Expecting

Kuten Instagramiani seuraavat jo varmaan huomasivatkin, on täällä tapahtuneeseen blogihissutteluun ollut syynsä. Bloggaaja on nimittäin voinut erittäin pahoin ja ollut sairaan väsynyt viimeiset pari kuukautta, joten kuvamateriaalia ja kirjoittamisinspiraatiota on ollut aika vähäisesti. Nyt kun eka kolmannes alkaa olla takanapäin ja nt-ultrassa on käyty, on ehkä aika kertoa teillekin, miksi alkuvuosi on ollut näin hiljaista 🙂 Meille tulee nimittäin lokakuussa toinen kullanmuru! ♥

Oon taistellut itseäni vastaan, että maltan olla kertomatta blogissa. Jotenkin koen keskenmenot ja muut raskauskomplikaatiot sellaisiksi asioiksi, joista on hyvä puhua enemmän julkisesti, joten oon ajatellut, että sellaisten sattuessa, kertoisin niistä joka tapauksessa. Kuitenkin samalla olen halunnut kertoa ensin kaikille läheisille rauhassa ja ykskaks onkin jo mennyt se ensimmäinen kolmannes ja tässä sitä ollaan, nt-riskilukemat käsissä, toinen pikkuinen vilkuttelija masussa.

Alkuraskaus on ollut raskas. Oon ollut todella pahoinvoiva ja kaikki on ällöttäny ja väsymys on ollut taas aikamoista. Nyt on ehkä kolme-neljä päivää ollut valoa tunnelin päässä olojen suhteen, sillä oon vihdoin pystynyt tekemään ruokaa, juomaan kahvia ja jopa välillä ollut ihan energinenkin olo. Sama hetkellinen ihanuus oli RaKin matkamme aikana, mutta sen jälkeen oireet palasivatkin aika hurjana takaisin.

Dantelle ja pikkuiselle tulee aika tasan 2,5 vuotta ikäeroa, jos mennään lasketun ajan mukaan. En tiedä onko aika kullannut muistot, mutten muista, että Deen kanssa ois ollut ihan näin paha alkuraskaus. Anopin mukaan se tarkoittaa tyttöä, oma fiilis on taas sama kuin viimeksi, eli se, että mä en vieläkään ymmärrä mistä se ”fiilis” sukupuolesta oikein tulee. Tällä kertaa tosin aiomme selvittää sukupuolen, toisin kuin viimeksi. Mä en välttämättä olisi halunnut nytkään tietää, mutta viimeksi mentiin mun toiveen mukaan, nyt sitten miehen toiveesta selvitetään. Hänellä on vahva veikkaus, mulla ei todellakaan. Sitä en ymmärrä, mistä se veikkaus hänelle on tullut 😀

Molemmat on taas ihan yhtä tervetulleita. Näin omalta kannalta olisihan se ihanaa, jos meille tulisi tyttö, sillä haluaisin ehkä kokea olla äiti kummallekin. (Tää ajatus tuli pari päivää sitten, kun totesin, että en kyllä taida enää kolmatta kertaa ruveta tähän alkuraskauden ihanuuteen.) Toisaalta kuitenkin taidan hieman enemmän toivoa poikaa, sillä musta olis ihanaa, että olisi veljekset pienellä ikäerolla. Meidän lähipiirissä tää 2019 on todellinen babyboom-vuosi, sillä meidän lisäksi vauvoja on tulossa ainakin viidelle muullekin. Suurimmalle osalle on tulossa tyttöjä, joten tyttöjuttuja on saanut tässä vähän fiilistellä 😀 Oon saanut toimia personal shopperina yhdelle ystävälle ja ostella FB-kirpuilta tyttöjen juttuja, jotka sitten voi yhdellä paketilla laittaa ulkomaille menemään. Siinä on vähän tullu ehkä hypisteltyä ihastuneena kaikkea postilaatikkoon saapunutta kukkaista ja vaaleanpunaista ja pohdittua, miten ihana olisikaan shoppailla tyttöjen vaatteita 😀 Oon tosin pitänyt järjen päässä, ja tälle meidän pikkuiselle ostanut tasan kaksi vaatetta; käsinvirkatun merinovillapussukan FB-kirpparilta ja Dubaista aivan ihanan sellaisen pehmeän sukupuolineutraalin shortsipuvun, jossa on kirahvi. Sitä en malttanut olla ostamatta. Danten kanssa tein niin, että annoin itselleni luvan yhteen hankintaan ennen rakenneultraa ja muistaakseni aika hyvin siinä pysyin. Nyt on vähän sama, mutta sukupuolen selvittämiseen asti, sitten voi vähän tarkemmin käydä Danten varastoja läpi 🙂

Nyt kun energiaa on ollut taas hiukan enemmän, viikonloppumme ohjelmaan kuului varastojen suursiivous, jonka inspiroi liikkeelle mun raskaushousujen metsästäminen vanhoista laatikoista. Oon heitellyt Danten kaikki vaatteet hujan hajan säilöön tonne varastoon laatikoihin ja käytiin ne sitten läpi ja lajiteltiin kokojensa puolesta eri laatikoihin kaikki. Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka pieni Dante olikaan! Siinä niitä ihania pikkupojan juttuja hypistellessä tuli kyllä vuorostaan sellainen fiilis, että olis se kyllä ihana, kun olisi toinen tuollainen samanlainen. Kuten siis tästä päätellä voi, mä voisin taas tänkin kerran olla 40 viikkoa tietämättä asiaa, sillä molemmat on omalla tavallaan aivan ihania ♥

On ollut ihanaa jakaa tätä raskautta ystävien kanssa, sillä mulla on tosiaan viisi ystävää, joille tulee perheenlisäystä tän vuoden toisella puoliskolla. Siinä on saanut iloita ihanista uutisista yhdessä harva se viikko laskettujen aikojen ollessa kuitenkin todella lähellä toisiaan.

Nyt odotellaan siis kuumeisesti ekojen liikkeiden tuntemista, sukupuolen selvittämistä, babymoonia miehen kanssa kahdestaan ja ihanaa kesää vielä täysin vain taaperoa huomioiden ja masua kasvatellen.

Nyt kun tiedätte, niin antakaa armoa, jos välillä tuntuu, ettei blogi juuri päivity. Se tarkoittaa sitä, että bloggaaja makaa sikiöasennossa ja uikuttaa pahaa oloa. Toivottavasti se ois jo päättyny, mut viimeks Dantesta oksentelin vielä viikolla 16, eli en uskalla vielä mitään varmaksi päätellä 😀 

Kommentit (9)
  1. Hurjan paljon onnea, ihania uutisia <3

  2. Onnea Anna! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *