Kaunisko?

Millaista on olla kaunis? Mitä kauneus edes on? Onko kuka tahansa kaunis ja millaisena kauneus nähdään? Voiko vain yhdentyyppinen kauneus olla kauneutta? Pitääkö olla ”perinteisesti” kaunis, jotta sua kutsuttaisiin kauniiksi? 

 

Suutuin tänään, sosiaalisessa mediassa, kuten aina välillä tapoihini kuuluu. Kiukkuni herätti The Voice ja heidän facebook postauksensa, liittyen artikkeliin ”vampyyrinainen” Mary Jose Christernasta. 

 

 

Postauksessa The Voicen toimittaja Senni Loikala koki oikeudekseen todeta, miten Maryn keholleen tekemät muokkaukset ovat karmivia, eivätkä kauniita. Että hän näyttää karmivalta tai kuten artikkelissa todetaan ”naisen ulkonäkö saisi lapset takuulla parkumaan”. Kyllä, Maryn ulkonäkö, lävistykset, tatuoinnit ja muut kehonmuokkaukset, ovat varmasti jonkun mielestä pelottavia, eivätkä edusta sitä, mitä valtavirrassa pidetään kauniina. Mutta on kovin surullista, että The Voicen kaltainen media kehtaa postata jotain tälläistä. The Voice ei ole ehkä mikään vakavasti otettavin media, mutta se on sellainen media, jota monet nuoret naiset seuraavat ja taas kerran heille annetaan kuvaa, että pitää olla tietynlainen jotta voi olla kaunis.

Hauskan lisän postaukselle antaa, kuten kuvassanikin näkyy, tuntia aiemmin postattu artikkeli liittyen maailman rumimpiin koiriin, joihin taas on kommentoitu seuraavasti ”Ihania ovat kaikki! Kauneus on katsojan silmissä.”  Koiriin koskien kauneus on katsojan silmissä, mutta naisiin, ihmisiin koskien ei? Mikä yhdelle on normaalia, kaunista ja tavoiteltavaa, mutta ei edusta ns. perinteistä tai valtavirran mieleistä kauneusta, on yhtäkkiä karmivaa? Mary on ehkä vienyt ulkonäön muokkauksensa extreme tasolle, mutta onko se silti karmivaa? Onko silti ihmisillä oikeus kommentoida, hyvin julkisesti, että hän näyttää karmivalta? 

Elämme kulttuurissa joka on vahvasti visuaalinen, postaamme entistä enemmän kuvia itsestämme, entistä julkisemmin. Ja jostain syystä, yhä enemmän, elämme kulttuurissa jossa on ok arvostella toisten ihmisten ulkonäköä, julkisesti ja erittäin ilkeästi. Eikä sitä helpota erilaiset mediat, kuten The Voice, jotka jatkavat tämänlaisen viestin antamista. Viestin, että ihmisen pitää näyttää tietynlaiselta, olla tietyn kokoinen, käyttää tietynlaisia vaatteita jotta hän voisi olla kaunis.

Maailma on julma paikka, ulkonäköpaineita on, sekä miehillä, että naisilla. Paineita olla vähän laihempi, käyttää kalliimpia vaatteita, paineita olla lihaksikkaampi, painetta näyttää samalta kuin kaikki muutkin. Miksi haluamme ylläpitää tätä kulttuuria? Miksi emme antaisi viestiä että on ok olla oma itsensä? Saa näyttää siltä miltä haluaa ja silti olla kaunis? Miksi haluamme luoda yhdenlaisen mielikuvan kauneudesta, kun kauneutta on niin monenlaista. 

En itse edusta ”perinteistä” kauneustyyppiä. Olen lyhyt ja lihava, hobitti, joka näyttää vähän hassulta. Olen koko ikäni kamppaillut sen kanssa, että minun pitäisi näyttää toisenlaiselta, olla edes vähän laihempi, meikata tietyllä tavalla ja käyttää tietynlaisia vaatteita. Olen viettänyt monta vuotta piilotellen itseäni, yrittänyt olla toisenlainen, koska olen elänyt ihmisten joukossa, jotka ovat kokeneet oikeudekseen arvostella ulkonäköäni. Mutta arvatkaa mitä, mielestäni olen kaunis. En ole yhtään sen laihempi ja näytän vieläkin vähän hassulta, pituuttakaan ei ole tullut sen enempää lisää, mutta olen oppinut tykkäämään itsestäni ja siitä miltä näytän. Monen vuoden epävarmuuden jälkeen, olen sinut itseni kanssa. 

Ja siksi mua suututtaa, että yhä edelleen, joku kuvittelee oikeudekseen arvostella toisen ihmisen ulkonäköä. Mitä jos kutsuisit jotakuta kauniiksi?

 

Kauniiksi ihan vaan sellaisena kuin hän on.

 

Terkuin, vaalenpunainen, mutruhuulinen sinipingviini jota suututtaa tänään.