Kuten aiemmin kerroin itsestäni, opiskelen Kuortaneen urheiluopistolla liikunnanohjauksen perustutkintoa, josta valmistun liikuntaneuvojaksi nyt Toukokuussa. Ajattelin, että koulujen haun aikaan voisin kertoa omista opinnoistani tuossa ahjossa.

Kuortane on pieni maalaiskunta Etelä-Pohjanmaalla, n. 40km Seinäjoelta itään, Kuortanejärven rannalla. Pieneen kuntaan mahtuu kuitenkin suuri urheiluopisto, joka toimii monella koulutuksen ja liikunnan saralla. Omat ensikosketukseni opistolle olen ottanut leirien merkeissä. ”Ykköslajinani” on aina ollut pesäpallo, josta on joka vuosi järjestetty training camppeja ja muita koulutuksia opistolla.

No tämä riittäköön promoamisesta opistolle.

Miten minä sitten päädyin opiskelemaan opistolle?

Peruskoulun jälkeen opiskelin itseni ylioppilaaksi. Abi-keväänä hain ensimmäisen kerran opiskelemaan Kuortaneelle, mutta opiskelu paikkaa ei silloin irronnut. Tämä ei kuitenkaan minua haitannut, sillä olin kehittänyt suunnitelmat tulevallevuodelle; lähden kokeilemaan siipiäni armeijan leivissä. Kajaanissa Prikaatilla tuli vietettyä vuosi ja oli aika miettiä uudelleen, mitä tekisin seuraavaksi? Olin päättänyt jo aiemmin, että liikunta-ala on tulevaisuuteni. Hain AMK-haussa fysioterapiaa ja toisen asteen haussa useammalle liikunnanohjauksen perustutkinnolle. Sain kutsut pääsykokeisiin jokaiselle urheiluopistolle, jolle olin hakenut. Kesäkuussa sain myöntyvän kirjeen aluksi Pajulahden urheiluopistolta, Nastolasta, josta otin opiskelupaikkani vastaan. Matkaa Seinäjoelta Nastolaan on kuitenkin hervottomasti ja rehellisesti sanottuna, niistä vuosista olisi tullut uusi armeija reissaamisen suhteen. Sain kuitenkin viestin hieman myöhemmin vielä Kuortaneeltakin, joten päätin, että lähempänä kotia olisi parempi. Olimme kuitenkin juuri muuttaneet yhteen poikaystäväni kanssa.

LPT opintoja päätin pitää välietappina fysioterapiaopintoihin pääsemiseen ja hope so nythän haut ovat käynnissä. Elokuussa 2014 ajelin kotoani hajamielisenä kohti Kuortanetta. Ajatukset päässäni pyörivät vaikka ja miten päin. Perille päästyä tutustuin kuitenkin muihinkin uusiin opiskelijoihin, kävin majoittumassa omaan asuntolasoluuni (jossa en ole tähänkään päivään mennessä nukkunut), ja suuntasin muiden opiskelijoiden kanssa lounasta ja uusia tuulia kohti.

Nyt pian kaksi vuotta Kuortaneella opiskelleena ja melkein valmistuneena, voin hyvällä omallatunnolla suositella LPT opintoja kyseisellä opistolla jokaiselle. Vuosien varrelle on mahtunut luokkaamme niin itkuja kuin naurujakin, onnistumisia ja loukkaantumisia, mutta kaikesta huolimatta, olemme ylpeitä jokaisesta luokassamme! Onhan luokkamme kaikkien aikojen parhain LPT 19!

Nyt vuoden 2016 haussa olen pyrkinyt uudelleen AMK:hon opiskelemaan fysioterapiaa ja backupiksi olen hakemassa hieroja kouluun Kuortaneelle. Toivottavasti minusta siis tulee vielä raudanluja liikunnan ammattilainen.

Unelmaa tavoittelemassa

– Jenny