Tervetuloa kaaokseen! (Ja syyhyn miksi oon kadonnut pariksi päiväksi!) Meidän oli tarkoitus lähteä perjantaina työ- ja päiväkotipäivän päätteeksi ajelemaan Helsinkiin ja veneilemään ystävien kanssa ja Dante olisi mennyt mummolaan viikonlopuksi. Ajatuksena oli rentoutua perjantai-ilta ja tulla kotiin loppuviikonlopuksi aloittamaan keittiön purkua. Silleen pikkuhiljaa. Jos ootte seurannu yhtään uutisia, niin ymmärtänette, miksi perjantaina ei ollut otollisin sää mennä veneilemään 😀 Niinpä mun vanhemmat tulikin täällä käymään ja meidän ”pikkuhiljaa”muuttuikin täysimalliseksi keittiön irroittamiseksi.

Myytiin meidän vanha keittiö seuraavaan kotiin ja se tullaan noutamaan keskiviikkona. Ajatuksena oli alunperin purkaa keittiötä pikkuhiljaa niin, että se olisi uloskantovalmis keskiviikkona. Ettei tarttis olla kovin pitkään ilman keittiön allasta, liettä, uunia ja jääkaappia. Toisaalta mua koko ajan ahdisti jättää asiaa viime tinkaan siinä pelossa, että joku on hankalasti kiinni vielä siinä vaiheessa kun ostajat kurvaavat pihaan. No, mieheni ja isäni sitten suostuivat mun toiveesta purkaa koko homman. Ja yllättävän helposti se kyllä kävi loppujen lopuksi. Nyt on keittiö siis tyhjä ja putsattu, ja meidän jotenkin pärjättävä about reilu viikon verran ilman keittiön mukavuuksia.

Ostin tuossa pari viikkoa sitten meille induktiokeittolevyn, joka toimii sähköpiuhalla ja se on osoittautunut erinomaiseksi hankinnaksi. Sillä kävi riisipuuronkin keittäminen näppärästi nyt aamulla ja se saa nyt toimittaa lieden virkaa viikon ajan. Jääkaapiksi saatiin naapureilta lainaan heidän terassijääkaappi, johon just sain tungettua meidän jääkaapin sisällön. Meidän on ollut jo pidempään tarkoitus hankkia arkkupakastin marjoille varastoon, ja saatiin sellainenkin ostettua silloin pari viikkoa sitten. Pakastimen tavarat muuttivat siis sinne. Uuni ei nyt ole viikkoon, mutta ilman sitäkin pärjää, varsinkin kun mikro on. Sauna ja vauvan huone on ihan kaaoksessa, kun sinne on tyhjennetty koko keittiön tavarat, mutta muuten tuo näkyy kotonamme yllättävän vähän. Se, että pe-la ahkerotiin, tarkoittaa, että tänään voi rentoutua ja mieli on hyvin rauhallinen tän keittiöhomman kanssa. Keskiviikkona tulee ostajat viemään edellisen keittiön pois ja sähkömies käymään. Meidän keittiön muutoksessa mm. liesituulettimen paikka vaihtuu, joten tarvitaan sähkäriä katsomaan muutaman isomman homman ennen kuin tää homma etenee. Torstaina maalataan ja perjantaina pihaan tuodaan meidän upouusi ihana keittiömme (täällä hieman siitä lisää) ja ainakin uusi jääkaappi. Liesi ja liesituuletin odottaa täällä jo, allas ja hana on matkalla ja astianpesukone on ehkä matkalla. Tilattiin haluamamme astianpesukone VeikonKoneelta, jolla oli 8-30 arkipäivän toimitusaika. Siitä on nyt  10 arkipäivää, joten sen kanssa saa hetken vielä todennäköisesti odotella. Pahimmillaan se tulee vasta syyskuun lopussa, mutta astianpesukone nyt on vähiten kiireisin laittaa paikalleen, joten odotellaan sitä siis. Ihanaa kuitenkin, että ellei tule jotain yllättäviä juttuja, niin meidän keittiö on valmis kolmen-neljän viikon päästä viimeistään! Ja käyttökelpoinen jo varmasti reilun viikon päästä. Jee!

Onneksi nyt on näköjään kunnon intiaanikesä ja saadaan nauttia lämmöstä, koska grilli korvaa kyllä uunin ja lieden ihan tehokkaasti tarvittaessa. Ja löysinpä meidän kuiva-ainekaapista keittiötä siivotessa hernekeittopurkin 😀 Eli kyllä tässä saa olla hetken luova ruoanlaiton kanssa. Tärkeintä nyt on että satoi tai paistoi, saa lapselle aamupuurot ja ruoat tehtyä. Me aikuiset pärjätään kyllä vaikka noutopizzalla jos niikseen menee.

On hirveen kiva kun mies on käsistään näppärä ja osaa tehdä kaikkea tällaista. Jotenkin kiva seurata hänen puuhailuaan työkalujen kanssa ja samalla katsoa miten innoissaan 2-vuotias on mukana. Isäni on rakennusalalla ja mies on aika paljon remppaillut, joten yhdessä nää on aika tehokkaita tekemään ja saavat nopeasti ja hyvin tehtyä tällaisia. Oma roolini oli lähinnä järjestellä ja tyhjentää kaappeja, heittää jotain pois ja kertoa mihin viedä tavarat. Ja silti sain perjantaina aika hyvin itelleni aiheutettua harjoitussuppareita. En jotenkin osaa olla paikallani kun muut pyörii tekemässä mun eteeni jotain, mut loppujen lopuks sain käskyn istua ja syödä jäätelöä ja kertoa mihin mikäkin menee. Eihän tää remppaaminen oo yhtään paha! 😀

Hassua miten tyynesti myös D on ottanut tän homman vastaan. Hänelläkin on omat ”rutiinit” keittiössä ja ajattelin, että kokonaisen keittiön ulos kantaminen olisi hänestä jotenkin erikoista tai aiheuttaisi jotain reaktiota. Se vähän katteli tota toimintaa ja kuunteli kun selitin, että keittiö menee toiseen taloon ja meille tulee erilainen ja hän vaan oli silleen ”jaha” ja hyökkäsi isin työvälineiden kimppuun. No, ehkä hänelle se keittiö ei ole kovin tärkeä. Ite taas huomaa, kuinka lihasmuistilla asiat tekeekään. Koko ajan vilkuilen mikron kelloa eli tyhjää seinää. Mietin, että otanpa talouspaperia tuolta ja vienpä nämä astiat tuonne. Ja sit totean, että ainiin. Yöllä hakiessani vettä olin hetken ihan pöllämystynyt, kun keittiö ei ollutkaan paikallaan.

Mua on tietyllä tapaa jännittänyt tää keittiöremontti. Ensinnäkin, kaikki tällainen on kuitenkin pikkulapsiarjessa vähän työlästä ja ekstrahässäkkää aiheuttavaa, ihan ilmankin sitä, että toinen aikuisista on raskauden loppumetreillä. Vähän on jännittänyt miten tää homma oikein toimii kun miehellä on töitä, mulla on töitä, mä oon fyysisesti aika kykenemätön jelppimään ja vielä on taaperon arki hoidettavana. Samaan aikaan oon myös jännittänyt sitä, miltä se valmis keittiö sitten näyttääkään valmiina tuossa meidän keittiössä. Vaikka sen on itse suunnitellut ja hyväksynyt, niin kyllähän tää on tosi jännittävää. Kallis ja pitkäaikainen satsaus, joten vähän pelottaa. Päällimmäisenä on kyllä innostunut odotus. Se ehkä näkyy siinäkin, että olin valmis elämään ylimääräsiä päiviä ilman keittiön mukavuuksia ihan vaan jotta tilanne etenisi. Kaikesta jännityksestä huolimatta so far so good. Puolessavälissä ollaan, tai pidemmälläkin. Keittiö on suunniteltu ja tilattu, kodinkoneet on valittu ja edellinen keittiö purettu. Enää ei tarvitse kuin kasailla. Saatiin AINA-keittiön kasausohjeet jo etukäteen ja mies on niitä ehtinyt jo opiskelemaan, eikä kuulemma näytä kovin hankalalta. Usko on siis korkealla sen suhteen, että helposti se menee. Nyt on enää yksi iso päätös tehtävänä. Maalataanko kaikki valkoisella maalilla vai otetaanko osa seinistä jollain muulla värillä? Eli tänään ei muuta kuin maalikauppaan arpomaan! Anoppi tulee tänään leikkimään Danten kanssa ja me päästään ensin romanttisille treffeille rautakauppaan ja sitten ystäväpariskunnan kanssa katsomaan uusi Tarantinto ja vähän tuulettumaan.

Kaiken kaaoksen keskellä siis aivan ihana viikonloppu! ♥