Ladataan...
Mungolife

*Yhteistyössä Turkish Airlines

Kirjoittelin juuri Familylifen puolelle ekasta reissustamme ilman Dantea. Voitte lukea siitä täältä. Tuli noita kuvia selatessa mieleen kirjoittaa myös Mungolifen puolelle tähän reissuun liittyen. Me nimittäin lennettiin tällä kertaa business-luokassa, vaikka yleensä mä aina valkkaan perus economy-lennot meille. Halusin juhlistaa synttäreitä vähän ylellisemmin lentäen, varsinkin kun olimme reissussa vain neljä päivää ja lennot Kappadokyaan on kuitenkin sen verran pitkät, että koneessa saa istua viitisen tuntia. Jotenkin nyt kun menimme kaksin mieheni kanssa, oli ihanaa matkustaa paremmin jalkatiloin, lounge-pääsyin ja muin mukavuuksin, varsinkin kun paluumatkalla meillä oli nelisen tuntia Istanbulissa. 

Myönnän rehellisesti, että ensimmäisen kerran kun vaihdoin lentoa Istanbulissa vuosia sitten, en fiilannut lentokenttää yhtään. Nyt tykkään siitä ihan hulluna! Silloin olin jotenkin ihan eksyksissä ja päädyin ihan tylsästi kotimaan terminaaliin pidemmäksi aikaa. Nyttemmin oon aivan ihastunut Istanbulin kenttään ja erityisesti tuohon loungeen! Istanbulin lentokentän business-lounge on valittu maailman parhaimmaksi business loungeksi ja uskon kyllä, että se on. Tuo lounge on aivan mieletön, kaikkine elokuvasaleineen ja simulaattoreineen, hierontatuoleineen ja kaikkine herkkuineen. Kirjaimellisesti herkkuineen, sillä loungessa on loputtomasti ruokaa, viinejä ja alkoholittomia juomia ja kokonainen oma buffetpöytä erilaisille baklaville. Kun tultiin vanhempieni luokse tuolta, äitini ihmettel, miten meillä ei ole nälkä, yleensä lentojen jälkeen aina on. No tässä ei pääse tulemaan nälkä, sillä loungessa tulee vedettyä maha aika täyteen. 

Ja kun vielä lennoilla on sikahyvät ruoat, niin ei nälkä edes ehdi tulemaan :) Me ollaan lenentty Turkishilla niin economy kuin business -luokassa, ja pakko sanoa, että siellä on safkat oikein kohdillaan molemmissa. Mutta onhan toi business-luokan ruokatarjoilu ihan hulppea! Varsinkin kun kyseessä ei ole kuin 3,5 tunnin lento Istanbuliin. 

Me ollaan nyt mietitty meidän Aussi-lentoja, kun lennetään Malesian kautta, sillä aiotaan pysähtyä Malesiassa, ja oon kyllä aika varma, että mennään Turkishilla. Nyt on vaan mietinnässä, pitäisikö helpottaa ekoja pitkän matkan lentoja Danten kanssa niin, että lentäisimme sinnekin bisnesluokassa. Turkishiin ollaan ihastuttu niin täysin viime matkojen perusteella, että todellakin ykkösvaihtoehto. Saa ottaa isot (30kg) laukut, kaikki toimii tosi sujuvasti ja palvelu on erinomaista.

 

Business-luokan edut korostuu musta jotenkin Turkishilla ton uskomattoman loungen takia erityisesti, mutta onhan tuo vaan niin paljon mukavampaa lentämistä kaikin puolin! Toki se on myös paljon kalliimpaa. Mä en näkisi, että reissattaisiin hinnan takia aina busineksessa, mutta aina välillä se on kyllä paikallaan. Ennen jotenkin pidin sitä ihan turhana, että määränpää ratkaisee eikä matka ja säästän rahani mieluummin määränpäässä tekemiseen, mutta on se jotenkin ihan erilainen kokemus kaikin puolin helppoutensa ja mukavuutensa takia. Ja mieskin mahtuu koneessa istumaan paremmin, eikä polvet leuassa. 

Oon aina vähän miettinyt, mitä ihmiset tykkää siitä, jos bisnesluokassa menee lapsen kanssa, ja vähän jännitin tota meidän maaliskuun matkaa. Se meni kuitenkin tosi hyvin, D on niin kultainen lapsi ja matkustaa tosi kiltisti, niin uskallan harkita tuota lentämistä pidemmälle reissulle bisneksessa. Kun lensimme Dubaihin yölennoilla business-luokassa sai tyyppi nukuttua koko lennon mun kainalossa makuuasennossa vaakatasoon menevien penkkien vuoksi, joten sekin kyllä houkuttelee tuossa pidemmän matkan lennossa business-luokassa. Oon aika 99 % varma, että Dante osaa olla kiltisti eikä pilata muiden matkustajien lentoja, joten alan enemmän ja enemmän kallistua tähä ratkaisuun. Jaips, kohta pitäisi jo ehkä alkaa miettimään matkan varaamista :) 

En vieläkään näkisi itseäni ostamassa junaan ykkösluokan lippua, mikä on musta vähän rahanhaaskausta, mutta jos lentää paljon tai haluaa lentomukavuudesta kaiken irti, niin kyllä mä lennoille sitä suosittelen lämpimästi. Ja varsinkin jos reissu on "for special occasion". Mut on pari kertaa joskus upgreidattu yksinmatkustavana, mm. Sydneystä Singaporeen ykkösluokaan, mut ei sitä oikeen sillon osannu ajatella samalla tavalla. Nyt ku on vanhempi ja mukavuudenhaluisempi, tuntuu toi business class paljon houkuttelevammalta. Voi niitä aikoja kun lensi halvimmalla lentoyhtiöllä ja yöpyi Balilla 10 €/yö hotelleissa. Ihanaa, huoletonta nuoruutta. Nyt on niin paljon vaativampi ja haluaa kaiken menevän sujuvasti, jouhevasti ja jonottamatta :D 

Hauskaa nyt ku oon käynyt muutaman kerran tuolla Istanbulin business loungessa, niin kattelen matkoja, joissa on vähintään joku 3-4 tunnin vaihtoaika. Se on niin kiva paikka, että siellä viihtyy pidempäänkin kuin pikavaihdon :D 

Miten te lennätte yleensä, economyssa vai busineksessa? 

Ladataan...
Mungolife

Arvatkaa mikä tänään oli? Tänään oli eka työpäivä! :) 

Mä tosiaan aloitin tänään Digitalist Groupin Content Managerina. Bongasin tuossa muutama viikko takaperin Digitalistin hakemuksen tähän tehtävään ja onnekseni voin sanoa, että tänään pääsin aloittamaan hommassa. Oli jotenkin tosi jännää aloittaa uusi työ. Edellisestä oman yrityksen ulkopuolisesta duunista on jo pari vuotta ja oli jotenkin samanaikaisesti jännittävää ja aivan superkivaa suunnata tänään töihin. Olo oli kuin ekana koulupäivänä. 

Työpaikka ja -tehtävä on ihan supermieluisia. Tähän asti tapaamani porukka on kaikki tosi mukavaa ja kivanoloista ja tehtävä on haastavan lisäksi todella mielekäs. Tähän kuuluu niin laajasti kaikkea mahdollista, että menee varmasti hetki ihan vaan sisäistää kaikki. Työpaikkaani muutama jo kyselikin kommenteissa viime postauksen jälkeen, eikä se tosiaan mikään salaisuus ole. Löytyyhän se ihan julkisesti Linkedinistäkin. Mutta en aio sen kummemmin työpaikkaa tuoda täällä blogissa esille, vaikka varmasti tulen käsittelemään asioita tän aihepiirin tiimoilta; äitiyden ja työnteon yhdistäminen ja moni muu tämäntyyppinen aspekti tulee varmasti blogissa olemaan esillä. Tästä huolimatta haluan pitää selkeän jaon blogini ja uuden työni välillä, ja toivon, että myös seuraajani kunnioittavat tätä ratkaisua. 

Ymmärrän, että Mungolife pyörii hyvin vahvasti minun ja persoonani ympärillä, ja moni asia elämässäni kiinnostaa, mutta uskon kyllä, että hyvin aikuinen yleisöni varmasti osaa kunnioittaa sitä, että elämässäni on myös yksityisiä puolia tai sellaisia, joita en halua puida näin luetulla alustalla. 

Miten päädyin Digitalistille? En rehellisesti sanottuna tiennyt yrityksestä mitään ennen kuin näin työhakemuksen, mutta se kiinnitti huomioni ja rupesin tutkimaan yritystä tarkemmin. Mielenkiinto heräsi heti ja onneksi pääsin haastatteluun. Sisällöntuotto on tuttua niin oman yrityksen kuin mainostoimistotyöskentelyn ja opintojen kautta ja yhä enemmän on viime aikoina kiinnostanut nimenomaan markkinointiviestintä ja sisällöntuotto. Kun kymmenen vuotta iso osa elämää on pyörinyt henkilöbrändini ympärillä, on mielettömän kiva päästä osallistumaan ja omalta osaltani jopa ehkä kehittämään jotakin aivan muuta kokonaisuutta. Koska let's face it, olen vähän kyllästynyt jo itseeni ja kaipaan elämääni muita aiheita ja aihepiirejä. Kaipaan onnistumista myös muissa asioissa. Tuntuu, että jo ennen kuin ehdin aloittamaan, yritys on inspiroinut mua jo nyt hurjasti ja uskon, että jatkossa se inspiraatio ja into tulee vaan kasvamaan. Se tulee varmasti vyöryymään myös vapaa-ajan minään, koska koko jako työelämän ja vapaa-ajan välille on usein hyvin keinotekoinen ja elämä on parhaimmillaan silloin kun voi nauttia työstä ja vapaa-ajasta, eikä tehdä hampaat irveessä töitä nauttiakseen vapaa-ajasta. 

Mitä mieltä olette, kiinnostaisko teitä mun ajatukset työnhausta, haastatteluista yms.? Mistä olen katsellut töitä, millainen on mielestäni hyvä hakemus, miten valmistaudun haastikseen yms.? 

P.S. Lupaan uusia kuvia hetipian, nyt vähän kierrätettyä kuvaa tällä kertaa :) 

Pages