Liikunta: harrastus vai elämäntapa

Miten itse koen liikkumisen?

Liikunta on ollut mukanani pienestä pitäen. Lajikirjoakin on takana jos jonkin moista. Kuka tyttö ei olisi tanssinut pienenä balettia ja isompana vaihtanut sen karateen? No täältä löytyy ainakin yksi semmoinen. Isoimpina harrastuksina minulla kuitenkin ovat aina olleet lentopallo ja pesäpallo. ”Aktiiviuran” jälkeen (jos lapsen harrastuksista nyt näin voi puhua) matkaan harrastuksiini hyppäsi kuntosali, tosin isommassa roolissa kuin ennen.

Liikunta on minulle enemmän elämäntapa kuin harrastus, se kulkee käsikädessä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina (kuulostaa jo melkein avioliitolta). Pienempänä kävimme paljon perheeni kanssa erilaisissa urheilutapahtumissa ja liikuimme oikeastaan poikeuksetta paikasta toiseen jalan tai pyörällä. Laskettelu ja hiihto oli koko porukan yhteinen juttu aina talvisin. Lisäksi isovanhempani käyttivät aina minua ja veljeäni uimassa, kun vanhempani olivat töissä.

Kasvettuamme poikien kanssa hieman isommiksi tulivat kuvioihin ns. harrastukset isommissa määrin. Kotipaikallamme kuljimme silti edelleen pyörällä kaikkialle. Mietinkin nykyään, miten vanhemmat eivät anna lastensa opetella liikennekulttuuria yksin. Esim. valmennettavani eivät saa kulkea pyörällä, jos harjoitukset ovat 5km päässä, kun itse parhaimmillaan poljin 10km reeneihin. Mutta tämän sivuraiteen kautta takaisin harrastamiseen. Lajikirjoni on tosiaan laaja. Jalkapallo taitaa olla niitä harvoja lajeja, joita ei tullut kokeiltua jääkiekon lisäksi. Olisin kyllä halunnut kokeilla hockeyta, mutta isäni ei antanut, koska tiesti miten paljon se sitoo jo pienestä pitäen. Lopulta päälajikseni muodostui pesäpallo, tuo kuninkaitten laji. (muistakaa pitää huumori matkassa) Pesäpallon parissa olen viettänyt pian 16 vuotta omasta elämästäni. Väliin on mahtunut ainoastaan armeija, jolloin olin vähemmän lajissa mukana. Pesäpallon kuitenkin jouduin lopettamaan selkäongelmien takia, jotka loppupeleissä johtuivat vain yksipuolisesta harjoittelusta. Oi jos olisin tiennyt kaiken tämän, mitä koulussa meille on opetettu olisin tehnyt monia asioita toisin ja niitä asioita pyrin nyt valmentajana toteuttamaan eritavoin.

Yläasteen jälkeen viikkokalenteriini vakioitui lenkkeily ja kuntosaliharjoittelu. Myönnän, että olisi ollut ihan hyvä aloittaa neuvonnan kanssa, mutta jäärä halusi reenata itsekseen. Tästähän tuloksena tuli vain loukkaantumisia. Joten hyvät lukijat uskokaa ja hankkikaa osaava kuntosaliohjaaja ensimmäisille kerroillenne matkaan. Kertokaa omaa tavoitteellisuuttanne ja mitä olette harrastaneet aiemmin, jolloin teille osataan neuvoa mitä kannattaisi tehdä ja miten.

Kuntosaliharjoittelu on minulla vieläkin todella aktiivisesti mukana harjoituskalenterissa. Salilla käyn n 5 krt/vko. Kuntosalin avulla olenkin pudottanut armeijastakertyneitä liikakiloja jo useamman. Kuntosalilla käyn Seinäjoen Easy fitillä, sen sopivien aukioloaikojen vuoksi. Easy fit on myös todella monipuolinen harjoittelupaikka. Sieltä löytyy kattava valikoima laitteita, vapaitapainoja, ryhmäliikuntatunteja sekä virtuaaliohjattuja tunteja. Ryhmäliikuntatiljoa asiakkaat saavat käyttää myös ns. omaan reeniin tai oman ohjauksen harjoitteluun, jos niissä ei ole tuntia menossa.

Ja taas raiteelta toiselle. Lenkkeilyssä kesällä painotin rullaluistelua ja pyöräilyä, talvisin kävelyä ja pyöräilyä. Olen henkilökohtaisesti aina usein hiiltynyt juoksemiseen, se ei vain sovi minulle. Ulkonaliikkumismuodoista mieltymyksiini kuuluvat myös patikointi, lumilatailu, melonta (vaikemapaa harrastella ilman omaa kanoottia) ja maastossa ratsastus. Patikkaretkistä isompia olen tehnyt Helvetinjärvelle ja Repovedelle. Tarkoituksena olisi joskus päästä kiertämään Lappiin näitä isompia puistoja ja erilaisia maisemia. 

Uusimpana, muttei vähäisimpänä harrastuksenani mukaan on tullut keilaaminen. Uskokaa tai älkää, mutta on sekin rankkaa touhua. Tunnin kun käyn seuramme SQB Bowlersin vuorolla harjoittelemassa, olen enemmän hiessä kuin rankan salin jälkeen (tai ainakin siltä se tuntuu, taitaa olla tuska hikeä). Tämän maanmainion harrastuksen löysin ollessani harjoittelussa SQB-centerillä.

Liikunta tuo siis minulle niin tuskaa kuin iloa elämään. Sen avulla saan pyyhittyä surut ja murheet. Tulevaisuudessa haluan jakaa liikunnan sanomaa mahdollisille asiakkailleni ja etenkin omille lapsilleni.

Unelmaa tavoittelemassa

– Jenny