Tiedätkö säkin sen tyypin joka päivittäin hehkuttaa omia onnistumisiaan, joka pystyy mihin vaan kunhan on positiivinen ja on niin hirveen onnellinen päivästä toiseen? Just sen tyypin jonka päivät ovat viikosta toiseen yhtä auringonnousua ja sateenkaaria, pieniä pumpulipilviä. Mä tiedän!

Mutta miksi näiden ihmisten päivitykset saavat niskakarvat pystyyn ja ärsytyksen hiipimään kohti itseä? Sosiaalisella medialla luodaan täydellinen illuusio ja juuri sosiaalisen median ansiosta ihmisten paineet olla onnellisia ovat kasvaneet. Pitää olla onnellinen, luoda omasta elämästä täydellinen kuva ja muistaa myös kertoa muille että hyvin menee. Joka tuutista toitotetaan positiivisuutta ja peräänkuulutetaan niitä kuuluisia onnellisuuden avaimia. Samalla näitä päivityksiä lukevien paineet kasvavat kun mietitään että ”miten toi tyyppi voi olla niin onnellinen joka päivä”? Ja hyvänen aika jos vielä erehtyy pohtimaan asiaa ääneen tai sanomaan että onpa ärsyttävä tyyppi, niin sitten ”sä oot vaan kateellinen”.

// Töölönlahti – valot pimeyksien reunoilla

Itse ajattelen että somessa monesti julkaistaan vain kivoja asioita, koska ne ovat kivoja sekä tärkeitä nimenomaan julkaisijalle. Ja nämä ilon aiheet sitten halutaan syystä tai toisesta tuoda esille – esimerkiksi jakamaan iloa muillekin. En ainakaan usko että kenenkään tarkoitusperänä olisi aiheuttaa kateutta muille. Vaikka tällaiset ihmiset saattavatkin saada niskavillat nousemaan, niin kuka toisaalta jaksaisi päivästä toiseen lukea jonkun alituista valitustakaan – sitten ihmeteltäisiinkin että ”miten tolla voi koko ajan mennä niin huonosti, eiks se oo ikinä onnellinen”.

// Mun voimataulu

Mutta mitä se onnellisuus sitten oikein on? Pitääkö joka päivä mennä hyvin että voi olla onnellinen? Onko onnellisuus sitä että vastoinkäymisiä ei ole? Tekeekö onnelliseksi se, miten paljon tuot asiaa ilmi – oletko onnellisempi jos kerrot onnellisuudestasi muille? Jaettu ilo, suurempi ilo? Mitä enemmän tykkäyksiä, sitä enemmän onnellisuutta? Tai entä jos lause ”kel’ onni on, se onnen kätkeköön” pitääkin paikkansa? Olisivatko ihmiset kenties onnellisempia jos eivät joka päivä lukisi postauksia toisten onnesta? Kuka sen onnellisuuden oikeastaan edes määrittelee?

// Kroatia, Dubrovnik

Jos onnellisuutta onkin se, että ei v*tuta ihan joka päivä?
 
Terkuin Aino