Meillä on aikamoinen vierailijaviikko tällä viikolla, joten voi olla, että blogi voi hieman hiljaisemmin kuin yleensä. Eilen saapui mieheni isä ja siskopuoli poikaystävineen pariksi yöksi, huomenna tulee anoppi ja käly parin päivän vierailulle ja lauantaina tulee ystäväpariskunta viihtymään kanssamme. Ovet käyvät aika tasaiseen tahtiin ja edellisten lähtiessä seuraavat tulevat. Mahtuupa tähän myös lempparinaapureiden läksiäiset (itken tätä vähän) ja sen myötä pari voileipäkakkua ja juustokakku, eli kun en ole viihtynyt vieraiden kanssa, olen puuhaillut keittiössä.

Tänään käytiin tosin lähellä uimassa, tai no minä lähinnä katsomassa 😀 Mua ei saa kirveelläkään Suomessa uimaan, se ei vaan ole tarpeeksi lämmintä mulle ikinä. Mies ja poika on ihan vesipetoja ja tuo pieni voisi olla tuolla ihan loputtomasti. Istui ekan uimasession jälkeen kolmen pyyhkeen sisällä lämmittelemässä, tärisi kuin haavanlehti huulet sinisenä ja ainoa mitä hoki koko ajan oli ”lisää, kohta mennään lisää”. Raahattiin se toisen uimasessarin jälkeen kotiin uima-altaaseen takapihalle. Sinne on laskettu lämmintä vettä ja se on tuossa pienessä altaassa erittäin mukavan lämpöistä koko päivän seistyään auringossa. Jopa mä voisin harkita siis sitä.

Onneksi lähdetään sinne Kreikkaan. Ihanaa kun Suomeen tulee kesä, mutta on ihanaa myös itsekin päästä uimaan. Mä oon tosi herkkä kylmälle ja varsinkin kylmälle vedelle ja käyn suihkussakin aina niin, että vedän nupit ihan kaakkoon ja oon höyryävän kuumassa suihkussa, eikä sekään oo musta tarpeeks 😀 Mulle on nyt paljon suositeltu altaaseen/ammeeseen menemistä TAYSissä kun menen synnyttämään, mutta oon myös tietoinen, että siinä pidetään maksimilämpötilana muistaakseni jotain 38 astetta, joten mulle se on lähinnä kylmässä lillumista, eli tuskin haluan mennä. Mulla tulee ihan jäätäviä suonenvetoja aina kylmässä vedessä ja en vaan tykkää. Luotan siihen, että Kreikassa hotellimme lastenaltaan 30 cm syvä vesi on tarpeeksi lämmintä mulle 😀 Ja ihanaa kun poika pääsee oikeesti räpiköimään aamusta iltaan, vesi on nimittäin hänen elementtinsä. Meidän vauvauinnin järjestäneellä yrityksellä tuli just sopivasti kesän uimakouluja taaperoille, ja meillä alkaa ensi viikolla jokapäiväinen uimakoulu viiden päivän ajan. Pääsee tuo vesipeto treenailee oikein kunnolla ennen Kreikkaa.

On ollut kyllä ihanaa, kun kesä on alkanut taas kunnolla. Ihana istua lämpimällä terassilla, syödä mansikoita ja vaniljajätskiä ja nauttia vaan. Mä en periaatteessa oo ajatellu pitää mitenkään lomaa blogista, mutta kun mies on kesälomalla ja kotona, niin tuntuu vähän kuin eläisi jatkuvaa lauantaita. Vaikea saada itseään työpöydän äärelle ja vastaamaan meileihin tai tekemään oikeastaan yhtään mitään. Yrittäjyyden ihanuus ja hankaluus. Yrität olla muka töissä, mutta todellisuudessa oot ihan kesäloma-fiiliksissä kotona, eikä mikään estä heittäytymästä ihan kesämoodiin. Huomattavasti helpompaa starttailla konetta sateisella kelillä. Olenkin siis antanut itselleni luvan nauttia tästä ihanasta aurinkoisesta ilmasta ja kesäfiiliksestä.

Seuraavaksi menen pusuttelemaan pikku vesipetoni yöunille ja sitten on lautapeli-illan vuoro vieraiden kanssa. Jess, parasta! By the way, oikeesti, mun täytyy tehdä joku postaus näistä taaperoarjen vaiheista. Meillä oli tässä taannoin sellainen vaihe, ettei suostunut millään unille itsekseen, vaan piti jonkun istua vieressä. Välillä tunninkin verran. Se tuli ihan ykskaks, vaikka lapsi on aina nukahtanut itsekseen. No, yks päivä päätin kokeilla, että ”äiti menee siivoomaan” ja kurkkailin huoneeseen viiden minuutin välein. Nukahti. Siitä asti on mennyt nukkumaan taas sekä päikyille, että yöunille itse. Alkuun kurkkailin huoneeseen aina välillä, sittemmin en ollenkaan. Nyt on kaksi päivää herra ilmoittanut ”ovi kiinni” ja käynyt vielä laittamassa kunnolla kiinni, jos olen jättänyt sen hieman raolleen. Ja nukahtanut itsekseen pimeässä huoneessa ovi kiinni. Selittämättömiä on taaperon pään liikkeet, mutta en valita. On ihanaa, jos hän nukahtaa itsekseen vauvan saapuessa, ettei tarvitse repiä itseään kahteen suuntaan. En tosin enää luota yhteenkään vaiheeseen, tai lähinnä sen kestävyyteen. En hyvässä, enkä pahassa. Nimittäin tuossa vaiheessa kun halusi jonkun viereen nukuttamaan, niin myös heräsi yöllä huutaen kuin hyeena ja vaan äiti kelpasi. Vaikka isi on aina ollut se yöherääjä meillä. Ei, nyt piti olla äiti. No, nyt on taas nukkunut täysiä öitä heräämättä. Ihan poikkeuksena heräsin viime yönä aamuviideltä siihen, että tyyppi oli tassutellut luokseni ja könynnyt sängylle syliin jatkamaan uniaan. Ehkä se on tää kesä ja aktiviteetit, jotka vie terävimmän energian pois ja lapsi malttaa nukahtaa itekseen ja nukkua itse. Tai ehkä se puheen äkillinen supernopea kehitys vaan vei yöunirauhankin mukanaan. Mene ja tiedä. Aika onnellinen olo, kun lapsi nukahtaa eikä tarvitse nukuttaa, aikaa jää illalla paljon enemmän omaan käyttöön ja lisäksi kun tyyppi nukkuu sen 11 tuntia keskimääräisesti yössä, niin tässä kesän valossa, lämmössä ja univelattomuudessa en keksi kyllä yhtään asiaa mistä valittaa elämässäni. Happy mama here.

Onko teillä ihana kesäviikko menossa? 🙂