Opintotuen rajaaminen – pitäiskö miettiä vielä?

Eilen eduskunta käsitteli ensimmäisen kerran hallituksen esityksen opintotukilain muuttamisesta. Esityksessä opintotuki rajattaisiin pois toisesta samantasoisesta korkeakoulututkinnosta. Tämä tehdään säästöjen nimessä. Säästöt ovat hyvin pienet ja haittoja paljon. 

Yksi niistä koskee minuakin tällä hetkellä, kun suunnittelen omien opintojeni tulevaisuutta. Poistamalla opintotuen toisesta samantasoisesta korkeakoulututkinnosta tehdään opintojen jatkamisesta esim. ammattikorkeakoulusta yliopistoon täysin mahdottomaksi.

Omana suunnitelmana on, sosionomin tutkinnon jälkeen, hakeutua yliopistoon lukemaan erityispedagogiikkaa ja tulevaisuudessa työskennellä erityislastentarhanopettajana. Työtä, jossa on valtava puute pätevistä työntekijöistä ja työtä, joka olisi sitä ominta alaa. Maisterin paperit saadakseni joutuisin, tämän hetkisestä tutkinnosta huolimatta, lukemaan myös melkein täyden kandin, johon en tämän päätöksen jälkeen tulisi saamaan opintotukea. Tämä tarkoittaisi joko työskentelyä opintojen ohessa = pidempi opiskeluaika tai omien ammatillisten haaveiden unohtamista.

Tällä päätöksellä halutaan nopeuttaa valmistumista, tosiasiassa päätös saa aikaan sen, että yhä useampi alanvaihtoa suunnitteleva jättää ensimmäisen tutkintonsa kesken. Samaa vaihtoehtoa tämä pakottaa myös minut pohtimaan, kannattaako suorittaa tutkinto loppuun jos seuraavaan ei saisikaan enää tukea?

Mitä tapahtui elinikäiselle oppimiselle? Entä jos se ensimmäinen ala ei olekaan oikea? Kuka meistä tiesi 19 vuotiaana, mitä haluamme tehdä tulevaisuudessa, en minä ainakaan. Tässä työllisyystilanteessa ei myöskään voida luottaa että uudelleenkouluttautumiselle ei tulisi tarvetta.

Vielä on aikaa kääntää tämä päätös ja tehdä perjantaina ‪#‎koulutuslupaus‬ – opintotukea ei heikennetä.

‪#‎koulutus‬ ‪#‎opintotuki‬