Suomi 102!

Tässä Linnan Juhlien lähtiessä käyntiin jysähtää itsenäisyyspäivä ihan tosissaan tajuntaan. Ollaan koko päivä kokkailtu ja vietetty aikaa yhdessä, sukulaisia oli käymässä ja kinkkua on jo maisteltu. Nyt Myttynen makaa vieressä ja mietin miten mahtavaa onkaan, että poikamme on syntyneet Suomeen. Juttelimme sukulaisten ja tuli puheeksi kaksoiskansalaisuus ja mun Venäjän kansalaisuudesta luopumisen hankala prosessi. Siinä sitten kertailin hieman syitä sille, miksi tämän järkyttävän työlään projektin haluan tehdä.

Isoimpana syynä on se, että mä olen aina suomalainen.

Varmasti umpimielisimmillä tässä naksuu kielet ja päässä pyörähtää sana ”ryssä”. Ei siinä, olen tottunut. Vaikka olen asunut Suomessa vuodesta -92, eli tänään 27 vuotta, niin joillekin olen aina venäläinen. Mun tiettyjä piirteitä, makua ja ties mitä selitellään venäläisyydellä ja usein sitä käytetään nimenomaan negatiivissävytteisesti. En ota sitä ikinä edes pahalla, sillä en osaa loukkaantua Venäjän tai venäläisyyden puolesta. En koe olevani kovin vahvasti tuota jälkimmäistä nimittäin. Toki minussa on varmasti jotakin kotikasvatukseni tuotosta, ja kotikasvatuskeni on suomenvenäläinen. En vaan osaa väkisin erotella ja eritellä sitä, mikä on mitäkin.

Sydämessäni kun minä olen suomalainen. Poikani ovat suomalaisia, vaikka ovatkin syntyneet muualla syntyneille vanhemmille. He ovat syntyneet Suomessa, saaneet suomalaiset passit ja tulevat kasvamaan suomalaisina. Ja en voisi olla iloisempi asiasta. Sen lisäksi, että Suomi on yksi maailman parhaita valtioita kasvaa, on mielestäni ihanaa, että poikani kasvavat tämän pienen kansan kansalaisina, sen edustajina ja sen tuotoksina. Ovathan heidän kaksi vanhempaa tavanneet täällä Suomessa, taustoistaan huolimatta, ja perustaneet perheen täällä. Mahdollisuuksia olisi lähteä minne vaan ja muuttaa ulkomaille ja aloittaa elämä sieltä. Olemme valinneet asua täällä Suomessa pellon reunassa nauttien tästä elämästämme tässä meidän sekopäisen ihanassa maassamme.

Jokaisessa maassa ja kansassa on erityispiirteitä, joista ei kaikista tarvitse tykätä. Mutta, Suomi ja suomalainen, ovat loppujen lopuksi parasta, mitä voisin ikinä tarjota lapsilleni. Jopa ne ajoittain minua ärsyttävät maailmanhalaus-piirteet yhteiskunnassamme ovat mulle nykyään äitinä kovin rakkaita. On ihanaa, että lapsemme pääsevät kasvamaan niin hyväksyvässä ja lämpimässä yhteiskunnassa.

Tänään haluan ajatella vain ihania asioita kotimaastani ja juhlia tätä itsenäisyyttä. Monien mielestä en ehkä saisi juhlia itsenäisyyttä. Olenhan vastustajan leiristä. Venäjästähän se itsenäisyys on saatu. Mun esi-isäni eivät kyllä koskaan sotineet Suomea vastaan kun idässäkin oli tekemistä. Äitini puolen suku on kotoisin Suomesta ja monien mutkien kautta päätynyt Uzbekistaniin ja minä Venäjälle. Itsenäisyys ei ehkä sinänsä merkitse minulle samalla tapaa kuin veteraanien jälkeläisille, mutta osaan silti olla aina kiitollinen Suomen veteraaneille. Tänä vuonna kun Suomi teki ennätysmäisen tempun ja meni jalkapallon EM-kisoihin, kävi mielessäni ajatus sodista. 102 vuotta sitten ei ainoastaan taattu Suomelle itsenäisyyttä vaan lisäksi luotiin tietynlainen malli, tietynlainen altavastaajasta voittajaksi -ajatus, joka on kantanut meitä monella tapaa. Digitalismin ja lääketieteen ja monen muun parissa maailman huippu, monessa urheilulajissa maailman kärkisijoja pitävä maa, ensimmäisenä naisille äänestysoikeuden antanut maa, positiivisen tasa-arvon ikuinen edelläkävijä… Suomi on uskomattoman menestynyt ja hienosti maailmalla pärjäävä valtio, vaikka olemme pieni, nuori ja tuore ja aina altavastaajan asemasta tilanteisiin lähtevä. Kerta toisensa jälkeen Suomi ylittää itsensä niin monella tapaa.

On hienoa, että tänään juhlistetaan ansioituneita Linnan juhlissa ja muistetaan taas jälleen myös veteraaneja, joita ei enää ole liiaksi jäljellä. Siksi tänään haluaisin muistuttaa kaikkia, että Linnan juhlien tylsän hetken aikana, olisi hyvä hetki lahjoittaa veteraaneille, jotka ovat taanneet sen, että saamme vapaana ja itsenäisenä tänään istua lämpimissä kodeissa miettimässä Linnan tyylikkäintä. Veteraaneille voi lahjoittaa esim. täällä. Keräys on mun mielestä tosi hyvin organisoitu, sillä siinä voi itse valita rahan kohteen, lounaasta lääkekuluihin.

Mä aion tänäkin vuonna lahjoittaa Hope ry:lle ja SOS-Lapsikylälle kuukausilahjoituksen lisäksi. Aion ostaa vanhuksille kukkia ja lapsille ja teineille heidän toiveidensa lahjoja keräysten kanssa. Koska mä olen erittäin onnekkaassa asemassa tässä meidän vapaassa ja itsenäisessä maassa, jossa mulla jää joka kuukausi vähän yli. Ja itsenäisyyspäivä ja joulu on tärkeitä päiviä muistaa oma etuoikeutettu asema, kiittää niitä, joille kiitos kuuluu ja lahjoittaa muille hyvää mieltä!

Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Meillä on tänään juhlittu itsenäisyyspäivää lapselle hyvin sopivalla tavalla, eli sinivalkoista suklaata askarrellen. Miten te vietätte itsenäisyyspäivää? 🙂 

Kommentit (4)
  1. Ihana ja hyvä teksti!! <3 ja kiitos tuosta veteraanien keräyksen mainitsemisesta <3 hyvä jakoon!

  2. Melissaniina
    7.12.2019, 07:29

    Korjaisitko tekstiin asiavirheen äänioikeudesta? 🙂 Nimittäin Suomi ei ollut ensimmäinen maa joka antoi äänioikeuden kaikille naisille, vaan Uusi-Seelanti. Suomi oli euroopan maista ensimmäinen. Tämä tuntuu usein menevän ihmisillä sekaisin.

    1. Niin Suomi oli kolmas maa maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja eka Euroopassa. Se, mihin tämä yleensä sekoitetaan, on se, että samalla Suomi antoi naisille oikeuden asettua ehdolle vaaleissa, missä Suomi oli ensimmäinen maa maailmassa. Eli hyvin edistyksellistä, hyvässä maassa kyllä ollaan 🙂

    2. Aika mitätön asiavirhe koska Suomi oli kuitenkin ensimmäinen maa jossa jokainen kansalainen pystyi asettumaan myös ehdolle vaaleissa! 1906 Suomi oli ensimmäinen maa joka antoin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden sekä vaalikelpoisuuden kaikille kansalaisilleen (sukupuolesta ja ihonväristä riippumatta). Uudessa-Seelannissa naiset eivät voineet asettua vielä tuolloin ehdolle.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *