(Melkein tasan vuosi sitten otettu kuva Ras al Khaimahista, minne suuntaamme Danten kanssa nyt tällä kertaa kaksin. Katsokaa noita pikkuisia 4 hammasta, kun muita ei vielä ollut! Voi että, miten hän on kasvanut jo näin paljon?!) 

Huhhei mikä viikko ollut. Kotona on pörrännyt äiti ja anoppi vierailulla, töissä on riittänyt tekemistä ja muhun on iskenyt joku kevätväsymys, joka on vaatinut minipäikkäreitä työpäivän jälkeen :D Viimeiset kolme päivää on vaan hujahtaneet ohi, kun olemme viettäneet ystävänpäivää, tehneet kevätsiivousta kotiin ja nähneet läheisiä. Huomenna lähdetään Danten kanssa reissuun ihan kaksin ja se on herättänyt mussa kyllä aikamoista jännitystä. 

Oon yrittänyt saada kaikkia työjuttuja ja blogihommia sellaiselle mallille, että mitään ylimääräistä lisästressiä ei tulisi reissussa, sillä tällä kertaa ei reissun päällä ole auttavia käsiä samalla tavalla. 

Hieman jännittää tuo tuleva lento. Ollaan toki reissattu Danten kanssa melko paljon jo, mutta aina reissussa on ollut vähintään kaksi aikuista. Lentokoneessa on ollut aina kahdet kädet, kaksi viihdyttäjää. Nyt ollaan ykskaks ihan vaan kahdestaan, ja pitää pärjätä tavaroiden ja lapsen kanssa itse. Oon yrittänyt minimoida pakkauslistaa ja miettiä hirveän tarkkaan mukaan vain ja ainoastaan todella tarpeelliset jutut. En usko, että muuten suoralla lennolla on mitään haasteita, paitsi sitten siellä määränpäässä kun pitää onnistua saamaan matkalaukku, pieni matkalaukku, rattaat, unelias lapsi ja itsensä vuokra-autofirman tiskille ja vuokra-autoon. Me saavutaan Suomen aikaa 3 aikaan aamuyöstä, joten voin kuvitella Danten olevan unelias ja kärttyisä, enkä välttämättä ole itsekään parhaimmillani. 

Toisaalta musta on hurjan kiva lähteä kahdestaan matkalle Danten kanssa. Se tuntuu jotenkin sellaiselta voimaannuttavalta "kyllä minä pärjään" -kokemukselta. Oon saanut niin paljon apua lapsenhoidossa koko Deen elämän ajan, että välillä oon miettinyt, pärjäisinkö yksin. Tää on ihan mielenkiintoista kokeilla. Eniten itse asiassa mua jännittää se, kuinka paljon lapsi ikävöi isäänsä reissussa, sillä aamut alkaa meillä aina "isi" -sanalla, kun isi onkin töissä eikä köllimässä meidän kanssa aamuhaleja. Ja kun isi on niin huuuuurjan rakas ja tärkeä. Toisaalta lohduttaudun, että mies olisi muutenkin työmatkalla, joten olin kotona tai reissussa, ikävä olisi anyway. Luulen vaan, että se ikävä unohtuu helpommin hiekkarannalla simpukoita keräillessä. 

Ja en toki ole ihan yksin Danten kanssa, olenhan menossa Jennin luokse, joten saan hieman aikuistakin seuraa. Voi olla, että muuten tulisi kymmenen päivän kohdalla baby sharkit aika lailla jo korvista ulos. 

Oon myös huomannut, että useimmiten poika käyttäytyy parhaiten, kun on vain yksi aikuinen hänen kanssaan. Jotenkin jos olemme molemmat vanhemmat paikalla tai sitten mummikin on mukana, niin hän hieman testaa meitä kun taas yhden aikuisen kanssa ei on ei, eikä siitä ihan hirveesti purnata. Eipä tuo kyllä ikinä mikään supermonsteri ole muutenkaan, välillä ehkä iskee pieni uhmaikään kuuluva uhmistelu, mutta muuten hän on kyllä aivan ihana ja kiltti lapsi. Eiköhän me siis pärjätä! :) 

Tän päivän suunnitelmissa on pakata kaikki meidän matkatavarat, ettei huomenna tarvii viime tingassa stressata mitään. On musta todella ristiriitaista, että mä rrrrrakastan matkustaa, mutta mä vihaan pakata. Jätän sen aina viime tinkaan ja teen sen aina voihkien ja puhisten sitä, kuinka hanurista se on. Ja luulis, että näin usein reissaavana olis joku hyvä sapluuna sille, mitä pakata mukaan minnekin, mut ei. Se tuntuu aina ihan uudelta projektilta, joka pitää aloittaa tyhjältä pöydältä ja sitten oon täällä kolme tuntia ettimässä jotain latureita ja matkashampoita. Ja aina unohtuu jotain tärkeetä. Aina. 

Mulla on sellainen pieni vieno toive, että kaikki lumi ois sulanutta kun tuun takas. Tiedän kyllä, että ei tuu tapahtumaan, mutta ainahan sitä voi toivoa :D Missattiin se alkutalven loskakeli-vaihe onnistuneesti viime reissussa ja nyt ois ihana palata sellaisiin kunnon kevätkeleihin. Viime vuoden kesä oli aivan mieletön, mut mä jäin vähän kaipailee kevättä. Nahkatakkikelejä ja sellaista kunnon kevätsäätä. Musta tuntuu, että viime vuosi siirtyi huhtikuun talvesta suoraan toukokuun kesähelteisiin. Ehkä tänä vuonna ehtii pitää ees pari kertaa nahkatakkia? 

Ahh, kotona vallitsee ihana hiljaisuus. Mies on pojan kanssa tekemässä ulkona lumitöitä, mä siemailen teetä ja katselen kuinka talviaurinko hemmottelee Benjiä, joka on valloittanut lattian ainoan auringossa kylpevän kohdan. Pitäis ehkä avata sälekaihtimet, laittaa musiikkia soimaan ja jatkaa siivoamista. Tai sitten istun vielä hetken fiilistelemässä.

Onko mun lukijat reissanneet kaksin taaperon kanssa? Miten on menny, onko jotain hyviä vinkkejä? :) 

*Kaupallisessa yhteistyössä: Ellos

Mulla on hirvee vimma saada koti kevätkuntoon. Tajusin, että kun palaamme Ras al Khaimahista, on jo virallisesti kevät, mikä tarkoittaa mulle pioneita, keveämpää sisustusta kotona ja hurahtamista kaikenlaiseen pastellinväriseen. 
Ollaan sisustamassa pojan huonetta hieman uudelleen, kun vaihdetaan pinnis pois ja siirrytään lapsen sänkyyn ja samalla hankitaan uutta hyllyä ja valaisinta, sillä nykyinen on todella tunkkaisen värinen. Oon selaillut paljon sisustukseen liittyviä verkkokauppoja ja huomannut hurahtavani enemmän ja enemmän kaikkeen ihanaan pehmeään, vaaleaan ja kevyeen. 



Vähän myös mietin meidän olkkarin päälampun vaihtamista, sillä tuo tuli talon mukana ja on palvellut kivasti, mutta kaipaisin ehkä jotain freesimpää, en tiedä. Ainakin on tullut sellainen fiilis kun tässä on tutkinut varmaan satoja valoja, etsiessä pojan huoneeseen nättiä kattolamppua. 

Keräilin tähän muutaman suosikin Elloksen valikoimasta kun niitä pyörittelin mielessäni ja tällaiset siellä houkutteli.

Tuo pääkuvan lamppu on musta aivan ihana ja sopisi meidän pöydän ylle ihanasta, paitsi että meillä on korkea vino katto, joten täytyy vähän katsoa, miten sen saisi nätisti kiinnitettyä. Meillä on muuten hämmentävän paljon koukkuja lampulle olkkari/keittiö-akselilla ja lisäksi halogeenejä, mut just pöydän yllä ei ole mitään. Täytyy vähän miettiä.

Mä oon ihan lakanahullu. Meillä ei oo hirveen montaa lakanasettiä, koska lakanoiden pitää tuntua just täydelliseltä ja oon tosi valikoiva niiden suhteen. Oon vienyt tosi hyväkuntoisia vähänkäytettyjä lakanoita hyväntekeväisyyteen ja jättänyt meille neljät tai viidet lakanat. Viimeisimpänä hankittiin hääpäivälahjaksi ihana hintava pussilakanasetti, joka tuntuu taivaalliselle. Toisillemme hankittujen lahjojen sijaan päätettiin hankkia jotakin yhteistä, pumpulihäiden kunniaksi pumpulinpehmeät lakanat. Kevättä ja kesää kohden rakastan aina vaihtaa pellavalakanat käyttöön ja meillä on itse asiassa nuo Elloksen pellavalakanat, joista tykkään tosi paljon. Nyt kaipaisin niiden kaveriksi ehkä jotain vaaleansävyistä värillistä päiväpeittoa, sillä tällä hetkellä meillä on aina vaan tylsä valkoinen päiväpeitto. Tai ollaan rehellisiä, meillä on noin 9/10 päivästä sänky petaamatta päiväpeitolla. Tässä pitäisi ehkä hieman parantaa tapoja.

Meillä on jatkuva vääntö miehen kanssa vaaleanpunaisesta. Mä haaveilen vaaleanpunaisista ohuista verhoista makkariin, mieheltä tulee ehdoton ei. Mä oikeesti kadehdin niiiin paljon niitä parisuhteessa eläviä naisia, joiden kotona on vaaleanpunaista ja hörhelöä ja kaikkea naisellista. Oon saanut sniikattua meille muutaman vaaleanpunaisen koristetyynyn ja viltin okei, vierashuoneeseen vaaleanpunaisen sohvan (:D), mutta muuten mies on ärsyttävän vakaasti sitä mieltä, että vaaleanpunaista meille ei tule. Mä haluaisin jotkut ohuet ja läpikuultavat vaaleanpunaiset lakanat kaiken harmaan, valkoisen ja beigen kaveriksi makkariin. Ja tietty sen vaaleanpunaisen päiväpeiton. Joudun ehkä tyytymään vaaleansiniseen, veikkaan, että sen saan jotenkin puhuttua läpi miehelle. Mä muutenkin haluaisin vähän ilotella eri väreillä, vaikka kolmellakin hempeällä sävyllä, niin ei. Samansävyistä ja harmaata sen olla pitää :D

Lampuista sentään löysin molempia miellyttävän version. Tuo teräksenvärinen kaunis lamppu on hyvin samantyyppinen kuin meillä nyt, mutta kevyempi ja ilmavampi. Täytyy hieman miettiä, miten tuo sopisi. Elloksella on muutenkin mun mielestä ihan paras valikoima lamppuja ja mattoja ja meidän lähes kaikki valaisimet on Ellokselta. Ja kaikki matot. Jotenkin tänä vuonna ei tee yhtään mieli koristella kotia millään piensisustusesineillä ja muulla, vaan enemmänkin haluan vaan isoja pinta-aloja jotakin kaunista väriä ja pehmeitä ohuita kankaita.

Ahhhh, kohta voi melkeen pakata kaikki paksut viltit pois ja kaivaa puutarhakalusteet pressun alta. Heti kun tuolta on ensin sulanut toi neljä metriä lunta. Mut aina voi unelmoida, eikö? :)

Lisää Elloksen ihania liinavaatteita ja verhoja löytyy täältä ja nuo kaikki lampu täältä!