Ladataan...
Mungolife

*Kaupallisessa yhteistyössä: BookBeat

Oon huomannut viime aikoina kyllästyneeni netissä surffailuun. Usein jos mulla on omaa aikaa, niin vietän sen puhelimen äärellä selaillen niitä näitä. Luen päivän uutiset ja viihdeuutiset, selailen mun some-applikaatiot läpi ja palloilen pitkin eri sivustoja. Viime aikoina se on alkanut tuntumaan jotenkin tosi turhalta ja oonkin ihan kyllästynyt siihen, mitä yleensä puhelimella teen. Jostain syystä oon aina ajatellut, että ne on niin lyhyitä hetkiä, etten niiden aikana ehdi tehdä mitään järkevämpää.

Oon aina ollut sellainen kirjojen lukija, että haluan raivata kirjoille aikaa, vähintään tunnin-pari kerrallaan. Danten imetysaikana ahmin kirjoja, kun sille oli hyvin aikaa, mutta Danten saatua jalat alleen, tuntuu, että mun kirjojen lukeminen on taas vähentynyt. Nyt oon taas ladannut kasan e-kirjoja, joita lueskelen aina pienen pätkän kerrallaan. Junassa matkalla töihin, illalla ennen nukkumaanmenoa. Niinä kaikkina hetkinä, joita oon ennen täyttänyt netissä surffailemalla tai Instagramia päättömästi selaamalla.

Mä saan ihan hirveästi iloa ja energiaa lukemisesta. Siinä pääsee oikeasti poistumaan hieman siitä omasta elämästä, hypätä eri hahmojen mieleen ja olla jossakin ihan eri maailmassa. Varsinkin lomalla tykkään lukea. Australiasta kotiin lentäessämme luin yhdeltä istumalta yhden kirjan. Lapsi nukkui miehen sylissä ja mulla oli aikaa. Nyt ei ehkä ole samalla tavalla mahdollisuutta, kun reissaan lapsen kanssa yksin, mutta kyllä varmasti tuolla reissussa saa varastettua joitakin tunteja ihan vaan lukemiselle. Taapero nukkuu vielä onneksi aika paljon, ainakin 14 tuntia vuorokaudessa, ja se vapauttaa vähän omaakin aikaa. Reissussa ei tarvii miettiä kodin askareita, siivoamista ja muuta sellaista, mikä tarkoittaa, että iltaisin pitäisi aina olla aikaa avata kirja, ottaa kuppi teetä ja rentouttaa oma mieli täydellisesti.

Koska sitä lukeminen mulle on. Rentoutumista. Mulla ei ole fyysisesti kovin raskas elämä, mutta henkisesti... No, mun pää on välillä on kuin inernet-selain, jossa on auki sata välilehteä ja jokaisella tapahtuu jotakin ja jokaiseen pitäisi nopeasti reagoida. Se on aikamoista myllerrystä. Kirjaa lukiessani poistun täysin omasta elämästäni ja sukellan kirjan tapahtumiin. Lukeminen on mulle varmaan sellaista, mitä muille on meditaatio. Henkistä rentoutumista. Ja mikä kätevintä, kirjat kulkee aina mukana puhelimessa. En oo hetkeen ostanut paperista kirjaa, kun luen aina vaan puhelimella kirjoja. Ei tuu tehtyä ylimääräisiä hankintoja, eikä tarvii kirjahyllyä kotiin. Harvoin nimittäin luen samaa kirjaa kahdesti.

Nyt oon ladannut taas BookBeatin omaan kirjastoon useamman kirjan reissun ajaksi. Tällä hetkellä kiinnostaa kovasti..

Katherine Pancol - Aina ei tapahdu surullisia asioita 

Oon lukenut kaksi aiempaa Pancolin kirjaa, ja tykkään hänen kerrontatyylistä. Oon tykännyt noista kahdesta aikaisemmasta, ja tää on saanut BookBeatissa vaan 2 tähteä arvosteluissa, joten mua melkein kiinnostaa, että onko kirja huonompi kuin yleensä. Uteliaisuus heräsi heti, tosin kirja on tosi uusi, joten arvosteluja tuskin on ihan hirveästi vielä. Tykkään muuten todella paljon siitä, että BookBeatissa on aina nuo arvostelut kaikkien kirjojen kohdalla. Oon löytänyt useamman uuden mielenkiintoisen kirjan, kun oon kattonut yli 4 tähteä saaneita kirjoja.

Jojo Moyes - Ne, jotka ymmärtävät kauneutta

Mä tykkään tosi paljon Jojo Moyesin kirjoista. Ne on musta hirveän helppolukuisia ja mukavan iisejä. Usein Moyesin kirjat on kuin romcom-leffat, hyvän mielen helppoja tarinoita, joihin on mukava sukeltaa muutamaksi tunniksi ihmettelemään ihmissuhdekoukeroita ja elämään mukana päähahmojen tunteita.

Gail Honeyman - Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Tää on ollut lukulistalla jo pidempään, mutta en oo ehtinyt tarttumaan tähän kunnolla. Aloitin kerran, luin vähän matkaa ja se jotenkin unohtui. Muistin sen taas vähän aikaa sitten ja nyt aion lukea sen kyllä loppuun. Kirja on saanut niin paljon kehuja, että haluan antaa sille kunnon mahdollisuuden :)

Arne Dahl - Rajamaat ja Sydänmaa

Mä oon aina se tyyppi, joka kattoo Criminal Mindsia ja menee sitten nukkumaan tutisten peloissaan ja hälytyksen toimivuutta varmistellen :D Ehh. Mä myös luen aika paljon jännäreitä, jonka jälkeen nään sarjamurhaajia varjoissa, enkä uskalla sammuttaa valoja. Mutta pakko silti lukea :D Oon lukenu ajan tasalle kaikki mun suosikit rikosromaanisarjoista, ja nyt ajattelin aloittaa uuden. Oon lukenut joskus aiemminkin pari Arne Dahlin kirjaa, ja oon tykännyt. Tosi usein ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset kirjailijat on sellaisia, joiden parissa viihdyn, joten uskon, että tämäkin tempaa mukaansa. Ja mikä parasta, tästä on jo kaksi kirjaa BookBeatissa, eli jos jään koukkuun, saan seuraavan annoksen heti perään :D

Clare Mackintosh - Anna minun olla

Mä inhosin Mackintoshin Annoin sinun mennä -kirjaa. Inhosin lähinnä sen takia, kuinka raskas tarina se oli pienen pojan äitinä lukea. Mutta silti tykkäsin kirjasta ja kiinnostuin kirjailijasta. Nyt aihekin on sellainen, joka ei ehkä aiheuta niin paljon pelottavia ajatuksia, että voin lukea sen hieman levollisemmin mielin.

Mitä hyviä kirjoja te ootte lukeneet viime aikoina? Jakakaa hyviä kirjavinkkejä mulle ja muille! Huomenna alkaa sopivasti hiihtolomakausi, joten monilla on nyt varmasti tiedossa reissua ja hieman lisää vapaa-aikaa, joten kirjoja ehtii lukemaan taas paremmin.

Tiesittekö muuten, että BookBeatiin saa nykyään perhetilin? Käyttäjätiliin voi liittää uusia profiileja, ja samaa tiliä voi käyttää peräti viisi eri käyttäjää samanaikaisesti. Kirjoja voi kuunnella samaan aikaan ilman, että ne keskeytyy ja jokainen profiili näkee vain omat kirjat. Se on superkätevää, koska me miehen kanssa käytettiin alkuun yhtä tiliä, kun ei oltu varmoja, tuleeko tätä hyödynnettyä. Nopeasti huomattiin, että tuleehan sitä, ja hankittiin omat tilit. Perhetili tuo sillai selvää säästöä, että normaali käyttäjätili maksaa 16,90 €/kk, mikä on sekin vähemmän kuin yksi kirja eli mun mielestä todellakin edullinen, mutta tuo uusi profiili käyttäjätilin rinnalle on 4,90 € lisää, joten huomattavasti edullisempi. Jos siis luette pariskuntana tai perheenä paljon kirjoja, kannattaa tsekata tuo mahdollisuus.

BookBeat tosiaan maksaa 16,90 € kuussa. Mun lukijat pääsevät tutustumaan BookBeatiin kuukauden ajan ilmaiseksi, sillä koodilla mungolife uudet lukijat saavat kuukauden veloituksettoman kokeilun :) Jos ette siis vielä ole BookBeatin käyttäjiä, niin nyt kannattaa ehdottomasti liittyä :)

Ladataan...
Mungolife

(Melkein tasan vuosi sitten otettu kuva Ras al Khaimahista, minne suuntaamme Danten kanssa nyt tällä kertaa kaksin. Katsokaa noita pikkuisia 4 hammasta, kun muita ei vielä ollut! Voi että, miten hän on kasvanut jo näin paljon?!) 

Huhhei mikä viikko ollut. Kotona on pörrännyt äiti ja anoppi vierailulla, töissä on riittänyt tekemistä ja muhun on iskenyt joku kevätväsymys, joka on vaatinut minipäikkäreitä työpäivän jälkeen :D Viimeiset kolme päivää on vaan hujahtaneet ohi, kun olemme viettäneet ystävänpäivää, tehneet kevätsiivousta kotiin ja nähneet läheisiä. Huomenna lähdetään Danten kanssa reissuun ihan kaksin ja se on herättänyt mussa kyllä aikamoista jännitystä. 

Oon yrittänyt saada kaikkia työjuttuja ja blogihommia sellaiselle mallille, että mitään ylimääräistä lisästressiä ei tulisi reissussa, sillä tällä kertaa ei reissun päällä ole auttavia käsiä samalla tavalla. 

Hieman jännittää tuo tuleva lento. Ollaan toki reissattu Danten kanssa melko paljon jo, mutta aina reissussa on ollut vähintään kaksi aikuista. Lentokoneessa on ollut aina kahdet kädet, kaksi viihdyttäjää. Nyt ollaan ykskaks ihan vaan kahdestaan, ja pitää pärjätä tavaroiden ja lapsen kanssa itse. Oon yrittänyt minimoida pakkauslistaa ja miettiä hirveän tarkkaan mukaan vain ja ainoastaan todella tarpeelliset jutut. En usko, että muuten suoralla lennolla on mitään haasteita, paitsi sitten siellä määränpäässä kun pitää onnistua saamaan matkalaukku, pieni matkalaukku, rattaat, unelias lapsi ja itsensä vuokra-autofirman tiskille ja vuokra-autoon. Me saavutaan Suomen aikaa 3 aikaan aamuyöstä, joten voin kuvitella Danten olevan unelias ja kärttyisä, enkä välttämättä ole itsekään parhaimmillani. 

Toisaalta musta on hurjan kiva lähteä kahdestaan matkalle Danten kanssa. Se tuntuu jotenkin sellaiselta voimaannuttavalta "kyllä minä pärjään" -kokemukselta. Oon saanut niin paljon apua lapsenhoidossa koko Deen elämän ajan, että välillä oon miettinyt, pärjäisinkö yksin. Tää on ihan mielenkiintoista kokeilla. Eniten itse asiassa mua jännittää se, kuinka paljon lapsi ikävöi isäänsä reissussa, sillä aamut alkaa meillä aina "isi" -sanalla, kun isi onkin töissä eikä köllimässä meidän kanssa aamuhaleja. Ja kun isi on niin huuuuurjan rakas ja tärkeä. Toisaalta lohduttaudun, että mies olisi muutenkin työmatkalla, joten olin kotona tai reissussa, ikävä olisi anyway. Luulen vaan, että se ikävä unohtuu helpommin hiekkarannalla simpukoita keräillessä. 

Ja en toki ole ihan yksin Danten kanssa, olenhan menossa Jennin luokse, joten saan hieman aikuistakin seuraa. Voi olla, että muuten tulisi kymmenen päivän kohdalla baby sharkit aika lailla jo korvista ulos. 

Oon myös huomannut, että useimmiten poika käyttäytyy parhaiten, kun on vain yksi aikuinen hänen kanssaan. Jotenkin jos olemme molemmat vanhemmat paikalla tai sitten mummikin on mukana, niin hän hieman testaa meitä kun taas yhden aikuisen kanssa ei on ei, eikä siitä ihan hirveesti purnata. Eipä tuo kyllä ikinä mikään supermonsteri ole muutenkaan, välillä ehkä iskee pieni uhmaikään kuuluva uhmistelu, mutta muuten hän on kyllä aivan ihana ja kiltti lapsi. Eiköhän me siis pärjätä! :) 

Tän päivän suunnitelmissa on pakata kaikki meidän matkatavarat, ettei huomenna tarvii viime tingassa stressata mitään. On musta todella ristiriitaista, että mä rrrrrakastan matkustaa, mutta mä vihaan pakata. Jätän sen aina viime tinkaan ja teen sen aina voihkien ja puhisten sitä, kuinka hanurista se on. Ja luulis, että näin usein reissaavana olis joku hyvä sapluuna sille, mitä pakata mukaan minnekin, mut ei. Se tuntuu aina ihan uudelta projektilta, joka pitää aloittaa tyhjältä pöydältä ja sitten oon täällä kolme tuntia ettimässä jotain latureita ja matkashampoita. Ja aina unohtuu jotain tärkeetä. Aina. 

Mulla on sellainen pieni vieno toive, että kaikki lumi ois sulanutta kun tuun takas. Tiedän kyllä, että ei tuu tapahtumaan, mutta ainahan sitä voi toivoa :D Missattiin se alkutalven loskakeli-vaihe onnistuneesti viime reissussa ja nyt ois ihana palata sellaisiin kunnon kevätkeleihin. Viime vuoden kesä oli aivan mieletön, mut mä jäin vähän kaipailee kevättä. Nahkatakkikelejä ja sellaista kunnon kevätsäätä. Musta tuntuu, että viime vuosi siirtyi huhtikuun talvesta suoraan toukokuun kesähelteisiin. Ehkä tänä vuonna ehtii pitää ees pari kertaa nahkatakkia? 

Ahh, kotona vallitsee ihana hiljaisuus. Mies on pojan kanssa tekemässä ulkona lumitöitä, mä siemailen teetä ja katselen kuinka talviaurinko hemmottelee Benjiä, joka on valloittanut lattian ainoan auringossa kylpevän kohdan. Pitäis ehkä avata sälekaihtimet, laittaa musiikkia soimaan ja jatkaa siivoamista. Tai sitten istun vielä hetken fiilistelemässä.

Onko mun lukijat reissanneet kaksin taaperon kanssa? Miten on menny, onko jotain hyviä vinkkejä? :) 

Pages