Mitä omaan valmennukseeni kuuluu?

 

Pää on kipeä, väsyttää, koko ajan on NÄLKÄ! Nämä olivat fiilikseni ruokavaliosta ensimmäisinä päivinä aloituksen jälkeen. ”Jos tää tämmöstä on, niin mä en kyllä tätä kauaa jatka.” Reilu kolme viikkoa on nyt valmennusta takana ja alusta huolimatta ajatukset ovat kääntyneet positiivisempaan päin.

20180125_083129.jpg

PhotoEditor-1516862392888.jpg

PhotoEditor-1516863611595.jpg

// Rauhassa syöty aamupala, päivän paras hetki.

Joulunajan syömisten aikana vatsalaukkuni tottui isompaan ja raskaampaan ruokaan, joten ensimmäiset päivät olivat haastavia niukemman kalorimäärän vuoksi. Oikeastaan totuttelua on vaatinut ennemminkin se, että hiilareita ruokavaliossa on huomattavasti totuttua vähemmän, kun taas proteiinin ja rasvan määrä on selkeästi isompi. Myös ruokavalion yksipuolisuus tuotti aluksi päänvaivaa, mutta viikkojen aikana olen huomannut että  vähistäkin raaka-aineista saa maistuvaa ruokaa kun hieman jaksaa panostaa. Nyt ensimmäisten päivien hirveä nälkä on tasoittunut ja kroppa on alkanut pikkuhiljaa tottumaan uuteen ruokavalioon.

PhotoEditor-1516862354335.jpg

PhotoEditor-1516862447154.jpg

// Viimeisten viikkojen aikana keittiövaaka on ollut kovassa käytössä.

Mittaa, punnitse, pilko, rasioi. Näistä toimista koostuvat päivittäinen eväiden teko. Tämä onkin ollut minulle uuden opettelua. En ole aiemmin ”joutunut” töihin eväitä ottamaan, koska olen saanut töitteni puolesta lämpimän ruuan sekä aamupalan. En myöskään ikinä aiemmin ole punninnut ruokiani. Aamurutiinit ovat nyt kestäneetkin kotona aiempaa kauemmin, kun aamupala on tullut ainakin osittain syötyä kotona. Sehän tarkoittaa aiempaa herätystä kuin aiemmin – kääk! Nukkuminen on parasta maailmassa, ja riittävä nukkuminen erittäin tärkeää oman jaksamisen kannalta. 

Päiväni ovat siis vaatineet aiempaa enemmän suunnittelua ja erilaista aikataulutusta. Välillä tuntuu että päivän päätteeksi ei enää jaksaisi alkaa eväitä tekemään, kun työpäivän jälkeen on käynyt salilla ja päässyt vihdoin illalla istahtamaan sohvalle. Kaikkeen kuitenkin tottuu, eikä eväiden teko tunnu enää niin vastenmieliseltä kuin aluksi. Luonteeni on muutenkin sellainen, että kun johonkin ryhtyy, se myös hoidetaan loppuun. Ihan täyttä kunniaa en kuitenkaan ruokavalion noudattamisesta voi ottaa, koska muun muassa kummityttöni synttäreillä söin hyvällä omalla tunnolla kakkua. Olen myös hieman soveltanut esimerkiksi vaihdellen ruuassa käytettäviä öljyjä, jottei ruokavalio olisi niin yksipuolinen. Ajatuksenani on kuitenkin noudattaa ohjeita, mutta sallia erityistilanteissa poikkeus. Herkkujen poisjättäminen ei muutenkaan tuota minulle sen suurempaa ongelmaa, koska en joka viikko normaalistikaan syö herkkuja. 

PhotoEditor-1516862296085.jpg

// Mun uusi lemppari – maapähkinävoi! Toimii hyvin niin smoothiessa kuin riisikakun päällä ja pahimpaan herkkunälkään myös banaanin kanssa. =D

Ajatusmaailmani ruuan suhteen on kuitenkin salliva. Kun ruokavalio on pääpiirteissään terveellinen ja monipuolinen, on herkuttelu silloin tällöin jopa suotavaa! Aina ei voi noudattaa tietynlaista kaavaa, ja itselleen pitääkin olla lempeä. Asiakkailleni en suosittele missään nimessä ehdotonta ruokavalion noudattamista. Jos laadin ruokavalion valmennuksessani, on sen tarkoitus olla aluksi ohjenuorana sille, miten kannattaisi syödä, jotta kaikki ravintoarvot täyttyisivät ja energiaa tulisi tarpeeksi. Monesti ihmisten ongelmana onkin, että syödään aivan liian vähän. 

PhotoEditor-1516814505541.jpg

PhotoEditor-1516866476275.jpg

// Kuten ilmeestä näkee, treeneissä tehdään, eikä vaan olla tekevinämme! @Fitnesspa – naisten liikuntaklubi

Valmennukseen kuuluvat treenit ovat olleet hyvää vaihtelua, vaikka itse olenkin tottunut jaottelemaan treeniviikon eri tavalla. Treeneihin kuuluu myös kerta viikkoon HIIT ( =high intensity interval training), mikä on itselle ollut kauhistus, mutta myös uudistus. Näin vannoutuneen punttitreenaajana HIIT on ollut melkoista kyyneleitä, verta ja hikeä, ja taas kerran hyvä muistutus itselleni siitä, miten tärkeää monipuolinen treenaaminen on. Aerobinen kuntoni kaipaa kipeästi huomiota.

20180125_083540.jpg

Summasummarum – tällä hetkellä positiivisin mielin eteenpäin kohti loppu kiriä! Puolivälissä jo kohta ollaan. =)

Terkuin Aino

 
 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Liikunta

Mun päätös – vai onko?

Olet juuri käynyt läpi itsesi kanssa muutosprosessia ja tehnyt ison päätöksen. Olet päättänyt panostaa omaan hyvinvointiisi. Aloitat pienin askelin (tai isoin harppauksin) esimerkiksi liittymällä kuntosalille, ottamalla omat eväät töihin tai vähentämällä herkuttelua.  Olet tehnyt muutoksen ja muutkin huomaavat sen. ”Ota karkkia.” ”Miks sä et juo?” ”Kyllä nyt yhden voi aina ottaa.” ”Ai sä oot jollain dieetillä.” ”Ei kai se nyt haittaa vaikka sä muutaman keksin syöt.” ”Ai sulla on joku tipaton.” ”Ai sulla on omat eväät.” ”Ai sä syöt noita sun terveysruokia.” ”Ai sä meet taas salille.”

Kuulostaako tutulta?

20180116_165528.jpg

20170711_192940.jpg

Jollekin nämä lausahdukset voivat olla pieniä ja mitättömiä heittoja, jollekin toiselle ne taas voivat olla suuria ja merkityksellisiä sanoja – ehkä olisit enemmin kaivannut kannustusta ja kehuja rohkeudesta valita toisin. Vahvat oman tiensä kulkijat eivät välttämättä korvaansa lotkauta muiden mielipiteille, kun taas hieman epävarmemmat ihmiset saattavatkin olla alttiita muiden mielipiteille – ottaa sen keksin vaikka juuri oli päättänyt toisin. Myöhemmin kaduttaa ja koko ajatus elämäntapamuutoksesta valuu viemäriin. Tai sitten ei.

20180117_120324.jpg

// Muista aina katsoa elämässä eteenpäin. Jos kuitenkin katseesi jostain syystä harhailee kohti lattiaa, muista että Just do it!

Näissä tilanteissa voisi käyttää vanhaa hyvää tekniikkaa ja ihan rehellisesti listata paperille tekemäsi päätöksen/muutoksen plussat ja miinukset – oli kyse sitten elämäntapamuutoksesta tai esimerkiksi tipattomasta tammikuusta.  Sen lisäksi että on listannut mitä hyvää ja huonoa tästä muutoksesta itselle on, kannattaa listata myös mitä hyvää ja huonoa muutoksesta on muille. Tällä yksinkertaisella keinolla huomaat varmasti että plussia kertyikin enemmän kuin miinuksia, molemmin puolin. Ja oli tulos mikä tahansa, päätökset joita elämässäsi teet ovat Sinua varten.

20180117_115510.jpg

Ihmiset kommentoivat herkästi muiden tekemisiä ja valintoja, heitetään asioita ilmaan sen kummemmin ajattelematta. Mietinkin välillä, että millä oikeudella toisten ihmisten valintoja arvostellaan ja joskus jopa väheksytään? Millä perusteella ajattelemme että jonkun muun tekemä päätös on huonompi kuin omani? Ennen kaikkea miten saisimme itsemme uskomaan omaan tekemiseen ja luottamaan omiin valintoihin elämässä? Sanomaan ”ei” sen kummemmin nolostumatta ja tuntematta huonoa omaa tuntoa. Miten pääsisimme eroon siitä tunteesta että omaa päätöstä täytyisi jotenkin perustella?

IMG_20171231_124128_270.jpg

Mun päätös – vai onko?

Terkuin Aino

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään