Tässä olon ollessa keuhkoputkentulehduksessa vähintäänkin nihkeä on ihana hypätä hetkeksi takaisin meidän lomafiiliksiin Kreikasta viime viikolta. Reissusta on varmaan tuhat kuvaa Dantesta uima-altaassa, ja kävin niitä eilen läpi jo ihan hirveellä kaipuulla takaisin. Kukapa olisi arvannut, että juuri valmismatka Kreikkaan jäisi mun mieleen tän vuoden ihanimpana reissuna?

Me ollaan yleensä aika omatoimisia matkustajia ja edellisestä pakettimatkasta ehtikin tässä välissä hujahtaa nelisen vuotta. Tällä kertaa kuitenkin päädyimme Aurinkomatkojen reissulle Rodoksen Kiotarille, ihanaan Rodos Princess -hotelliin. Jos oon ihan rehellinen, oon aina vähän suhtautunut pakettimatkoihin sillä ajatuksella, että kohteessa on keskivertohyvää ruokaa, hirveesti suomalaisia turisteja ja tylsää, eikä mitään tekemistä. Ehkä parikymppiselle pariskunnalle tämä voisikin pitää paikkaansa, mutta näin kolmekymppiselle pienelle perheelle loma täysihoidolla laadukkaassa hotellissa oli aivan mielettömän ihana ja rentouttava kokemus!

Ensinnäkin, kaikki toimi erinomaisesti. Ensin Finnairilla Rodokselle. Ennen lähtöä sain Aurinkomatkoilta viestin, jossa suositeltiin lataamaan Aurinkomatkojen applikaatio. Siitä näki hyvin aikatauluja, ohjelmaa ja kartatkin. Lisäksi chat-palvelu Aurinkomatkoille pelasi saumattomasti missä tahansa kysymyksessä. Lento Rodokselle meni melko lailla nukkuessa ja tuntui, että olisimme olleet perillä vartissa. Lentokentältä Kiotarille on noin tunnin matka ja me varasimme siihen yksityiskuljetuksen Aurinkomatkojen kautta, sillä halusimme lapselle turvaistuimen autoon. Määränpäässä haimme matkalaukut ja suuntasimme kohti Aurinkomatkojen merkeillä varustettua tiskiä. Jono tiskillä eteni nopeasti ja jokainen sai omat tarpeelliset paperit siitä nopeasti mukaansa sekä ohjeen kuljetukseen. Me oltiin varattu yksi retki reissullemme ja kaikki paperimme olivat valmiina kuoressa. Siitä sitten kuskin kyytiin ja tunti autossa kohti Kiotaria ja hotellia. Olimme perillä jo joskus puolenpäivän aikoihin, mutta päästiin heti huoneeseen. Meillä oli ihana perhesviitti, joka sijaitsi hotellialueen “reunalla”, merinäköalalla ja pääsyllä uima-altaaseen. Uima-allas oli muutaman huoneen käytössä, mutta yleensä siinä oli kerrallaan ehkä kolme-neljä ihmistä.

Huoneemme oli aivan ihana! Tilava ja iso huone, missä mahtui todella hyvin hengailemaan, ilmastointi piti tilan viileänä ja mukavana ja suoraan terassilta pääsi uimaan omaan altaaseen. Tää on tosi kätevää, sillä Dante nukkuu vielä päivisin noin parin tunnin päikkärit ja niiden aikana me vanhemmat päästiin hillumaan altaaseen kahdestaan tai vuorotellen. Itkuhälytin vaan päälle ja uimaan! Ei tarvinnut hengata huoneessa Danten kanssa hänen nukkuessaan (ellei itsekin halunnut nukkua), eikä tarvinnut yrittää järjestää lasta päikyille jonnekin allasalueen lähelle rattaisiin. Dante nukkuikin usein melkein kolme tuntia reissussa, sillä päivät menivät uidessa ja leikkialueella ja voimat taisi kulua aina tehokkaasti loppuun. Täysihoitoon kuului minibaarin antimet, joten usein oli sellainen olo, ettei huoneesta tarvii edes poistua. Kylmä kokis auki, kirja terassin aurinkotuolissa käteen ja kuuman tullessa pulahdus siihen omaan altaaseen 😀

Meidän päivät noudatti aika samaa kaavaa tuolla reissussa. Aamulla herättiin joskus 7 aikaan auringonnousun jälkeen ja heti hampaidenpesun jälkeen suunnattiin koko perhe aamu-uinnille. Aurinko paistoi aina ihanasti meidän altaalle heti aamusta, joten sinne vaan. Dante heräs aamuisin yleensä “naku-uimaan!!” kiljahdukseen, koska annettiin sen mennä aamu-uinnille uikkareitta, kun ei siellä muita ollut. Kahdeksan maissa kerättiin kamoja kasaan ja lähdettiin aamupalalle. Buffetit oli ihan superkattavia, mutta mä löysin meidän aamuihin heti saman kaavan, jolla mentiin. Dantelle puuroa, hedelmiä ja yksi lettu. Mä ite syöpöttelin lettuja, kreikkalaista jugurttia ja tuoreita hedelmiä. Ahhh, tätä on ikävä, kun kotona aamulla raapii päätä ja yrittää keksiä jonkun nopeen ja helpon ruoan! Dante syö aina puuroa aamuisin ja oli ihanaa, että tuolla oli ihan kunnollinen maitoon keitetty kaurapuuro tarjolla joka aamu. Aamupalan jälkeen uimaan rannalle tai altaille ja vierailu leikkipaikalla. Lounas, päikkärit, lisää uimista tai leikkimistä ja puuhailua. Illalliselle ja jätskille ja nukkumaan. Siinäpä se ohjelma. Jollekin se ehkä kuulostaa tylsälle, mutta meille se oli aivan täydellistä.

Me oltais voitu mennä miehen kanssa kaksin jollekin babymoonille vielä ennen lapsen tuloa. Dante on sen verran iso, että pärjää ilman meitäkin jo hirveen hyvin, kunhan on mummojen kanssa. Me kuitenkin tykätään reissata kaikista eniten nimenomaan perheenä. Jotenkin siitä saa eniten irti, kun ei ikävöi ketään ja saa viettää rauhassa aikaa kaikki yhdessä. Ilman töitä, siivoamista tai ruoanlaittoa voi oikeasti vaan keskittyä olemaan omana perheenä ja rentoutua yhdessä. On kiva huomata miten mukautuvainen tämä kaksivuotiaamme on jo, kun on tottunut reissaamaan meidän kanssa ja kaikki menee melko lailla rutiinilla. Yleensä kaupunkilomilla ja omatoimilomilla joutuu vähän kikkailemaan ja miettimään järjestelyjä mahdollisimman tarkkaan, että matka on mieluinen myös lapselle, mutta tällaisella perhelomalla kaikki on mietitty jo valmiiksi. On lasten (ja aikuisten) ohjelmaa joka päivä ja ilta, on suomenkieliset oppaat ja suomenkielinen leikkikerho. Aurinkomatkoilla on Aurinkokerho-hotelleissa yli 3-vuotiaille lapsille Aurinkokerho, jonne lapset voi jättää pariksi tunniksi viitenä päivänä viikossa leikkimään suomenkieliseen kerhoon. Dante oli vielä tähän liian nuori, mutta tää on ehdottomasti sellainen palvelu, jota voisin kuvitella meidän hyödyntävän jollain reissulla. Käytettiin kuitenkin tuota leikkialuetta sen ollessa vapaana melkeinpä joka päivä. Noi kerhomahdollisuudet kuulostaa tosi kivalta, koska siellä on tarkoitus pitää hauskaa ja tutustua muihin lapsiin, mutta myös oppia jotain uutta, esim. paikallisia tervehdyksiä tai muuta vastaavaa. Antaa varmasti lapselle ihan eri tavalla tollaisessa reissussa. Aurinkomatkat järjestää myös viisi kertaa viikossa koko perheen yhteisiä aktiviteetteja, esim. minigolfia tai ulkopelejä ynnä muuta sellaista.

Mä rakastan elementtinä vettä ja kaikenlaista vedessä lillumista ihan superpaljon, mutta useimmiten mulle esim. merivesi on aivan liian kylmää. Kiotarin rannan vesi oli täydellistä! Lämmintä, mutta sen verran virkistävää, että niissä 35 asteen lämmöissä siellä viihtyi hyvin vaikka kuinka kauan. Ranta ei ole perinteinen hiekkaranta vaan se koostuu pienen pienistä kivistä, mikä olikin mahtavaa viihdettä lapsen kanssa kun keräilimme erilaisia kiviä aina rannalla. Vesi ei syvene kovin jyrkästi, joten siellä voi hyvin leikkiä lapsen kanssa ja nauttia rannalla oleskelusta perheen pienimmänkin kanssa.

Me nautittiin niin paljon tuosta hotellilla olosta, että käytiin vaan kerran pois hotellialueelta kun menimme Lindokseen. Tilasimme hotellilta kyydin Lindokseen, jotta saimme taas sen turvaistuimen autoon, ja ajelimme n. vartin verran alueelle. Ihana valkoinen pieni kreikkalainen kylä oli hurmaava, mutta 35 asteessa raskaana emme ihan koko päivää siellä viihtyneet. Kylä on ylä- ja alamäkeä kaikkialta ja sen suurin nähtävyys on kiipeämistä vaativa Akropolis. Me tyydyimme ihailemaan Lindosta muutaman tunnin todella rennolla tahdilla ja suuntaamaan takaisin hotellille. Päädyimme lopulta perumaan meidän suunnitellun Symin reissun sen takia, että pelkäsin sen olevan itselleni kuitenkin liian raju koettelemus. Kiotari on sen verran eri puolella Rodosta, että matka Symille olisi tunnin bussimatka, puolentoista tunnin venereissu ja siellä sitten koko päivä aikaa kierrellä, jonka jälkeen on sama matka takaisin. Normaalissa tilanteessa en panisi yhtään pahakseni ja veneretki kuulostaisi suorastaan ihanalta, mutta tälleen raskauden viimeisellä kolmanneksella taaperon kanssa viiden tunnin reissut saman päivän aikana ja tutustuminen pieneen kylään helteessä tuntui liian isolta rutistukselta. Se jäi hieman harmittamaan, koska olisin mielelläni nähnyt kuvankauniin Symin ihan itsekin.

Kaiken kaikkiaan tää kokemus käänsi kyllä mun kelkan valmismatkojen suhteen täysin ja vannotin miestä, että tästä lähtien kerran vuodessa mennään juuri tällaiselle rentoutumislomalle jonnekin täysihoidolle. Rodos Princessissä toimi kaikki moitteetta. Asiakaspalvelu oli superhyvää, ruokaa ihan mielettömät valikoimat ja niin paljon kaikkia herkullisia vaihtohtoja! Allasalueet olivat tosi siistejä ja hyvin ylläpidettyjä ja useamman uima-altaan ja rannan takia edes ihan täysi hotelli ei tuntunut yhtään täydeltä. Sen verran pitää myös sanoa, että jopa mun oletus turistien määrästä oli ihan pieleen. Meidän hotelli oli ainakin sellainen kielikylpy, ettei paremmasta väliä. Toki siellä oli muutama suomalainen perhe lisäksemme, mutta lisäksi turisteja ihan kaikkialta. Kuului niin ranskaa, saksaa, englantia, ruotsia kuin monia muitakin kieliä. Kaikki kanssalomailijat oli tosi mukavia, kukaan ei törttöillyt mitään ja kaikki sujui vaan jotenkin tosi chillisti. Kivoja lapsia oli paljon allasalueilla ja Dante pääsi päivittäin leikkimään uusien tuttavuuksien kanssa. Hotelli on toki vahvasti perhehotelli, niin vaikka siellä oli iltaohjelmaa joka ikinen ilta ja minidiscoa ja muuta, niin mitään meteliä ei koskaan kuulunut ja sai olla täysin rauhassa.

Tuntuu, että toi reissu latasi akkuja enemmän kuin yksikään muu pitkään aikaan. Sai oikeasti nauttia vaan yhdessäolosta. Nauroimme myös miehen kanssa, että tällainen täysihoidolla reissaaminenhan on aikamoista säästöä. Useimmiten lomalla emme ota täysihoitoa, vaan käydään ravintoloissa ja metsästetään kivoja ruokapaikkoja. Siihen saa uppoomaan pitkän pennin. Kun palasimme kotiin ja menimme ruokakauppaan, tajusimme, ettemme olleet viikkoon käyttäneet kuin ehkä 15 euroa hotellin kauppaan kun haimme sieltä pähkinöitä ja jotain purtavaa. Ei ollut tarvetta mennä minnekään ostoksille, ei ostettu mitään turistikrääsää eikä oikeastaan tehty muuta kuin oltiin koko viikko. Ja se vasta ihanaa olikin.

Jos Rodokselle päin suuntaatte, suosittelen lämpimästi tuota hotellia kaikille 🙂 Iso kiitos Aurinkomatkoille reissusta, tämä oli kyllä aivan ihana kokemus!

Ootteko te pakettimatkailijoita vai suositteko omatoimi-reissaamista? Ja onko teillä jotain stereotyyppisiä oletuksia pakettimatkoista, kuten mulla oli?