Mun päätös – vai onko?

Olet juuri käynyt läpi itsesi kanssa muutosprosessia ja tehnyt ison päätöksen. Olet päättänyt panostaa omaan hyvinvointiisi. Aloitat pienin askelin (tai isoin harppauksin) esimerkiksi liittymällä kuntosalille, ottamalla omat eväät töihin tai vähentämällä herkuttelua.  Olet tehnyt muutoksen ja muutkin huomaavat sen. ”Ota karkkia.” ”Miks sä et juo?” ”Kyllä nyt yhden voi aina ottaa.” ”Ai sä oot jollain dieetillä.” ”Ei kai se nyt haittaa vaikka sä muutaman keksin syöt.” ”Ai sulla on joku tipaton.” ”Ai sulla on omat eväät.” ”Ai sä syöt noita sun terveysruokia.” ”Ai sä meet taas salille.”

Kuulostaako tutulta?

Jollekin nämä lausahdukset voivat olla pieniä ja mitättömiä heittoja, jollekin toiselle ne taas voivat olla suuria ja merkityksellisiä sanoja – ehkä olisit enemmin kaivannut kannustusta ja kehuja rohkeudesta valita toisin. Vahvat oman tiensä kulkijat eivät välttämättä korvaansa lotkauta muiden mielipiteille, kun taas hieman epävarmemmat ihmiset saattavatkin olla alttiita muiden mielipiteille – ottaa sen keksin vaikka juuri oli päättänyt toisin. Myöhemmin kaduttaa ja koko ajatus elämäntapamuutoksesta valuu viemäriin. Tai sitten ei.

// Muista aina katsoa elämässä eteenpäin. Jos kuitenkin katseesi jostain syystä harhailee kohti lattiaa, muista että Just do it!

Näissä tilanteissa voisi käyttää vanhaa hyvää tekniikkaa ja ihan rehellisesti listata paperille tekemäsi päätöksen/muutoksen plussat ja miinukset – oli kyse sitten elämäntapamuutoksesta tai esimerkiksi tipattomasta tammikuusta.  Sen lisäksi että on listannut mitä hyvää ja huonoa tästä muutoksesta itselle on, kannattaa listata myös mitä hyvää ja huonoa muutoksesta on muille. Tällä yksinkertaisella keinolla huomaat varmasti että plussia kertyikin enemmän kuin miinuksia, molemmin puolin. Ja oli tulos mikä tahansa, päätökset joita elämässäsi teet ovat Sinua varten.

Ihmiset kommentoivat herkästi muiden tekemisiä ja valintoja, heitetään asioita ilmaan sen kummemmin ajattelematta. Mietinkin välillä, että millä oikeudella toisten ihmisten valintoja arvostellaan ja joskus jopa väheksytään? Millä perusteella ajattelemme että jonkun muun tekemä päätös on huonompi kuin omani? Ennen kaikkea miten saisimme itsemme uskomaan omaan tekemiseen ja luottamaan omiin valintoihin elämässä? Sanomaan ”ei” sen kummemmin nolostumatta ja tuntematta huonoa omaa tuntoa. Miten pääsisimme eroon siitä tunteesta että omaa päätöstä täytyisi jotenkin perustella?

Mun päätös – vai onko?

Terkuin Aino