Mä en jotenki osaa verrata näitä raskauksia samalla tavalla ku mitä oisin ajatellu, että tekisin jatkuvasti. Kaivan ehkä 10 viikon välein jonku kuvan viime raskaudesta ja vertaan mahan kokoa. Muuten en juuri huomaa eroavaisuuksia tai samankaltaisuuksia, vaan tuntuu siltä, että no, raskaus on raskaus ja se tässä nyt etenee ja that’s it. Katse on jotenkin pidemmällä kuin nyt, eli jo ajassa, joka tulee raskauden jälkeen. On asioita, joita teen varmasti samalla tavalla ja asioita, joita tekisin hyvinkin eri tavalla. Niin pieniä kuin suuria.

1. TARVIKKEITA

Tällä kertaa meillä on ihan eri turvakaukalo ja eri rattaat. Viimeksi rattaissa korostui hankintavaiheessa korkeus ja pari muuta tekijää, tällä kertaa ihan eri tekijät. Tosin, olin viimeksikin todella tyytyväinen rattaisiimme, mutta nyt kokeneempana asian suhteen valitsin vielä paremmat rattaat. Nää on ehkä enemmän makuasia, eikä vaikuta elämään niin radikaalisti. Mutta sitten turvakaukalo on sellanen, että kun kokeiltiin ystävän turvakaukaloa Danten ollessa jo about puolivuotias, todettiin, että ensimmäisen kanssa meni kyllä metsään. Saatiin turvakaukalo aikanaan kavereilta, eli sinänsä tässä nyt ei rahaa menny hukkaan, mutta käyttömukavuutta senkin edestä. Palaan meidän vaunuihin ja turvakaukaloon eri postauksessa. Tehtiin myös vähän eri valinnat pinniksen suhteen tällä kertaa, mutta kehto pidettiin samana kuin viimeksikin, se oli ihana ja tarpeellinen. Liputan edelleen unipesän ja kehdon puolesta, mutta myös samalla heti alusta pinnis on vauvan huoneessa ja vauva nukkuu myös siellä ajoittain.

Me käytettiin viimeksi Muumi-vaippoja alku ja housuvaippoihin siirryttäessä vaihdettiin Pamperseihin. Vähän pitkin hampain vaihdettiin pois Muumeista, mutta kun edelleen Muumien pienimmät housuvaipat on meidän pojalle liian isot ja jotenki leveet. Liberoja ollaan käytetty lapsella tasan muutaman kerran ja aina on iho reagoinu, joten niitä meille ei tule jatkossakaan. Nyt kun ollaan pojalla käytetty jo yli vuoden Pampersin vaippoja, oon tykästynyt niihin, varsinkin Premium Protecteihin, jotka on ihan superperhmeitä. Se, mikä oli miinus Muumille sen lisäksi, että niitä housuvaippoja ei vaan tehdä tarpeeksi pienenä, oli niiden vaikea saatavuus. Ihan joka kaupassa ei ollut juuri sitä omaa kokoa ja ulkomailla niiden saaminen oli mahdotonta. Muistan yhä, miten pakattiin Dantelle mukaan kolmen viikon vaippatarvikkeet Arabiemiraatteihin lomalle. Sinänsä ei ehkä mikään älytön homma, mutta muistan kuinka pelkäsin vaihtaa merkkiä, ettei iho reagoi. Nyt oon päättänyt, että käytetään alusta asti Pampersia ja Muumeja päällekkäin, ellei vauvan iho reagoi jompiinkumpiin. Oon pakannu molempia jo sairaalakassiin, koska sairaaloissa tuntuu aina olevan Liberoja hirveesti.

Me käytettiin viimeksi vain Arlan luomumaitokorviketta ja tehdään niin jatkossakin. Sama saatavuusongelma tulee olemaan ulkomailla, mutta olkoot, jotenkin ne jauhekorvikkeet on musta vaan aina hyvin kummallisia ja Nestlén äidinmaitokorviketuotteita vastustan ihan vaan omista periaattellisista syistä 😀

Ostettiin myös viimeksi Nenä-Frida. Turhin ostos ever, ainaki sen jälkeen ku joku  kerto meille Babyvacista. Aivan ehdoton yhdistelmä on Babyvac ja Physiomer, joilla pahimmatki tukkosuudet saatiin flunssasella lapsella heti helpottamaan. Myös ACOn vaippaspray jäi sellaisiin ehdottomasti käyttöön jääviin tuotteisiin. Viimeksi ostin parikin eri pyllyrasvaa ja ties mitä kaikkea tarviketta. Nyt pärjää paljon vähemmällä kun on ne omat suosikit jo heti tiedossa. Sophie la Girafen Hair & Body Wash on ollu Dantella käytössä kohta 2,5 vuotta ja samaa käytetään myös vauvalle ja sitä on vuoroteltu ACO:n kanssa. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että kaikki tuollaiset tuotteet on löytyny jo ekalla kerralla luottotuotteiksi, toki useamman eri kokeilun kautta.

Meillä on tosi paljon harsoja, joten niitä ei kyllä ihan heti tarvii. Jos nyt ostaisin uusina harsoja, niin ostaisin pelkästään bambuharsoja, en ollenkaan puuvillaisia. Ne on aivan eri tavalla pehmeitä ja ihania käytössä.

2. VAATTEITA

Danten vaatteista on jäänyt meille varmaan 95 % toiselle käyttöön. Muutaman oon laittanu myyntikasaan. Osa ei vaan mitenkään sopinu meidän lapsen mallille ja toiset oli epäkäytännöllisiä. Lyhythihaisia bodyja meillä pidettiin tosi vähän, hihattomia ei ollenkaan. 68 kokoon asti käytettiin kietaisubodyja, sen jälkeen tavallisia kokoon 74 asti, mut 74 jälkeen en enää ostais yhtään bodya. Kun lapsi nousi seisomaan, bodyt vaihtui teeppareihin ja niillä on menty. Neuletakit ja hupparit oli meillä aika lailla turhia aina tohon pystyynnousemiseen asti, vaikka söpöjähän ne on. Oikeastaan, musta tuntuu, että siihen asti ku vauva oppii kääntyy ja istumaan, sille sai puettua mitä vaan. Sitten tuli se ”kätevyys”-aika, eli vauvan kääntyillessä ja noustessa ja touhutessa oli ehkä ”rumin” pukemiskausi, kun vaatteen söpöydellä ei yksinkertaisesti ollu mitään tekoa valinnoissa, vaan pukeutuminen meni sen ehdoilla, että ne ei ollu koko ajan niskassa rullalla tai mitenkää vauvan tiellä tai vaikeuttamassa liikkumista.

Vaatevalinnat meillä on menny kyllä tosi nappiin, koska tosiaan suurin osa jäi kakkosrundille. Meillä on kohta kolmatta talvea Gugguun talvivaatteet ja niitä en hevillä vaihda mihkään muuhun. Varsinkin pienen vauvan toppahaalariksi ei musta ole muita vaihtoehtoja. Gugguun haalarit on ihanan kauniita, mut ennen kaikkea superpehmeitä. Dantella on ollut jo kaksi talvea sama setti; Gugguun toppahaalari ja Mini Rodinin panda-toppahaalari. Jälkimmäinen kaikkiin rajumpiin leikkeihin ja tekemisiin, koska kovempi ja kestävämpi materiaali kestää erittäin hyvin talviset liukumäet ja ihan kaiken. Gugguu taas on ihan älyttömän pehmeä, joten sitä pidettiin aina pidemmillä ulkoiluilla, rattaissa yms. Meen aika varmasti ihan samalla kombolla toisenkin kanssa talvet. Mitään isoja huteja en muista, että tiellemme olisi vaatteissa osunut vaan aika hyvin on löytyny ne omat suosikit. Lämpimiks näteiks kengiks Uggit, touhuumiskengiks Reiman Patterit. Lenkkareista kudotut Adidakset aina lapsen suosikit. Dantella on muuten ehkä 15 paria samanlaisia sukkia 😀 Polarn o Pyretin valkoisia jarrusukkia. Parhaat jalkaan ja kun kaikki sukat on samanlaisia, eipä muuten tarvii manailla niitä sitten pesun jälkeen kun aina löytyy pari.

Vaatepuolella on aika selkeät suosikit. Gugguu, Polarn o Pyret, Lindex, Metsola, H&M ja Blaa. Niissä on jo aika hyvä tietotaito eri kooista ja siitä mikä menee millonki. Aikaisemmin eniten ihailemani Newbiet ja Zarat ei meillä yksinkertaisesti toimineet käytössä. Yksi lempivaatteitani Dantella oli yks Newbien haalari, mutta siinä oli auttamatta 5 cm liian lyhyet jalat aina. Kun ei sovi, niin ei sovi. Tiedän tasan mistä lähteä hakemaan tarvittavia vaatteita tällä kertaa, jos on mitään tarvetta vaatteille enää Danten jäljiltä. Usein kuulee kuinka manataan lastenvaatteiden kulumista, mutta musta tuntuu, että meillä on tuolla vaatevarasto lähes uudenveroisia vaatteita. Ei oo polvet kulunu kontatessa tai värit haalistunu pesussa. En tiedä onko osunut vaan superhyvä tuuri, ja jos näin, niin oikein mukavaa. Nyt ei paljoa tarvii pankkitiliä kiristellä täntyyppisiin ostoksiin.

Jalkaterällisiä pyjamia en enää halua, vetskarit rokkaa nappeja ja pään yli puettavat pyjamat on saatanasta 😀 Lindexin bodyt, joissa on kaksoisnapitus haaroissa toi käyttöikää aina hurjasti lisää. Siinäpä viime kerran suuria oppeja.

3. TOIMINTATAPOJA

Tehtiin muutama valinta viimeksi, jotka sai aikaan kritiikkivyöryn jo ennen kuin Dante oli edes syntynyt ja yhä edelleen joku kokee asiakseen sanoa jotain sen tyyppistä kuin ”imetyksenne meni pilalle”. Ehh. Me ei olla perhepeteilty eikä perhepeteillä jatkossakaan. Dante nukkui ensimmäiset 4 kk kehdossa sängyn vieressä ja sen jälkeen siirtyi omaan huoneeseen pinnikseen. Suunnitelma oli pitää kehdossa 6kk ja vaihtaa pinnikseen ja omaan huoneeseen puolivuotiaana, mutta kun tyyppi nukahti niin hyvin itse, tehtiin muutos silloin kun se tuntui lapselle hyvin sopivan. Dante nukkui pienenä päikkärit ihan missä sattuu. Unipesässä sohvalla, kehdossa jossain huoneessa, missä mekin oltiin, rattaissa tai pinniksessä. Ei koskaa laitettu pimeeks huonetta, pidettiin normaalia melutasoa yllä ja annettiin tyypin vaan nukkua missä nukutti. Yöunet nukuttiin aina pimeässä ja rauhallisessa ympäristössä. Danten ollessa muistaakseni puolivuotias, alkoi hän heräämään enää vaan kerran, joskus aamuviideltä, syömään. Ja hän nukkui oikeastaan aina yöt, mitä nyt tissille heräs ja nukahti ku sai ruokaa suuhun. Yöt on ollu tosi rauhallisia meillä ja toivon, että tämän toisen kanssa löytyy sama rytmi. Samaa rutiinia kokeillaan luoda kuin viimeksikin.

Nukkumiseen liittyen, kapaloitiin Dante muistaakseni melkein viisikuiseksi asti pidemmille unille. Swaddle Up ei meillä toiminut mutta sellainen tarroilla toimiva kapalopussi toimi superhyvin! Dante nukkui aina vaipassa ja sellaisessa alkuvaiheen yöt, ja se helpotti niin yöllisiä vaipanvaihtoja kuin sitä, että vauva oli aina ihokontaktissa imetyksen ajan, kun sen nappas hetkessä kapalosta pois.

Mä halusin viimeksi imettää ja pulloruokkia rintamaidolla. Pitäydyn nytkin samassa suunnitelmassa ja samassa toiveessa. Jos mahdollista, imetän 9-kuiseksi asti, mutta ei mua haitannut viimeksikään kun Dante vaan päätti 7,5-kuisena, että ei kiitos enää ja homma loppu siihen kivuttomasti ja mukavasti kaikkien mielestä. Mulle on todella tärkeää, jos vaan mahdollista, että lapsi syö sekä pullosta että rinnasta. Silloin hän ei ole aivan niin sidottu muhun. Vaikka olin Danten kanssa lähes aina koko vauva-ajan, niin silti musta oli ihanaa se tietty itsenäisyyden tunne, kun pystyi menemään suihkuun tai vaikka kaupassa käymään hetkeksi. Ja kun mies pystyi ruokkimaan myös. Nyt toivon, että tämä sama järjestely toimii ja vauva on yhtä mukautuvainen kuin veljensä.

Kuuntelin ihan liikaa viimeksi sitä ”kaikki vauvat nyt vaan itkee”-lässytystä. Kun kolmeviikkoisena alkoi itkut ruoan jälkeen, oli se ”normaalia”. Varsinkin kun vauva nukkui niin hyvin. Mutta mä tiesin heti, että jotain ei ollu niinku pitäis olla. Ja onneksi sitten pidin pääni ja yhden seuraajan vinkistä tutustuin refluksiin, alettiin sitä lääkitsemään ja sitä kautta päädyimme osaaviin käsiin liian kireen kielijänteen kanssa. Kun se leikattiin, muuttui vauvavuotemme täysin ja voin kuvitella, että elämä ois ollu hyvin erilaista, ellen ois uskaltanu pitää päätäni. Aion tehdä niin nytkin. Selvittää ja käydä lääkärissä jos äidinvaistoni niin sanoo. Ja aion viedä pikkuveljen myös samalle lääkärille sitten pariviikkoisena tsekkaamaan sen kielijänteen tilanteen. Tällä kertaa en näe tarpeelliseksi antaa vauvan kärsiä siitä, että koko ruokatorvea polttaa vaan sen takia, että ”vauvat nyt vaan itkee”. Heti kun vauva syntyy, varaan ajan Töölön Mehiläiseen samalle lääkärille ja käyn siellä tutkimassa tilannetta. Viimeks vauva kasvoi, vauva nukkui pitkiä pätkiä ja imetys ei sattunu kertaakaan. And yet, viturallaanhan se koko homma oli silti.

Sormiruokailu-innostus skipattiin ja syötettiin lasta lusikalla soseita pienenä ja oikein hyvin syö tämä meidän 2v4kk ihan itse nykyisin. Lusikkaa ja haarukkaa annettiin ja sillä sai syödä samalla kun syötettiin ja myös sormin sai ruokailla, mutta myös syötettiin samalla lasta.

4. ARJEN RUTIINEJA

Aion myös piutpaut tällä kertaa välittää siitä, mitä joku paheksuu tai hyväksyy ja tehdä asiat ihan oman perheemme ehdoilla. Me luotiin tietyissä asioissa tosi vahvat rutiinit heti alussa ja ollaan pidetty niistä kiinni ja se on ollut tosi hyvä juttu meidän perheelle. Tietyissä asioissa taas ollaan oltu hyvinkin joustavia ja tehty paljon kaikkea heti alusta vauvan kanssa. Mun mielestä tää rutiinien vahtiminen ja samalla toisista rutiineista tarvittaessa joustaminen on mun mielestä ollut tosi tärkee avain meidän pikkulapsielämän onnistumiseen ja toivon, että osataan löytää ne samanlaiset asiat tälläkin kertaa.

Ollaan menty mahdollisimman paljon lapsentahtisesti, mutta myös samalla ollaan lempeästi ohjattu lasta tietynlaiseen rytmiin ja rutiiniin ja arkeen. Ja se on tuntunut toimivan erittäin hyvin kaikille 🙂

On hienoa, että on ihmisiä, jotka tekee kaiken oppikirjamaisen täydellisesti. Imettää 1,5 vuotta, sormiruokailee kaikki ruokailut, nukkuu perhepedissä, kestovaippailee ja on ihokontaktissa 24/7 ekan kuukauden. Mä myönnän jo heti ensikokemuksen perusteella, että minusta ei siihen ole, enkä koe sille tarvetta. Koen näin melkein 2,5 vuoden kohdalla antaneeni lapselle erinomaisen hyvän alun elämässään ja aion jatkaa samoilla eväillä toisenkin kanssa. Hyvinvointia koko perheelle, meille sopivia ratkaisuja ja toimintatapoja, jotka tuntuu meille oikeelta. Jotain muutamme valinnoissamme, suurin osa jatkuu samanlaisena kuin viimeksikin, ainakin jos se on mahdollista tämän toisenkin vauvan kanssa.