Ei-niin-kivoja kuulumisia ja ruutuhameita

Meinasin pahoitella pitkää poissaoloa blogista, kunnes tajusin, että päivitin blogini maanantaina ja tänään on keskiviikko 😀 No, nämä pari päivää on tuntuneet ainakin viikolta ja ollut vähän kieltämättä raskas alku viikolle. Täällä on sairastettu ja stressattu, ja nyt ootellaan josko ensi viikko olisi vähän parempi. Tai tämä loppuviikko siis jo saisi olla kivempi.

Viime vkl vietettiin siskoni baby showereita pk-seudulla ja niitä valmistelin salaa muutaman viikon ihan tohkeissani. Kun sitten siskoni tuli paikalle kolmen jälkeen ihan pöllämystyneenä, olo oli erittäin iloinen ja onnellinen siitä, että saatiin järjestettyä jo toiset yllätysjuhlat hänelle tänä vuonna. En ymmärrä miten polttareiden jälkeen se meni taas lankaan. Oon myös onnellinen, että mun ja lankoni WhatsApp voi vihdoin muuttua normaaliks, koska se on aika pitkään näyttänyt lähinnä joltai sekavalta salasuhteelta. ”Soitatko kun vaimo ei oo siinä vieressä..” Ehh. No, toisiksi isoin ylläri tais sitten olla se, että päikkäreiltä herännyt Dante heräsikin siellä baby showereilla sitten korkeessa kuumeessa. Aamulla ihan terveen oloinen poika oli ykskaks ihan punainen ja kuuma ja kuumemittari näytti 39. Danten päiväkodissa oli vaikka mitä tauteja liikkeellä edellisellä viikolla ja pidettiin se poissa sieltä just sen vuoksi, ettei toisi enteroa tai märkärupea tai oksennustautia vauvalle. No, näköjään siitä huolimatta se entero tarttui sitten häneenkin, nimittäin parin kuumeisen illan jälkeen hänelle ilmestyi käsiin, jalkoihin ja suupieliin niitä typeriä näppylöitä. Me otettiin heti miehen kanssa työnjaoksi se, että mä hoidan vauvan ja mies taaperon, ettei tauti leviä myös Myttyselle. No, helpommin sanottu kuin tehty, nimittäin onhan se helkkarin vaikeeta kipeälle 2-vuotiaalle sanoa, että sori, äiti ei nyt lohduta. Niinpä olin aika varma, että saan vielä itselleni ton taudin.

Maanantaina sitten tein meille miehen kanssa oikein valkosipulista avocado-pastaa ajatellen, että valkosipulihan on hyvä pitämään pöpöjä loitolla. Illalla oli vähän jotenkin hulju olo ja sitten hieman ennen nukkumaanmenoa alkoi maha kramppailemaan. Ihan järkyttäviä vatsakramppeja, jotka voimistui koko ajan ja ihan omituisia jo senkin takia, että ne tuntui ihan ylävatsalla. Kun sitten aamukahdelta halailin vessanpönttöä järkyttävän rajun oksennuksen jälkeen, olin varma, että enteron lisäksi meille oli muuttanut myös oksennustauti. Toista kertaa ei onneksi tarvinnut kylppäriin juosta, mutta aamuun asti mentiin ihan järkyttävän kovien ja lamauttavien kouristelevien kipujen kanssa. En uskaltanut juoda tai syödä mitään, sillä oon huomannut mulla noron/oksennustaudin menevän ohi nopeammin, jos en syö tai juo mitään. Mutta aamulla oli jo pakko vähän juoda vettä ja mehua ja se pysyi sisällä ja kohtauksetkin meni ohi pikkuhiljaa. Olo oli ihan normaali, mitä nyt taustalla toki uneton yö. Siinä yöllä kun en nukkunut, ehdin miettimään kaikkea mahdollista oksennustaudista noroon ja valkosipuliallergiasta hyvin erikoisiin entero-oireisiin. Kyselin Instagramissani kokemuksia moisesta, sillä hämmensi tämä kuumeeton järkyttävä kipukouristelu, joka ei kyllä paljoa hävinnyt synnytyssuppareille. Ja miten kuvioon sopii vielä oksennuskin ilman muita suolisto-oireita. Sain useammalta viestiä sappikiviin liittyen ja ensin taas hieman skeptisesti asiaan suhtauduttuani luin asiasta lisää. Päätin lähteä käymään miehen työpäivän jälkeen lääkärissä (en halunnut sinne aamusta raahautua kahden lapsen kanssa) ja sain ystäväni sinne seuraksi. Sattui vielä sopivasti paikalla olemaan yleiskirurgi, jolla erityisalana oli sappi ja sain hälle ajan. Oireiden ja tutkimuksen jälkeen hän oli sitä mieltä, että kyseessä oli sappikohtaus ja ohjasi ultraääneen kuvattavaksi.

Ultraäänen teki radiologi, joka oli sitä mieltä, että sappikiviä ei ole sappirakossa, mutta löydöksenä oli laajentuneet sappitiehyet maksassa ja hän suositteli sitten menemään takaisin lääkärille ja lähetteellä sitten verikokeisiin ja magneettikuviin. Tästäkin kyselin seuraajilta Instassa ja paljon tuntui olevan kokemuksia tällaisesta, varsinkin heillä, jotka ovat synnyttäneet pari lasta putkeen. Mitä asiaa nyt sitten olen tutkinut, niin nähtävästi ei ole mitenkään harvinaista, että 2-4 kk synnytyksestä tulee sappikohtaus, sillä raskaudet ja nopeat painonpudotukset raskauden jälkeen voivat aiheuttaa näitä ongelmia.

Verikokeiden tulokset tulivat tuossa alkuillasta ja niistä kävikin sitten heti ilmi, että ne on kaikki koholla. Etälääkäri soitteli noita tuloksia ja sain kehoituksen menemään sinne magneettiin mahdollisimman pian, että selvitetään mikä siellä on oikeesti tilanne. Perjantai-illaksi oli mulle varattu magneetti ja se nyt pidettiin, koska kuulemma seuraava askel on sitten gastroenterologi, joka osaa tehdä jatkohoito-suunnitelman magneetin löytöjen perusteella. Ja kun gastroja ei ollut töissä muutenkaan perjantaina tai heille ei ollut aikoja perjantaina, niin mennään siis sillä suunnitelmalla, että perjantaina magneetti, maanantaina sitten lääkärille aika tuloksia ja jatkoa pohtimaan. Hieman tässä ahdistaa se, että jos tulee uusi kipukohtaus, olen melko lailla hampaaton. Viimeksi se kesti lähes puoli vuorokautta ja oli oikeesti ihan infernaalisen kipeä. En tiedä miten sain imetettyä tuon pienen siinä välissä, koska kyljellään makuu oli ihan helvettiä. Muistan maanneeni keskellä yötä pohtien mitä kaikkea tuo voi olla ja pohtien sitä, pitäisikö olla imettämättä, ettei pieni saa mahaoireita vai imettää, että hän saisi kaikki mahdolliset hyödyt taistelussa jotain pöpöä vastaan. Huoh. Ja siis sainhan mä nyt sitten kipulääkettä tuohon kipuun. Litalginia (tms?), joka kuulemma oikeesti tehoaa ja helpottaa oloa, mutta siinäpä oli mukava sellainen ”ei imetystä 14 tuntiin lääkkeen otosta”. Onneksi pakkasessa on maitoa vaikka kuinka paljon, mutta koska Mytty on alkanut ajoittain rinnalla kapinoimaan, niin yritän välttää pulloa kaikin mahdollisin keinoin, eli ei naurattaisi tuo pullolle siirtyminen lääkkeen takia. No, varmasti siinä kivun keskellä se tuntuu pienemmältä murheelta, jos kipu on vielä pahempaa kuin viimeksi.

Tää on niiiiiin hanurista kaikki just nyt, koska meillä on tälle viikolle niin paljon suunnitelmia. Huomenna ollaan menossa koko perhe Helsinkiin, ja illalla on yks superkiva tapahtuma, jota oon odottanut ja jonne olisi tarkoitus mennä miehen kanssa kaksin ja äitini hoitaisi sillä aikaa lähellä hotellissa Myttyä ja Dante olisi tädillä hoidossa. Huomenna on myös kampaaja, jolla olis tarkoitus poistaa toi törkeä tyvikasvu. Lisäksi viikonloppuna on nimijuhlat ja oon ihan hajalla jo siitäkin ajatuksesta, että ne peruuntuisi. Mihinkään ei pysty keskittymään ja mieltä painaa vielä tuo nukkumaton yökin, olen jotenkin hidas ja en saa mitään tehtyä. Yngh. Ja joo, nää on kaikki ihan mitättömiä juttuja verrattuna siihen, että terveys on ensisijaista, mutta kyllä se silti harmittaa, jos koko loppuviikko menee uusiksi jollain Acutan reissulla. Ja joka tapauksessa tiedän ajattelevani tätä koko ajan, joten niin tai näin, tää on mielessä ja varjostaa kaikkea tätä kivaa, mitä on suunniteltu. Tuntuu jotenkin tää tilanne sellaiselta, kuin olisi koko ajan liipaisimella, vaikka todellisuudessa voi mennä kuukausia tai vuosia ilman seuraavaa kipukohtausta eikä mihinkään välttämättä tule tulehdusta. Toivon vaan, että jos siellä on jotain huonosti, niin sappileikkaus voidaan tehdä tähystyksellä, koska 2-kuisen vauvan kanssa imettävänä äitinä avoleikkaus ei kiinnosta lainkaan. Mitä oon asiaa tutkinut, niin ymmärtääkseni jos sappirakko tulehtuu, täytyy se leikata avoleikkauksessa, eli siksikin haluan saada asian tutkittua mahdollisimman nopeasti. Tulee olemaan piiiiitkät viis päivää siihen maanantaihin.

Että sellaista. Pitäisi pakata Helsingin reissua varten ja kaivaa cocktail-kolttua kaapista ja samalla mietin, että pitäisikö olla varalta pakattuna joku rintapumppu-pullot-sairaalakamat kassi. Huoh. No, toivotaan, että kaikki menee hyvin ja jos on mentävä leikkaukseen, niin sen voi tehdä elektiivisesti päiväkirurgisella, eikä päivystyksessä.

  

Sellaista siis tänne. Mutta, pitkästä aikaa myös asukuvia, jotka kuvattiin viime viikolla, kun oli vielä lunta! En vaan oo ehtinyt niitä koneelle siirtämään.

Kuka tunnistaa ton ”hameen”? Se ei nimittäin oo ihan uus kaapissa 😉

RIVER ISLAND mekko
SAMSOE SAMSOE neule
GUESS saappaat
CHANEL laukku
BURBERRY takki
NIMA1718 pipo

Ja koska kyselette usein Myttysen ja Danten vaatteista, niin Myttysellä on päällä Danten vanha haalari, joka oli jostain ulkomailta, merkistä ei tietoa, Gugguun pipo ja lapaset ja Balmuirin huivi.

Mitäs tykkäätte asusta? Ja saatte toki jättää teidän kertomuksia tähän aiheeseen liittyen muutenkin, niitä onkin paljon tullut Instassa ja on ollut tosi mielenkiintoista ja rauhoittavaa tietoa paljon. Terveisin: Tohtori Googlen avulla itselleen melkeinpä syövän jo diagnosoinut hermoheikko ääliö. 

Kommentit (29)
  1. Pakko tähän mainita, että tulehtuneenkin sappirakon voi leikata tähystyksessä ja niin useimmiten tehdäänki. Toki on aina riski, että leikkaus menee avoimeksi, mutta ei se mikään oletusarvo ole 🙂
    T. Leikkaussalissa hoitajana

    Ps. Toivottavasti loppuviikko menee valoisammin!

  2. Itselläni pisti silmään tuo kivun tuleminen avokadopastan jälkeen. Voisitko olla allerginen avokadolle? Järkyttävä kipu ylävatsalla muine oireineen kuulostaa aivan samalta kuin itselläni avokadon syömisen jälkeen (allergia puhkesi kerralla ja äkkiä vaikka aiemminkin olin syönyt avokadoa). Toivottavasti lääkärireissulta tulee hyviä uutisia

    1. Ois tosi outoa, kun syön avocadoa päivittäin 🙂 ja tosiaan maksan verikokeet tukee vahvasti tätä sappiteoriaa :/

      1. Allergisoitua voi toki ihan milloin vain ja mille vain

      2. Täällä myös yksi sappivaivainen! Minulla tietyt ruoat aiheuttavat kipukohtauksen ja listalla ensimmäisenä on oma entinen suosikkini: avokado. Toisena listalla tietyt pähkinät.

        Itselläni pysyy kurissa ihan ruokavaliolla, mutta harmillisesti monista asioista ei voi tietää sapen suhtautumista, ennen kuin menee ja syö – ja sitten mahdollisesti kärsii 😖

        Onneksi on nuo Litalginit, koska se sappikohtauksen kipu on järkyttävää..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *