Ladataan...
Mungolife

Kuusi päivää jouluun! Tuntuu ihan käsittämättömältä, en oo yhtään ees ajatellut asiaa. Tänä vuonna meillä ei oo kuusta, ei oo lahjoja kuusen alla, ei oo jouluateriaa ison perheen kanssa ja kaikkia niitä joulun perinteitä, joita paraikaa luomme meidän perheellemme. Se ei sinänsä ehkä ole niin vaarallista, sillä luomme tässä ehkä myös uutta perinnettä, joulua ulkomailla. 

Kun rupesimme katselemaan kalentereita tälle vuodelle, aika aikaisessa vaiheessa oli tiedossa, että jouluaaton tulemme olemaan ulkomailla. Toinen siskoni lähtee reissuun heti joulun jälkeen, joten emme itse asiassa näe peräti seitsemään viikkoon. Otimme siis varaslähdön jouluun ja pidimme joulun jo marraskuussa. 

Meille joulu on niin paljon muutakin kuin lahjoja, kuusi ja joulukoristeet. Tänä vuonna me ei anneta mitään joululahjoja (okei, veikkaan, että Dantelle lahjoja tulee siitä huolimatta, että olemme ilmoittaneet, että on lahjaton joulu) ja vietämme itse jouluaaton palmun alla tonttulakit päässä. Saatamme syödä sushia tai jotain noutoruokaa, tai mennä jollekin Christmas roastille. Loppujen lopuksi, päivämäärällä tai ruoalla tai lahjoilla ei ole mitään väliä, sillä tärkeintä on olla yhdessä ja sitä on mulle aina ollut joulut. Lautapelejä, hyvää ruokaa ja perheen seura. Valvomista myöhään, ja heräämistä myöhään syömään jouluruokia vielä seuraavanakin päivänä. Mikään ei estäisi mua viettämästä joulua vaikka kesällä, mä luulen. Rehellisyyden nimissä on kyllä myönnettävä, että pakkasin mukaan tonttulakit, koska jotain joulufiilistä kaipasin Gold Coastin hiekkarannallekin :D  

Kun joulunviettoon ei tänä vuonna kuulunut lahjojen jakoa ja muita perinteitä, herääkin kysymys, miten me oikein vietimme joulun? Syömällä (aivan liikaa), nauttimalla viiniä ja pelaamalla lautapelejä. Illalla ennen nukkumaanmenoa piti katsoa Holiday, tietenkin. Hyvin simppelisti siis. Jouluruoan valmistin itse rennosti ja stressaamatta. Kinkku oli superhyvää, ja meidän versiot rosollista ja laatikoista toimi. Mä en oikeastaan tähdännyt kauniiseen joulupöytään vaan siihen, että siinä on kaikkien suosikkeja. 

Viineiksi meidän joulupöytään valikoitui saman sarjan viinit kuin Itsenäisyyspäiväpöytään suosittelin, tosin hieman eri viinit tällä kertaa. Cono Surin Single Vineyard viineistä joulupöytään pitkän pohdinnan jälkeen valitsin Cono Sur Single Vineyard Block 18 Cabernet Sauvignon 2017 punkun ja Cono Sur Single Vineyard Block 5 Chardonnay 2017 valkkarin. Ihastuin Cono Surin Single Vineyard viineihin jo kesällä ja tuo Chardonnay oli selkeä valinta joulupöytään. Kun pöydässä on paljon risteäviä makuja ja viinimieltymyksiä, Chardonnay tai Riesling on yleensä helpoimmat valinnat, ainakin mulle. Suurin osa meistä tykkää kuivasta, ja tää on erinomainen siihen. Kuivan sitruksinen valkkari on sikäli erikoinen, että se sopii hirveen hyvin possun kaveriksi! Yleensä kinkun kanssa juotavaksi mieltäisin ehkä punaviinin, mutta tää Single Vineyard Chardonnay on ihan suositeltukin possu-ruokien kanssa juotavaksi. Se sopii mun mielestä kaikkiin joulupöydän perinteisiin ruokiin, niin graaviloheen kuin lipeäkalaan kuin sitten kinkkuun. Ja jos joulupöytä on kasvispainotteinen, niin sekin käy!

Todella täyteläinen ja voimakas Single Vineyard Cabernet Sauvignon on itse asiassa sellainen punkku, jota suositellaan riistan ja naudan kaveriksi, mutta mun mielestä se toimii hyvin myös kinkun kanssa. Ainakin meidän perheen miehille, joiden mielestä valkkarin juominen talvella on lähes rikollista. En tätä lähtisi tuhlaamaan drinkkien ja glögin pohjaksi, sillä 16 € maksava viini on vähän turhan hyvää siihen. Tää toimii mielettömän hyvin sekä pääruoan kanssa, että juustolautasen kylkeen, jos sellainen on tarjolla jälkiruoaksi (arvatkaa kahdesti oliko meillä? :D) Viini tulee kauniissa laatikossa ja sopii sikäli hyvin mun mielestä joulupäivien viemiseksi kylään. Tää vähän kirsikkainen ja luumuinen punkku on sellainen, mitä en lähtisi suosittelemaan punkkuja vasta kokeilevalle, vaan enemmänkin sellaiselle punkun juojalle, joka on jo hetken pidempään kokenut punaviinin omaksi juomakseen. Ja jos haluatte helpon ja nopean herkun jouluun, niin tässä tulee. Annas pipari, sen päälle kerros sinihomejuustoa ja tätä kaveriksi. 

(Mieheni kysyi eilen, onko ikävä kotiin vielä. Katsoin häntä kuin hullua, mutta tarkemmin ajatellen mulla on vähän ikävä pipareita ja sinihomejuustoa. Lasketaanko se?) 

Kuului teidän joulumenuhun mitä tahansa, niin näiden kahden viinin väliltä löytyy varmasti sopiva ratkaisu joulupöytään tai joululahjaksi ja kylään viemiseksi. Tuota 14 €:n Chardonnayta löytyy aika hyvin kaikista Alkoista, mutta tuon punkun tilanne kannattaa tarkistaa etukäteen ja tilata kyseinen viini vaikka omaan Alkoon, jos sellaista ei siellä löydy. Myymäläsaatavuuden näille saa helposti tsekattua Alkon omilta sivuilta ja omaan Alkoon voi tilata mitä tahansa viinejä, mitä Alkon tilausvalikoimasta löytyy. Se on ihan superkätevä ja helppo palvelu, jota voin kyllä lämpimästi suositella! 

Ja hei, joulupöydän koristeiksi on ihan täydelliset ja helpot jutut, jotka löytyy vähän kaikkialta. Kanelitankoja lautasliinoihin ja havunoksia koristeiksi! Kävyt, havut ja kynttilät toimii lämpimään joulupöytään ja tekolunta voi lisätä, jos haluaa kruunata pöydän pehmoisen talvisen tuntuiseksi. Tekolunta löysin muuten Tigerista tosi edullisesti. 

Mitä te ajattelitte tehdä tänä jouluna? :) Onko perinteinen joulu tiedossa vai vietättekö joulunne jossain muualla?

Ladataan...
Mungolife

Kirjoitin joskus tuossa kesällä ferritiinipuutoksestani ja tuolloin asiasta heräsi paljon keskustelua kommenttiboksissani. Lupasin palata asiaan tarkemmin sittemmin ja niinpä nyt on hyvä hetki hieman katsoa taaksepäin ja kertoa, mitä viimeisten kuukausien aikana on tapahtunut.

Mä tosiaan hakeuduin verikokeeseen kun rupesin oivaltamaan pikkuhiljaa, että nyt voisi kyseessä olla ferritiinin puutos. Verikokeissa näkyi, että ferritiini oli 17, joten hakeuduin lääkäriin ja sain sittemin lähetteen rautatiputukseen. Söin ensin noin kuukauden verran rautaa noin 200-300 mikrogrammaa päivässä ja sillä mun ferritiiniarvo nousi itse asiassa alle kuukaudessa 26:een. Periaatteessa siis olisin saanut todennäköisesti ferritiinin nostettua hyvälle tasolle puolessa vuodessa syöden koko ajan tabletteja, mutta rehellisesti sanottuna, halusin helpomman ja nopeamman tien. Mulla oli nimittäin taas aika kovia vatsakipuja rautakuurin aikana ja en halunnut ajatella joutuvani tekemään sitä pitkiä aikoja, kun oli kuitenkin mahdollisuus mennä yksityisessä lääkärinhoidossa infuusioon. 

Rautainfuusion jälkeen meni useampi viikko niin, etten syönyt rautaa. Mulle tiputettiin 500 mikrogrammaa Ferinjectiä ja 4 vk tiputuksen jälkeen mulla oli ferritiiniarvo 116. (viitearvot 10-150) Tosin, eron huomasin melko pian infuusion jälkeen. Eka viikko meni ilman mitään sen kummempia tuntemuksia, mutta sitten huomasin, että heräsin ykskaks virkeänä. Aivot toimi ja ajatukset kulki, sellainen ihmeellinen sumu oli poissa. En ollut koko ajan väsynyt ja itse asiassa vaikka ajoittain loppusyksystä saatoin nukkua jatkuvast 5-7 tunnin öitä ja puuhata hirveästi kaikkea, en ollut yhtään väsynyt. Toki siis ajoittain iltaisin koin normaalia väsymystä, mutta se on ihan erilaista. On tosi vaikeeta selittää sitä eroa, mutta se raudanpuutoksen aiheuttama väsymys on vähän sellaista vangitsevaa. Sellaista kaiken hallitsevaa. Mulla oli sellainen olo, kuin mulla olisi todella painavat kivipainot jalassa ja ne veti mua koko ajan alaspäin. Siis sellainen uuvuttava taistelu, jossa ei pääse yhtään eteenpäin.

Kaksi viikkoa rautainfuusiosta ja tunsin oloni hirveän hyväksi! Oli jotenkin sellainen ”Jes, I’m back!” -fiilis. Miehenikin totesi moneen otteeseen, että oli ihanaa saada mut takaisin, mun normaali minä. Ainoa negatiivinen ajatus oli se, että solvasin itseäni siitä kuinka tyhmä olin, että annoin tilanteen jatkua niin pitkään, kun apu oli niin helppo.

Nää on kaikki yksilöllisiä asioita, joten en voi sanoa, mikä on kellekin hyvä. Mulla rauta nähtävästi imeytyy seminopeasti, sillä kuukaudessa sain sen nostettua 17->26. Se on ihan hyvä nousu. Rautainfuusion jälkeen olen käynyt kolmesti kontrollissa, ja edelleen arvo on yli 100. Infuusion jälkeen on normaalia, että saavutettu arvo laskee nopeasti ja usein noita infuusioita voidaan tarvita useampikin. Mulla on nyt neljä kuukautta pysynyt melko järkevissä lukemissa ja itse asiassa jopa nousi hetkellisesti, nimittäin 3.9. arvoni oli 116 ja lokakuussa se olikin 120. Viimeisimmässä kontrollissa, marraskuun lopulla arvo oli 93. Niinpä juuri aloitin ylläpitävän rautakuurin, ja otan 100 mikrogrammaa rautaa päivittäin, jotta tuo ei pääse laskemaan. Aion jatkossakin tarkkailla tuota tarkkaan, jos ei ihan kuukausittain, niin vaikka neljännesvuosittain.

Raudanpuutteessa on hyvin tärkeää selvittää syy sille, miksi ferritiini on matala. Oireiden lääkitseminen on petollista ja periaatteessa pitäisi aina selvittää syy sille, miksi rauta ei imeydy tai varastoidu. Mä kävinkin syksyn mittaan useasti lääkäreissä ja kaikkea mahdollista tutkittiin. Ottaen huomioon, että mulla on ollut lapsesta asti anemiaa ja rautaongelmaa, ei sinänsä ollut huolestuttavaa, että näin kävi raskauden ja synnytyksen jälkeen. Mulla on ollut anemiaa jo kauan ennen kuukautisten alkua nuoruudessa ja todennäköisesti tämä on vaan mulle ”ominaista”. Mitään syytä ei siis löydetty, ja juteltuani alan asiantuntijan, Esa Sopen, kanssa, totesin, että mun täytyy vaan seurata tilannetta.

Yksi juttu, minkä muutin, oli lehmänmaidon lähes lopettaminen. Syön edelleen juustoa, enkä ole hurjan valikoiva, vaan voin hyvin tilata kahvin maidolla, jos kauramaitoa ei ole. Mutta mä juon päivittäin pari isohkoa lattea espressomittaan kahvia ja siinä tulee päivän aikana juotua huomaamatta jonkin verran sitä maitoa. Ja maito todistetusti estää raudan imeytymistä. En tiedä oliko tällä vaikutusta, mutta se ainakin helpottaa raudan ottamista, kun ei tarvii väistellä maitotuotteita.

Rautainfuusiosta muuten sen verran, että mä kävin hoitamassa omani Mehiläisellä Tamperella. Aika harvassa paikassa niitä tuntui saavan, mitä tiedustelin, mutta Tampereen Finlaysonin Mehiläisessä niitä tekevät. Lääkeaine tuohon maksoi sen about 400 euroa ja leikkausaika hieman päälle 300 euroa. Ajoin aamulla vastaanotolle, tippa ruosteenväristä ainetta laitettiin tippumaan, ja se tippui noin 20 minuuttia. Ei kutittanut, ei ärsyttänyt. Mua tarkkailtiin vielä reilu puoli tuntia ja sitten sain lähteä. Nopea ja tehokas, ja toimenpiteen hoitohenkilökunta oli ihan parasta! Joillekin infuusiosta tulee jotain jälkioireita, mulle ei siitä tullut yhtään mitään.

Paitsi tietenkin todella paljon parempi olo parin viikon päästä.

On aika ihmeellistä, että näin pienellä ratkaisulla sai niin ison muutoksen omaan elämään. Kaikki tuntuu mielekkäämmältä, en tiuski ja kiukkuunnu yhtä helposti, koska en ole yhtä väsynyt. Normaali määrä unta riittää ja tykkään elämästä niiiiiin paljon enemmän.

Viime aikoina Ferritiinistä on ollut paljon keskustelua lehdistössä ja valitettavasti sitä on alettu leimaamaan joksikin ”muotisairaudeksi”, antaen ymmärtää ettei se ole ”mitään”. No, jokainen tyylillään. Itse olen kokenut niin lapsen ”muotisairauden” silentrefluksin muodossa kuin myös tämän omani ja molemmissa on helpon ja nopean toimenpiteen seurauksena elämänlaatu kohentunut huomattavasti. Että en kyllä allekirjoita noita ollenkaan. Se, että joku ferritiinikeskustelu on yleistynyt, johtuu siitä, että noita tapauksia on potilaiden toimesta pakotettu tutkimaan kunnolla. Mulla ei esim. raskauden aikana hirveän väsymyksen ja järkyttävän matalaksi tippuneen hemoglobiininkaan aikana otettu ferritiiniarvoja. Musta tää koko asia on hämmentävä, mutta ei sille kai voi mitään, jos joillain ihmisillä on hirveä tarve vähätellä toisten ongelmia.

Mä tiedän, että mulle tää todella oli selkeästi vaikuttava asia. Nyt jaksan temmeltää ja tehdä ihan hirveästi. Nyt täällä reissussakin ollaan pelattu tennistä, supattu, snorklattu, vesijetteilty, remuttu lapsen kanssa ja koko ajan jotain. Joka ikinen päivä on tullut se 10 000 askelta ihan vähintään ja silti oon herännyt virkeenä aamulla 8 aikaan, vaikka oisin mennyt myöhemmin nukkumaan. Mulla on taas virtaa, ja se on ihan mieletön fiilis!

Mä en halua kertoa tästä ratsastaakseni jollain muotisairauden aallonharjalla, vaan sen takia, että jos jollain on tämän kanssa ongelmia, saattavat he löytää niihin avun tämän kautta :) Kysykää ihmeessä, jos asian tiimoilta tulee jotakin mieleen!

Pages