Loma-asua ja flunssavalitusta

Siis tiedättekö mikä mulla menee tunteisiin? Joka ikinen kerta kun mainitsen rokotukset missä tahansa muodossa, alkaa erinäiset älypäät tägäilee mua IGssä johonki propaganda-rokotevastaisuus-bullshittiin ja mulla menee aina enemmän ja enemmän usko yhteiskuntaan. Niinku tänäänkin. Ei jumaliste. Mulle on ihan yks ja sama ottaako joku jotain hyppykuppa-rokotetta, mutta en voi olla pitämättä rokoteohjelman mukaisista rokoteohjelmista kieltäytyviä muuta ku no, skidisti vähä-älyisinä. (Ellei siis ole jotain terveydellistä/allergiasyytä kieltäytyä) Oon kaiken sanottavani asiaan sanonut tässä postauksessa, enkä aio käyttää yhteenkään rokotevastaiseen ihmiseen yhtään mun aikaani, mut jeesus että menee välillä tunteisiin tämä keskustelu. Tää on mulle ihan sellainen punainen liina. Ja kyllä, tämän intron innosti se, että kyselin tänään Instagramissani influenssarokkotteen ajankohdasta tänä vuonna ja sainkin siihen vastauksen. Jos voisin, menisin nimittäin heti huomenna hakemaan influenssarokotuksen, että vauva syntyisi suojattuna, mutta nyt ei auta kuin rokottaa itsensä, perheensä ja läheiset kuten mummut ja lastenhoitaja heti kun rokotteen saa. Tulipas tässä tällainenkin mieleen kun sain itselleni tempastua jostain mukavan pikkuflunssan ja tuli tää syksyn sairasteluaalto mieleen tuhannetta kertaa niistäessäni. Vähän jännittää myös mitkä kaikki taudit Dante kuskaa vauvalle päikystä tässä syksyn aikana, niin tuli tää influenssa heti mieleen.

Olin aamulla suihkussa ja Dante halus tulla mukaan. No ei siinä. Tälleen raskaana flunssaa sairastaessa ketuttaa about kaikki, koska ainoa apukeino on Panadol, joka auttaa mulla flunssaan about yhtä paljon ku joku perunan syöminen. Yön jälkeen olo on aina pahimmillaan ja aamulla olin niiiin tukossa, että yskin suihkussa kaksin kerroin ja kuulostin tukehtuvalta manaatilta. Danten mielestä tää oli maailman hauskin juttu ja se kikatti jokaisen yskänkohtaukseni jälkeen kuin olisi sirkuksessa ollut. Kiva, että voin jotenkin olla hyödyksi. Vähän harmittaa olla just nyt tosi flunssainen, koska meillä on huomenna miehen kanssa seurustelun vuosipäivä ja oltais haluttu tehä jotain kivaa. Tänää piti hoitaa asioita, joita en voinut siirtää, ja nyt on veto ihan pois. Huominen menee siis varmaan kotona maatessa raskaustyynyä halien. On taas vuoden vaimo -fiilis, kun tällainen semimerkittävä parisuhdepäivä menee sitten pyjamassa ryönäsenä himassa tukehtuvia manaatteja matkien eikä oo ees mitään lahjaa. Ollaan virallisesti suhteessamme vaiheessa, jossa merkkipäiviä juhlistetaan ostamalla uus lavuaari. Eiku sain mä timanttisormuksen viiden vuoden kunniaksi. Että vielä paskempi vaimofiilis, koska mulla ei tosiaan oo mitään lahjaa, musta ei oo ees ravintolaseuraks saati leipomaan vaikka kakkua. Voittajafiilis. Laitoin muuten eilen uutta hajuvettä kokeeksi ranteeseen. Halusin vähän kokeilla. Mies haisto sen kämpän toiselle puolelle, mä en saanu mitään irti vaikka työnsin nenäni ihan kiinni ranteeseen. Että sen takia ei mennä minnekää syömään. Hukkaan menisi sekin.

Toisaalta, meillä on jo sellainen eräänlainen vuosipäiväperinne. Ekana vuosipäivänämme oli muuttopäivä kun muutimme Helsingistä Kuopioon. Syötiin pizzaa uuden kämpän lattialla ja juotiin skumppaa pahvilaatikoiden keskellä. Tokana vuonna ostettiin meidän Kuopion kämppä vähän ennen vuosipäivää ja oltiin siellä kämpällä remppaamassa vuosipäivänä. Pizzaa ja skumppaa lattialla. Kolmantena vuonna oltiin muuttamassa Kuopiosta Lempäälään, eli oh yes, pizzaa ja skumppaa pahvilaatikoiden keskellä Kuopiossa. En itse asiassa muista mitä tehtiin viime vuonna. Lähtisin vahvasti veikkaamaan pizzaa. Aattelin 5-vuotispäivämme kunniaksi upgreidaa ja mennä Napoliin, mutta ehkä se on vaan taas jälleen kerran pizzaa kotimme lattialla. Mitä sitä hyvistä tavoista pois. Seurahan siinä kai tärkeintä on. Ehkä tehdään kerrankin kotitekoista pizzaa tän merkkipaalun kunniaksi. Katotaan uusiks ku kymppi on täynnä.

Onneks opintokoordinaattori soitti tänään ja käytiin aika paljon kaikkea läpi puhelimessa, niin peruuntu mun tapaaminen huomiselta. Olin jo melkeen ite peruuttamassa sitä, etten levitä tätä mun yskää kellekään, niin ihan hyvä että meni näin. Ootan kyllä innolla koulun alkamista. Näköjään tää 4 vuotta oli just sopiva tauko opiskelusta, nimittäin nyt on intoa. Onneksi toi Tampereen Yliopiston meininki on tähän mennessä ollut ihan 10/10 ja siellä oikeesti autetaan uutta opiskelijaa. Kouluvuosi ei oo vielä ees alkanu ja asiat rullailee jo. Toivottavasti jatkuukin näin. Ja onneks tää flunssa tuli tähän väliin, eikä ens tai seuraavalle viikolle, sillon on aivan liikaa kaikkee tärkeetä ja uutta. Nyt on viikonloppu aikaa nuolla haavoja. Flunssa raskaana on muuten ihan super-ärsyttävää. Vauva ei selkeesti saa yhtään nukuttua vatsassa kun koko ajan äiti niistää, aivastaa tai yskäisee. Ja sehän kostaa sen potkimalla mua kylkiluihin ja lyömällä rakkoon. Kiva tää symbioosi, jossa molemmat kärsii. Kuulemma sairastaminen raskaana ei kuitenkaan oo yhtään pahasta, vaan vauva saa vasta-aineita äidiltä kun niitä tässä kroppa kehittelee flunssaa vastaan. No ees jotain positiivista sentään tässä tilanteessa.

Nyt tuntuu, että tapahtuu hirveesti kaikkee kivaa. On elokuun kaikkia merkkipäiviä ja sit syyskuussakin hirveesti kaikkea kivaa. Tai vähintään jännittävää. Siskoni häät on syyskuussa, se on se kiva osuus. Mulla on synnytystapa-arvio heti syyskuun alussa, se on se jännittävä osuus. Lontoo-äitini on tulossa siskon häihin ja varasin hänelle juuri lennot Suomeen. Kidnappaan hänet suoraan häistä meille kylään ja hän on kokonaisuudessaan melkein kuukauden Suomessa, että varmasti ehtii näkemään vauvan, vaikka menis yliajalle. Ei niin, että menis, koska mä olen äärimmäisen vakaasti päättänyt synnyttää tän jo syyskuun puolella. En haluais olla häissä vauvan kanssa, joten ei mielellään ennen syyskuun vikaa viikonloppua. Haluan voida nauttia koko juhlapäivän häähuumasta, ja pienelle vauvalle tollanen ois ”vähän” raskas kokemus. Mut vähän oon miettinyt, että jos siinä sopivasti väsyttää ittensä häähulinassa ja sit synnyttäs mukavasti vaikka sitten 29.9. Ensinnäki, 29.9.2019 ois hauska syntymäpäivä. Mä oon syntynyt 28.8.1988 mummini synttäreinä ja jos tää tyyppi tulis maailmaan 29.9., syntyis hän vaarinsa syntymäpäivänä. Eiks tää oo ihan tähtiin kirjoitettu? Meillä kun on perheessä ja suvussa tapana aina osua sillai sopivasti toistemme merkkipäiville. Dante syntyi isänsä nimipäivänä, mä mummin syntymäpäivänä. Mun piti syntyä 10.9., synnyin 28.8. Mun siskon LA oli 28.8., se synty 10.9. Eikö oo täysin täysjärkistä suunnitella lapsensa potentiaalista syntymäpäivää, kun aikoo kuitenkin (jos mahdollista) synnyttää luonnollisesti eikä millää käynnistyksellä tai sektiolla? No mitäpä sitä muutakaan tässä vaiheessa miettis, ku vauvanhuone on valmis, vaatteet pesty ja viikattu, rattaat kasattu ja turvakaukalo valmiina. Eikä keittiöremppakaan ala ku vasta viikon päästä. Hyvin ehtii kaikkee tällasta tosi tärkeetä pohtia.

Möin tossa muuten keittiöremppa-innostuksissani meidän ruokapöydän tuolit, kun tilasin uudet. Ne uudet tulee joskus vasta 1-2 viikon päästä ja noi edelliset lähtee huomenna. Hups. Eli itse asiassa me todellakin vietetään se meidän vuosipäivä lattialla pizzaa syöden näköjään 😀 Kotona on muutenkin käyny aikamoinen pyörremyrsky kun ollaan laitettu kotia vimpan päälle ja oon heittäny kaikkee turhaa kierrätykseen ja roskikseen. Oli tän viikonlopun projektina laittaa Mungokirpparille juttuja, mut katotaan miten tää flunssa jatkuu, onko energiaa sen projektin aloittamiseen. Mä nimittäin jotenkin luulen, että vauvaa ei kiinnostele se, missä kunnossa meidän lämminvarasto on ja onko sitä tyhjennetty. Tää mun flunssa on varmaan siitä mulle nyt niin erityisen ärsyttävän tuntuinen, että muuten mussa olis nyt virtaa ku pienessä kylässä, mut tää typerä tauti vähän jarruttelee. Mä jotenki aina ajattelin, että toinen raskaus ois jotenki raskaampi ja rankempi ku eka ja olisin isompi ja hitaampi ja esikoinen imis kaikki voimat, mut tää on ollu positiivinen kokemus. Maha on pienempi ku Dantesta (vaikka ultran mukaan bebe kasvaa hieman keskiarvoa isompana ja isompana kuin Dante tässä vaiheessa). Painoa on tullut edelleen vasta hieman alle 5 kiloa raskauden alusta ja oon yllättävän hyvin saanu liikkua ja olla. Keskiraskaudessa vaivannut iskiaskin on jäänyt pois. Vauva kippas pää alaspäin joskus pari viikkoa sitten ja elämä helpottu hirveesti. Oli sitä ennen istunut pää keuhkojeni kohdalla ja se oli äärimmäisen ahdistavaa. Nyt kun hän on siellä ”oikeinpäin”, tuntuu olo aika kevyelle ja mukavalle vielä. Välillä tuntuu ihan oudolta, että laskennallisesti tätä ei ole kuin seitsemisen viikkoa jäljellä. Koko ajan kaikki toivottelee jaksamista ja tsemppiä ja mä aina jotenki havahdun ihmettelee sitä. Mulla ku on oikeesti aika hyvä olo, mitä nyt yöt on rikkonaisia ku pitää koko ajan ravata vessassa tai juomassa. Pakko olla kiitollinen siitä, että kaks raskautta on saanut mennä aika helpolla, vaikka ei tää mun suosikkihommaa edelleenkään ole.

H&M mekko
VALENTINO kengät
BALENCIAGA laukku

Kuvathan ei liity mitenkään postaukseen. Kävin tänään meidän lomakuvia läpi ja muistin parit asukuvat, mitä napsittii, mut mitä en oo ehtinyt julkaisemaan vielä. Toimikoot kuvituksena. Eipä näistä muutenkaan ois hirveesti kerrottavaa. Mekko on yksi suosikeistani ja menee onneksi vielä mahankin kanssa. Kengät on ihan ultimate-suosikit ja rakastan Rockstudeja varmaan vielä 50 vuoden päästä, ihanat klassikot. Laukku oli ainoa reissussa ollut kassi rantalaukun lisäksi ja palveli kaikki ruokailut/kaupassa piipahtamiset erinomaisesti ja sopii joka asuun. Olen täysin myyty tälle pienelle Balenciagan mallille. Mistä tulikin mieleeni, etten oo vieläkää tehnyt sitä ”mitä ostin Euroopasta”-postausta. Täytyy skarpata.

Nyt meen hakee imetystyynyn ja Danten lujaan haliin, laitan vähän piirrettyjä ja latkin teetä Masha, Karhu ja Dante seuranani. Who am I kidding?! Ei toi muksu haluu kattoo enää Mashaa ja Karhua, vaan Youtubesta videoita, missä aikuiset miehet tekee töitä rakennustyömailla. Mun 2-v. osaa erottaa toisistaan kaivurin, kauhakuormaajan ja ties kuinka monta laitetta. Minä en. Huom. Se osaa myös sanoa ”kauhakuormaaja”täydellisesti, mut sit esim. sana ”punainen” on edelleen ajoittain hieman haastava.

Mitäs tykkäätte asusta? Kertokaa jotain kivaa, mä tarviin jotain viihdettä kaivureiden lisäksi. 

Kommentit (4)
  1. Eikä, taas jälleen niin hauska postaus😂 Sun ittees ja perheeseen kohdistuva sarkasmi ❤️❤️ Ihan parasta luettavaa

  2. Olipas jotenkin mukavan rehellinen postaus. Tai sellainen postaus johon voi samaistua. Näitä lisää!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *