Katselin taannoin tv:stä ohjelmaa Kaappaus keittiössä, jossa keittiöpäällikkö Kari Aihinen käy suomalaisissa kodeissa auttamassa perheitä ruokaan liittyvissä arjen pulmissa. Kyseisessä jaksossa ohjelmaan oli hakeutunut 20-vuotias nuori nainen, jonka päivittäiset ruokailutottumukset olivat täysin vinksallaan. Käytännössä päivän ateriat koostuivat ainoastaan välipaloista, eikä kunnon aamupalaa tai lämpimiä aterioita ollut lainkaan. Hän oli myös kasvissyöjä, mikä toi ravitsemukseen omat haasteensa, sillä mielestäni nainen ei ollut perehtynyt kasvisruokavalioon, eikä oikeastaan edes tiennyt miksi on kasvissyöjä.
Jaksossa vieraili yhtenä päivänä ravitsemusasiantuntija Sanna Talvia, joka konkretisoi naisen ruokailutavat kokoamalla pöydälle aterioina tämän ruokapäiväkirjasta poimitun yhden päivän, sekä vastaavasti kuinka tämän ikäisen ja painoisen tulisi syödä päivän aikana. Ero oli valtava. Asiakkaan ko. päivän ruokavalioon kuului hampurilaisateria, kuppi kahvia, yksi hedelmä sekä karkkia. Ravitsemusasiantuntijan esittelemään ravitsemussuositusten mukaiseen ruokailuun kuului sen sijaan kaksi lämmintä ateriaa, aamu- ja iltapala sekä välipala – hyviä hiilihydraatteja, pehmeitä rasvoja sekä riittävästi proteiinia ja vitamiineja. Se, mihin kiinnitin huomiota oli, mitä nainen ensimmäisenä sanoi: ”eihän kukaan voi syödä noin paljon”.
Monen ihmisen ja laihduttajan ongelmana onkin se, että ei uskalleta syödä riittävästi, tai jätetään esim. kokonaan hiilihydraatit ja rasvat pois koska niiden luullaan lihottavan. Myös jojo-laihduttaminen on valitettavan monen ongelmana – kituutetaan dieetillä tietty aika minkä jälkeen palataan totuttuihin tapoihin. Kilot palaavatkin huomaamatta takaisin, ja mahdollisesti vielä korkojen kera. Todellisuudessa siinä jo aletaan mennä kohti alamäkeä, kun ruokamääristä lähdetään karsimaan – etenkin jos ne ovat jo ennestään matalat. Kroppa ajautuu säästöliekille.
No mikä se säästöliekki sitten on? Jo esi-isiemme nälkäkausien aikana säästöliekki on ollut tärkeä mekanismi vastustettaessa kudosten menetystä ja painonlaskua. Laihtumisen aikana perusaineenvaihdunta, joka kattaa päivän kulutuksesta 50-70 % sekä ruuan lämmöntuotosta aiheutuva energiankulutus pienenevät. Hyvin matala energiamäärä siis johtaa hidastuneeseen aineenvaihduntaan ja keho ajautuu säästöliekille. Keho ikään kuin pitää siitä kiinni mitä on, koska ei tiedä milloin ruokaa on seuraavan kerran saatavilla. Polttaakseen rasvaa ja pitääkseen yllä aineenvaihduntaa, ihmisen keho tarvitsee jatkuvasti ravintoa sopivia määriä.
Tv-sarjassa nainen itse pohti ravinnon ja makeisten vaikutusta vireystilaan. Joskus kun ravintona oli pelkät makeiset, koki hän olevansa ylienerginen, välillä taas nälkä saattoi kasvaa niin suureksi ettei jaksanutkaan laittaa ruokaa. Säännöllisesti syömällä verensokeri pysyykin hyvänä aamusta iltaan, syömisen hallinta helpottuu sekä napostelu vähenee. Muutoksen tekeminen vaatii kuitenkin oman aikansa. On tutkittu, että uuden tavan opettelu kestää 66 vuorokautta jos tapaa opettelee päivittäin. Tv-jakson lopussa nainen oli motivoitunut muutokseen, ja suorastaan liikuttunut ymmärtäessään ongelman vakavuuden. Siitä huolimatta Aihisen tullessa kahden kuukauden kuluttua ”tarkistuskäynnille”, nainen olikin lipsunut takaisin vanhoihin tapoihinsa. Aloittamansa koulun myötä nainen söi kuitenkin arkisin lounasta, koska sitä oli koulussa saatavilla. Eli pientä edistystä paikoittain oli tapahtunut.
// Joskus kun herkkuhammasta kolottaa, on mukava kokeilla terveellisempiä vaihtoehtoja. Kun taas joskus perinteinen suklaakakku on ainoa oikea vaihtoehto. =)
Oletko Sä kokeillut erilaisia laihdutusdieettejä tai muita vippaskonsteja? Tai oletko tehnyt jonkinlaisen elämäntapamuutoksen, ja jos olet niin millaisen? Onko mielestäsi muutoksen tekeminen helppoa? Miten onnistuit muutoksessa? Miten motivaatiota saisi pidettyä yllä muutoksen tiellä?
Iloa ja aurinkoa viikonloppuun! =)
Onko kukaan muu seurannut ohjelmaa Kaappaus keittiössä? Suosittelen!
Terkuin Aino
