Ladataan...
Mungolife

Terveisiä Melbournesta! Ollaan selvitty Singaporesta Australiaan ja pari päivää nautittu Australian helteistä. On tää reissaaminen jotenkin ihan erilaista kun reissaa perheen kanssa. Aamulla jetlaginen porukka herää joskus 10 aikaan, sitten aamuhalailut ja leikit perheen pienen kanssa, aamupalan syöttö vastahakoiselle lapselle ja sitten koko köörin kerääminen altaalle tai rannalle. Jos ennen heitti kassiin pyyhkeen, kuulokkeet, kirjan ja aurinkosuojan, niin nyt täytyy pakata hoitolaukku, pari eri aurinkorasvaa, leluja, pyyhkeitä, varauikkari ja miljoona muuta asiaa. Lähtörumpaan menee 3 minuutin sijaan lähes puoli tuntia kun sillä aikaa kun keräät lapsen kamoja kasaan, se sama lapsi riisuu just puetun puvun ja rasvaa itseään sun meikkivoiteella. Tai jotain muuta samankaltaista. Sitten kun saat itsesi puolenpäivän aikaan aurinkotuoliin, ei todellakaan ole hetkeäkään aikaa vaikka istahtaa alas läppärin kanssa, vaan täytyy olla tarkkana mukana vesileikeissä ja touhottaa ja katsoa, että aurinkohattu on paikallaan, ettei herkkä iho pala ja valvoa joka askel, ettei käy mitään vahinkoa.

Onneksi meitä aikuisia on kolme tässä matkassa, niin välillä saa vähän nollata, mut rehellisesti sanottuna mä tykkään niin hirveesti olla ton meidän pojan kanssa, etten malta pysyä poissa. Haluan nähdä joka hymyn, nimittäin kukaan ei ole niin onnellinen vedessä kuin hän. Dante on käynyt 3-kuisesta vauvauinnissa ja vesi on ihan hänen elementtinsä. En oo IKINÄ nähnyt häntä niin onnellisena kuin eilen hänen telmiessään rantaviivassa vedessä. Nonstop hymy korvasta korvaan. "Aamu-uintien" jälkeen lounasta ja kaupungille pyörimään näkemään kaupunkia. Sit huomaat ykskaks, että kello on 21 ja äkkiä kämpille, ruokaa lapselle naamariin, ja iltaleikit, kylvyt ja nukkumaan. Kun lapsen saa nukkumaan 23 aikaan (jee, jet lag melkeen selätetty!) alkaa mun päivätyöt. Mä en oo ihan täysin lomalla, vaan teen päivittäin muutaman tunnin töitä. Nytkin kun koko muu perhe nukkuu, istun tekemässä työhommia kaikessa rauhassa. Kieltämättä blogille ei jää ihan hirveesti aikaa. Nyt kun ollaan Melbournessa ja ensi viikon alun Sydneyssä, niin on aika haipakkaa. Sit rauhoittuu. Fiji ja Gold Coast pyhitetään melko pitkälti sille, että vaan ollaan, rentoudutaan ja mä saan tehtyä töitä puolipäiväisesti aurinkotuolista käsin. 

Tänään kierreltiin Melbournen keskustassa ja eksyttiin vähän shoppailemaankin. Voi Myer, olen kaivannut sinua. Ihania merkkejä ja ihania vaatteita! Ostin kaksi maailman kauneinta mekkoa ja maailman upeimman uikkarin! Todellakin onnistunut shoppailupäivä, kun kaikki mun ostokset oli alennuksessakin vielä. Se tunne, kun oot valmis ostamaa jotain 140 dollarilla ja sit sulle selvii, että se on itse asiassa puoleen hintaan :D Hurraa! Huomenna äitini tapaa nuoruudenystäväänsä, joka asuu täällä Melbournessa ja me ajateltiin poitsun kanssa suunnata joko SeaLifeen (en tiedä ymmärtääkö hän oikein vielä mitään) tai todennäköisemmin itse asiassa ihan vaan Botanical Gardensiin pyörimään ja kipittämään nurmikolla. On ihanaa, kun ketään matkaseurueessa ei ihan hirveesti kiinnosta kaiken maailman museot ja pyörimiset jokaikisessä turistikohteessa, vaan nimenomaan päämäärätön fiilispohjainen kulkeminen ja ennen kaikkea kesästä nauttiminen. Mä olen onnellisimmillani palmujen alla. Ehkä se on se pieni osa minusta, joka on uzbekkilainen, nimittäin siinä missä mies ja äiti puhisee +35 asteen lämpötiloja, mä fiilistelen täysillä. Näkisitte miten onnessaan voi muuten pieni ihminen olla, kun pääsee taas maksamaan Aussidollareilla, voi fiilistellä ruokakaupassa kaikkia Aussi-herkkuja ja kaikin puolin vaan tuntea vahvaa kuulumisen tunnetta, onhan tämä hetken aikaa ollut asuinmaani ja on nostalgisen ja kipeän tuttu kaikin puolin :) 

Oon melko vakuuttunut, että tästä lähtien meidän elämä vaatii yhden kuukauden mittaisen kesän keskellä talvea. Viime vuonna oltiin Dubaissa kolme viikkoa, nyt ollaan täällä kokonainen kuukausi. Toisaalta on sitten ihana palata tammikuussa kotiin, kun uusi vuosi on alkanut ja on varmasti virtaa vaikka kuinka paljon ja kevät alkaa piiiiiiikkuhiljaa sitten kolkutella jo ovella. Ja okei, on ihanaa mennä kotiin ja vetää ylipolvensaappaat jalkaan. Rupesin just miettii, että oon käyttänyt ylipolvensaappaita kohta 8 vuotta joka ikinen talvi (eli noin puolet vuodesta) ja tuntuu, etten osaa pukeutua ollenkaan ilman niitä. Mekot kaipaa niitä kaveriksi ja huomaan olevani ihan hukassa kesävaatteiden kanssa. Miten kesällä pukeudutaan? Pakkasin mukaan kahdet släbärit (rantasläbärit ja Tory Burchit), yhdet korkkarit, Converset ja Minna Parikan pupukengät. Kaikki mekot kaipaa korkkareita, mutta eihän kukaan jaksa kävellä yli 10 km päivässä haahuillen jollain 10 cm korkkareilla. Släbäreiden kaa jalat näyttää puupökkylöiltä ja vaikka Parikkani söpöt ovatkin, eivät ne kyllä ihan joka asuun sovi. Voisko joku kehittää oikeasti sellaiset korkkarit, joilla voi surutta kävellä sen 10-15 km päivässä? Olisin kiitollinen. Erityisesti, jos ne olisi vielä lisäksi söpöt. 

Suomessa mun pukeutuminen on melko lailla sellaista, että pukeudun mekkoon + ylipolvensaappaisiin tai farkkuihin, neuleeseen ja ylipolvensaappaisiin. Villiksi heittäytyessäni puen jalkaa peräti nilkkurit. Jotenkin talvikengissä korot on oikeesti mukavat jalassa ja niillä voi helposti vetää 10-12 -tuntisia päiviä. Ehkä avain onkin tolppakoroissa, jotka on mulla kaikissa mun talvikengissä! Hmm, tilanne vaatii selkeästi uutta reissua Myerin kenkäosastolle, jolta lähdin tyhjin käsin.

Asuna muuten tällä kertaa harmaata, harmahtavaa vihreetä ja se perusunivormu, eli mustaa. Ja hei, perus, mekko, neule ja ylipolvensaappaat. Mä vaan tykkään. Toi mekko on muuten loistava löytö! Bongasin relovesta jonkun tuollaisen alusmekon näköisen mekon, jossa on kiva pitsihelma. Se sopii ihan supermonen mekkoni alle ja näyttää ihanalta! Esim. tää neule on vähän liian lyhyt tuollaisenaan mekoksi, mutta tuon mekon kanssa toimii hyvin. Vai mitä sanotte? 

H&M neule / 2ND HAND mekko / STUART WEITZMAN saappaat / CHANEL laukku / BURBERRY takki 

Yritän saada itseni huomenna ekaa kertaa kameran eteen, sillä Noora taikoi mulle upean tukan (tuon ylikasvaneen tyvikasvun tilalle) ja oon saanut vähän aurinkoa, eli alan näyttää vähän enemmän ihmiseltä! Jee!

Mut mitä te tykkäätte tästä asusta? 

Ladataan...
Mungolife

*Kaupallisessa yhteistyössä Huawei

Sain mahdollisuuden yhteistyössä Huawein kanssa järjestää kivan päivän muutamalle bloggaajalle ja sain aika lailla vapaat kädet sen tekemiseksi. Mä en oo koskaan ollut suuri PR-tapahtumien ystävä, tai siis vaikka monet tapahtumat on kivoja, on ne tietyllä tapaa hyvin samanlaisia. Mut oli superhauskaa järjestää itse oma tapahtuma bloggaajille! Mä oon tehnyt jo pitkään yhteistyötä Huawein kanssa ja ollut aina enemmän ja enemmän tyytyväinen mun puhelimiin. Tää uusin on ihan omaa luokkaansa ja rakastun siihen päivä päivältä enemmän. Nyt viimeisimpänä Singaporessa kuljeskellessa huomasin jälleen kerran kuinka älyttömän hyvä tuo puhelin onkaan. Oli siis ilo päästä esittelemään tuota puhelinta tytöille. 

Huawein slogan on Make It Possible, mikä kyllä toteutuu erittäin hyvin Huawein puhelin-innovaatioissa. Huawei tuntuu usein olevan se yhtiö, joka tuo markkinoille jonkin innovatiivisimman ihan uuden toiminnon ja joka tekee mahdottomasta mahdollista, yhteistyössä milloin Leican milloin Harman Kardonin kanssa. Aina saavutetaan makeita uusia ulottuvuuksia ja puhelimista löytyy niin isoimmat akut kuin mielettömät kaiuttimet ja tietenkin markkinoiden paras kamera. 

Mulle toi Make It Possible ajatuksena on jotenkin sellainen, joka todellakin resonoi. Tietyllä tapaa tässä omaa elämää eläessä tulee sellainen olo, että koko ajan tekee itselleen asioita mahdolliseksi ja ennen kaikkea tämä blogini tekee paljon asioita mahdolliseksi. Oon kokenut niin mielettömiä juttuja, että voisin täyttää postauksen niitä luettelemalla. Mutta ehkä olennaisinta on se, miten joka päivä ja viikko ja kuukausi tämä asia, jota kohtaan koin mielenkiintoa ja joka muuttui myöhemmin intohimoksi, mahdollistaa mulle niin paljon. Mä pystyin opiskelemaan ulkomailla omavaraisesti kun bloggasin samalla. Sain juuri sen tutkinnon, jonka halusin, mutta samalla sain viettää nuoruusvuoteni seikkaillen mitä mielettömimpiä seikkailuja :) Mä voin asua Lempäälässä mieheni kanssa niin, että hänen uransa jatkuu, mutta samalla niin, että omani ei kärsi. Olen voinut työllistää itseäni mielenkiintoisin projektein ja viimeiseen kahteen päivätyöhöni on ehdottomasti vaikuttanut kokemukseni bloggaajana. Vaikka usein kaupallisia yhteistöitä arvostellaan lukijoiden toimesta, niin mä en osaa olla kuin kiitollinen, varsinkin Huawein kaltaiselle yhteistyökumppanille, joka on monta vuotta mahdollistanut mulle mahtavia kokemuksia ja hienoja hetkiä. Kaupalliset yhteityöt mahdollistavat sen, että blogini voi jatkua, ja sen mukanaan tuomat seikkailut. 

Niinpä mun järjestämässä Huawei-päivässä keskityttiin elämyksiin ja kokemuksiin, pieneen arjen seikkailuun. Sellaisiin asioihin, joita moni meistä on halunnut tehdä aina, mutta ei vaan ole koskaan saanut aikaiseksi tai on vain kerran päässyt kokeilemaan. Huawei teki mahdolliseksi tällaisen mahtavan päivän, missä pääsi puuhaamaan ja rentoutumaan ihan kunnolla :) 

Päivä alkoi tietenkin ruoalla. Koska kaikki hyvä asiat alkavat ruoalla. Huawei antoi kaikille osallistujille kokeiluun Huawei Mate 20 Pro -puhelimet, jotka kyllä hyvin malttamattomina kuorittiin paketeista ja lounas oli enemmänkin eri käyttövinkkien kysymistä ja antamista ja puhelinten tutkimista sekä tietenkin tekoälyllä ruokakuvien ottamista. Kameran huikeudesta taisi olla konsensus kokeilijoiden keskuudessa :) 

Ruoan jälkeen lähdettiin liikkeelle Huawein mahdollistamaan mielettömään seikkailupäivään! Ensin vuorossa oli lasersota Megazonessa, jossa Erika oli ihan voittamaton samalla kuin eräs allekirjoittanut vielä 21 minuutin kohdalla mietti, mitä hittoa siellä oikeen kuuluu tehdä :D Megazonessa bloggaajien tiimi oli voittamaton (ei kerrota kellekään, että vastustajina oli pieniä poikia :D) ja sieltä suuntasimme Prison Islandiin! Mä oon ihan koukussa Prison Islandiin, se on ihan huippukivaa! Me ollaan käyty siellä jo useita kertoja, mutta tytöistä vain yksi oli käynyt siellä ennen joten he saivat kyllä täyden kokemuksen :) 

Ja viimeisenä action-hommana oli yksityistunti seinäkiipeilyssä ja boulderoinnissa, mikä oli ihan sairaan hauskaa! Mä olin ennen ihan peloton, mutta nyt mitä vanhemmaksi tulen, sitä helpommin tulee pelko. Annika ja Elisa rokkas tota kiipeilyä, ja muillakin vaikutti olevan hauskaa! Ite pelkäsin ekalla kerralla ihan hulluna, mutta tokalla kerralla uskalsin jo huipulle! Ja tunnin lopussa uskaltauduin jopa kiipeemään boulderointiseinän ylös! Jes! Ihan mahtava kokeilu ja oon ehkä vähän innoissani, että tätä pitää kokeilla jatkossakin. Kaikki muut paitsi ravintolakuvat on muuten kuvattu Huawei Mate 20 Prolla, haastavissa valo-olosuhteissa suurimmaksi osin. Allekirjoitan muuten sen, että mitä enemmän puhelinta käyttää, sitä parempaa jälkeä sillä koko ajan saa!

Todella aktiivisen kolmetuntisen jälkeen suuntasimme Espooseen Hyvinvointistudio Life Energy & Beautyyn, jossa saimme tutustua ihanaan hemmottelevaan kotimaiseen ihonhoitosarjaan, Henuaan. Tämän lisäksi saimme omat energiakivet ja lisäksi pääsimme kokeilemaan ryhmäenergiahoitoa. Tää oli aika linjassa päivän teeman kanssa, nimittäin Huawei Mate 20 Pro on ensimmäinen puhelin, jolla voi ladata toista puhelinta! Jos kaverilla loppuu puhelimesta virta, voi ladata toiseen puhelimeen lisää energiaa. Ryhmäenergiahoidossa pääsimme lataamaan toisiamme ja rentoutumaan aktiivisen päivän päätteeksi. 

Kaikin puolin mahtava päivä ja osanottajatkin taisivat olla aika fiiliksissä päivästä :) Mielenkiinnolla odotan, mitä tytöt tykkää puhelimista ja millaisia kuvia niillä saavat tallennettua! 

Kiitos Huaweille ihanasta päivästä ja siitä, että mahdollistavat mulle mielettömiä kokemuksia ja ennen kaikkea maailman parhaan ja luotettavan puhelimen! :) 

Pages