ”suojelustasi”, kiitos haukuistasi, kiitos aggressiivisuudestasi. Muistutit minua siitä, että onneksi minun ”punavihreään suvakkikuplaani” kuuluu vain semmoisia tavallisia, suomalaisia miehiä, semmoisia miehiä, jotka ovat sitä mieltä, että suomalainen nainen ei tarvitse suojeluksekseen katupartioita tai yksittäisiä väkivaltaisia miehiä. Suomalainen nainen tarvitsee suojakseen kulttuurin, jossa vaimoa ei hakata, jossa naisia ei ahdistella ja jossa raiskauksella uhkaaminen ei ole vastine ”vääränlaisiin” mielipiteisiin.
Terkuin,
Sini. Punavihreä feministi, jonka mielestä monikulttuurisuus on rikkaus.
