Imetysohjauksessa
Oon miettinyt paljon tätä vauvajuttujen ja muiden juttujen rajan vetämistä blogiin ja minkä verran jaksatte lukea vauvajutuista, mutta kun täällä tunnutaan aina olevan sitä mieltä, että nää on mielenkiintoisia ja näitä toivotaan, niin jatketaan hetki vauvajutuilla! Nimittäin meidän kokemukset aikanaan Danten kielijänneoperaation kanssa on auttaneet tosi monia (edelleen kiitän sitä Instagram-seuraajaani, joka koko refluksin aikanaan mulle edes mainitsi) mun seuraajia yhteydenotoista päätellen, niin nyt olis vähän siihen liittyen asiaa.
Me oltiin tänään Myttysen kanssa imetysohjaajalla ja lyhyesti vyöhyketerapiassa. Pakko sanoa, että mä en ihan ymmärrä, miksi koulutettuja imetysohjaajia ei ole sairaaloissa ja neuvoloissa. Jokainen hiton äiti pitäisi jokaisen lapsen kohdalla tarkistaa siellä sairaalassa imetyksen suhteen, koska imetys on niiiiiin valtava osa sitä vauva-arkea. Jos se menee pilalle, voi muistot koko vauvavuodesta olla kamalia. Jos taas imetys sattuu ja aiheuttaa vauvalle vaivoja, voi se vauvavuosi olla ihan tarpeettoman kuluttava. Mä tunnen todella monia, joille imetys on aiheuttanut ongelmia (erilaisia ongelmia laidasta laitaan), mutta aika harvan, joille se imetys on ollut syntymästä lopettamiseen ihan hunkydory-meininkiä.
Mun imetyshistoria Danten kanssa oli aika kivuton. Mulla ei oo koskaan menneet nännit verille tai imetys sattunut ensihetkiä lukuun ottamatta. Voimakas heruminen on lähes kivuliasta, mutta that’s it. Maitoa myös riittää yllin kyllin. Ja tähänhän jokainen hokee aina, että ”oo onnellinen ku maitoa riittää”. Oisin, ellei se tulis vauvalle ku hitto paloletkusta. Eli silloinkin kun asiat on tavallaan ”hyvin”, voi se syöminen olla vaikeaa.
Ensikertalaisena mulla ei ollut mitään havaintoa Danten kielijänteestä silloin kun D syntyi. Kun kolmen viikon paikkeilla meillä alkoi itkut syömisen jälkeen, niin kirjoittelin siitä mun sosiaalisen median kanaviin ja joku (maailman paras tyyppi!) silloin mulle kertoi refluksista. Mutta mun vauva ei puklannut, eihän se voinut olla siis refluksia? Asiasta kysyin myös neuvolassa ja silloin mulle reteesti todettiin, että refluksivauva ei kasva sitä huimaa vauhtia kuin D alkuun ja ei ainakaan nuku öitään (mitkä D nukkui vaan heräten tasan tissille). Vasta kun vein lapsen yksityiselle lääkärille about 6 viikon kohdalla, refluksidiagnoosi tuli ajankohtaiseksi ja sattuman kautta päädyimme lapsen refluksia paljon hoitavalle lääkärille ja sitä kautta löydettiin sekä kireä kielijänne, että huulijänne. Ne kun napsastiin, niin kaikki itku ruoan jälkeen loppui kuin seinään.
Nyt kun Myttynen syntyi, oli ihan selvää, että se kielijänne viedään näytille yksityiselle. Ensimmäisestä rääkäisystä siellä sairaalan salissa näimme miehen kanssa molemmat, että kielijänne on tiukka. Se oli niin tiukka, että se ylettyi kielen etuosaan asti ja kieli oli kuin käärmekieli. Tälle on ihan terminsä, herttakieli. Silti sairaalan lastenlääkärin mukaan ”kieli yltää alahuuleen, ei ole tiukka kielijänne”. Ehh. Veimme Myttysen 9-päiväisenä yksityisen lääkärin vastaanotolle, joka totesi, että on niin tiukka, ettei jätä seurattavaksi, vaikka yleensä seurailee 1-2 -kuiseksi tilannetta. Naps ja kielijänne leikattu. Joka päivä sen jälkeen ollaan jumpattu kieltä ja venytetty sitä, ettei haava pääse kuroutumaan. Saatiin puhtaat paperit jälkitarkastuksen tehneeltä knk-lääkäriltä, ja oltiin helpottuneita.
Tästä kaikesta huolimatta maidon takaisinvirtailu jatkui ja Myttyskä nieleksi unissaan ja välillä pulautti vielä 2 tuntia syömisen jälkeen. Omituista, ajattelin. Kuitenkin 2vk ikäisenä hän oli ylittänyt syntymäpainonsa jo lähes 700 grammalla ja nyt 4vk neuvolassa painoa on jo 1,1kg enemmän. Eli hyvin on ruoka-aikaan oltu kotona. Pulautuksiakin tulee korkeintaan yksi päivään, vaikka äijämäisesti röyhtäilee ruoan jälkeen usein. Viime kerrasta viisastuneena osaan kuitenkin nähdä nuo oireet, joita refluksi, se silent refluksikin, aiheuttaa ja olenkin jo miettinyt, mistä tämä voi johtua. Tällä kertaa on ollut tosin helpompaa.Ollaan reagoitu jo viimeksi hyviksi havaituin keinoin, eli joka ruoan jälkeen pystyasentoa 20 minuuttia vähintään ja ollaan nostettu myös kehdon pääpuolta ylemmäs. Ei olla päästetty tilannetta äitymään ja ollaan annettu hänelle Gavisconia iltasyötöllä, kun edessä on ollut pidemmät unet. Nyt melkein kuukauden ikäinen Myttyskä ei ole vielä kertaakaan itkuhuutanut, ja enemmänkin vain parahdellut ja nieleksinyt syömisen jälkeen epämukavan näköisesti. Ollaan hallittu tilannetta, eikä annettu sen hallita meitä.
Meidän kielijänneleikkauksen jälkitarkistuksen piti olla imetysohjaajalla, mutta ohjaajan sairasloman vuoksi me päädyimme tosiaan toiselle lääkärille jälkitarkastukseen. Kävimme viime viikolla osteopaatilla ja saimme puhtaat paperit. Kielijänneleikkauksen jälkeen usein ohjataan osteopaatille katsomaan hieman noita jumeja. D ei aikanaan halunnut kääntää päätään kuin toiseen suuntaan, minkä yhdistin siihen, että hän tosiaan tuli pää vinossa jo syntyessään. Osteopaatti sai silloin tuota vaivaa helpotettua. Myttysen kohdalla tällaista en ollut huomannut, mutta kun lähete osteopaatille oli, mentiin. Kuulemma erittäin rento tyyppi, eikä mitään jumeja. Hyvä hyvä. Osteopaatinkin kanssa pohdittiin sitä, että refluksi voi johtua ihan vaan siitä, että mun tissit suihkuaa paineella ja vauvalla on vaikeaa hallita syömistä sen vuoksi. Olen pumpannut ennen syöttöä, olen tehnyt suihkutissihoitoa, olen yrittänyt omin avuin kaikkea. Hieman huolestutti kuitenkin se syy sille refluksille. Kaksi asiantuntijaa oli tutkinut suun ja napsaisun jälkeen jänteet ja kaikki oli kunnossa. Päivä päivältä enemmän vakuutuin, että ongelma oli imetyksessä. Tässä vajaassa kuukaudessa ollaan nähty pari epätoivonkin hetkeä, jolloin olen hormonihuuruissani miehelle ilmoittanut, että jumalauta mä alan tästä lähin vaan pumppaa maitoa pulloon, kun ei tästä tule mitään. Ja samaan aikaan oon nauttinut aivan älyttömästi niistä imetyskerroista, kun vauva on saanut syödä rauhassa ja ollut rinnalla pitkään ja hartaasti.
Tämän kaiken keskellä imetysohjaaja tuntui ehdottoman tärkeältä stepiltä. En halunnut lopettaa tai vähentää imetystä, mutta en halunnut myöskään elää siinä tilanteessa, että mun typerät daisarit aiheuttaa vauvalle refluksia. Onneksi Vauvantain ihana imetysohjaaja Silja otti meidät vastaan toipilaanakin ja pääsimme tänään aamulla imetysohjaukseen. Heti alkuun kun otin vauvan rinnalle, hän totesi, että on kapea imuote ja vauva on vähän väärin rinnalla. Jahas. Neuvolasta ja sairaalasta on kehuttu imuotetta leveäksi ja hyväksi ja munki mielestä se näytti hyvälle. Mutta mitäpä helvettiä minä asiasta tiedän 😀 Silja korjasi Myttyskää rinnalla, ohjasi hänen pään siihen tissille oikein ja kas! Hommahan toimi! Vielä kun tissi alkoi suihkuamaan, näytti hän miten sitä voimakastakin herumista voi hallita nipistäen ja vauva pääsi jatkamaan syömistä. Mä kuvittelin, että vauvalla oli leveä hampurilaisote rinnasta. Nojoo, hampurilainen se Mäkkärin juustokin on, mutta nyt puhutaan sellaisesta Megakerros-hampurilaisesta. Vauvan ote aukeni tuplaksi, leuka oli rinnassa ja nenä ei ollut enää hukuttautunut tonne rintaan. Vauva söi rauhassa. Röyhtäsi ruoan jälkeen, mutta oli melko rauhallinen heti syötyään normaalin kitinän sijaan. Ja nyt on syöty neljästi näillä ohjeilla ja kertaakaan ei ole tullut itkua tai harmia syötön jälkeen ja viimeiset pari syöttöä meni parahtamatta lainkaan.
Miten näin pienet asiat voi olla näin isoja?! 10 cm jätkä alemmas siinä sylissä, tissi isommin suuhun ja hartia alas. Siinä. En oo jumissa ja lapsi saa syödä rauhassa. Miksi tämä ei ole pakollinen osa kotiutumistarkistusta, kysynpä vaan. Silja vastasi jokaiseen mun kysymykseen, ohjasi ja neuvoi miten voin hallita tätä mun maidontuotantoa ja selitti ihan piirtäen maitorauhasten toiminnasta. Ja siinä ohessa teki vauvalle vyöhyketerapian, jonka jälkeen Myttynen oli rento ku mikä.
Mietin kotiin ajellessani, että on ihan käsittämätöntä miten paljon sairaalat rummuttaa imetysmyönteisyyttä ja jopa tietynlaista syyllistävää imetyspakotusta, mutta samaan aikaan siihen annetaan todella vajavaiset ohjeet. Mä sain selkeät ohjeet tänään alle viidessä minuutissa ja myös ohjeet, kuinka varmistua jatkossa itse, että ote on leveä. On normaalia, että vauva yrittää kaventaa otetta hallitakseen sitä suihkuavaa maitomäärää, mutta se päästää samalla masuun ilmaa, jonka takia se maito myös sitten seilaa siellä ruokatorvessa. En nyt voi sanoa, että tässä oli nää refluksioireet Myttysen osalta, mutta enpä ole bongannut tänään koko päivän aikana kertaakaan yhden yhtä takaisinvirtausta tai puklua. Ja äsken röyhtäytys meni täysin mukisematta ja kitisemättä.
Yritin muistella tässä Danten alkuaikoja ja sitä, millainen imuote hänellä oli. Muistin vaan ja ainoastaan sen, että viimeksi me mentiin imetysohjaajalle heti kielijänneleikkausta seuraavana päivänä ja se imuote tarkistettiin. Ehkä kaikki oireet loppuivat viimeksi kuin seinään sen takia, että kielijänteen vapauduttua se suu alkoi toimimaan ihan eri tavalla JA samalla se imetysohjaaja viimeksi osasi katsoa sen homman kuntoon. Viimeksi oltiin Vaajakoskella Salla Joutsenella, joka oli osaava ja hyvä imetysohjaaja hänkin. Jos mun pitäisi nyt valita hänet 10 henkilön rivistä, en osaisi. En muista miltä hän näyttää ja vielä vähemmän muistan, mitä hän silloin teki ja näytti. On aivan liikaa vaatia yövalvomisesta väsynyttä äitiä muistamaan vielä 2,5 vuoden päästä, miten se imuote-homma toimikaan. Vaikka itseäni tästä tänään reteesti syyllistinkin. Kaikkea ei vaan voi muistaa, ei ainakaan vauva-arjen asioita, sillä väsymys, babybrain ja sellainen vauvakupla kulkee mukana vaikka olis kuinka hyvin nukkuva vauva.
En tiedä. Tiedän vaan sen, että tänään Myttynen on saanut syödä rauhassa ilman mitään yskimisiä ja mulla on paljon luottavaisempi olo tähän meidän imetystaipaleeseen. Tällä kertaa imetys on mulle vielä jotenkin hurjan paljon tärkeämpää kuin viimeksi. Viimeksi mua pelotti tietynlainen 24/7 sidoksissa olo vauvaan ja jos olisi ollut pakko valita, olisin ottanut vain pulloruokinnan pelkän imetyksen sijaan. Onneksi viimeksi meillä toimi yhdistelmä. Nyt jos olisi pakko valita, luopuisin vapaudestani imetyksen vuoksi. Ei mulla ole varsinaista tarvetta imettää yhtään sen pidempään kuin viimeksi, mutta olen jotenkin eri asenteella liikkeellä. Viimeksi se koko imetysasia tuntui tietyllä tapaa velvollisuudelta. ”Näin minun kuuluu tehdä”. Nyt mä oikeesti nautin imetyksestä eri tavalla ja haluan imettää vauvaa mahdollisimman paljon, vaikka mun mielestä kenenkään ei kuulu tehdä yhtään mitään ja vauva kasvaa ihan yhtä hyvin vaikka korvikkeella. En tiedä onko tämä minun viimeinen lapseni ja senkin takia haluan ottaa kaiken ilon irti näistä kaikista vauvavuoden ulottuvuuksista. Olen ehkä vasta tällä kertaa päässyt kiinni tähän imetyksen ihmeellisyyteen. Viimeksi pukeuduin tavallisiin vaatteisiin ja pakkasin kaupungille mukaan pullon. Jos imetys ei ollut helppoa jossakin, niin annoin ihan mieluusti pullosta. Nyt taas mietin vaatteet sen mukaan, että voin imettää helposti missä vaan, vaikka mulla olis se pullo mukana enkä poistu kotoa ilman imetyssuojaa. Toivon, että tämän päivän opit ja tulokset enteilee sitä mitä luulen niiden enteilevän, eli rauhallisen imetyksen toteutumista meillä lähikuukausina. Katsotaan.
Mä suosittelen ehdottomasti kaikille imetysohjausta vauvan synnyttyä. Vaikka sitten olisi kuinka mones lapsi. Jokainen lapsi on erilainen ja jokainen imetystarina on erilainen. Ei ole yhtään huono idea pyytää siihen osaavan ammattilaisen apua. Se on kuin imetyksen valmentamista. Moni on varmasti valmis ottamaan salilla pt:n auttamaan treenaamisen alkuun. Miksi samaa ei tekisi imetyksen suhteen?
Mä oon muuten myös jotenki ennakkoluuloisesti suhtautunut imetysohjaukseen. Ensinnäkin jokin osa musta on varmaan ennen ajatellut, että eipä se nyt niin ihmeellistä voi olla se imettäminen, että se vaatisi jotain erityisosaamista. että kyllä sen nyt hitto jokainen äiti osaa. No, en mä osannu tehdä selkätaljaakaan oikein ilman ohjausta. Imetysohjaajilla on tieto kuinka lisätä maidontuotantoa, kuinka vähentää sitä, neuvoja ja vinkkejä oikeanlaisiin asentoihin ja kaikkea imetystietoa maan ja taivaan väliltä. Onkin todella turhauttavaa, että tää tieto on saatavilla, jos on itse aktiivinen ja hakeutuu osaavan imetysohjaajan luokse. Varsinkin kun vauva-ajan alussa on äiti vielä itsekin toipilas, väsynyt ja kaiken uuden ristiaallokossa niin, ettei välillä muista omaa nimeään.
No anyway, halusin kirjoittaa tästä ihan oman postauksen ja toivottavasti rohkaista tulevia ja tuoreita äitejä imetysklinikalle tai imetysohjaukseen 🙂
Onko seuraajieni joukossa muita apua ja neuvoja imetysohjauksesta löytäneitä?
Vähän särähti lukiessa toi synnärin lastenlääkäreiden/neonatologien osaamisen vertaaminen yksityisen ihmeelliseen maailmaan, kun suurin osa sairaalalääkäreistä on nimenomaan myös niitä samoja yksityisen lääkäreitä, jotka tekee siellä ilta-aikoja/päiviä päivystysvapailla. Lisäksi synnärillä kotiinlähtötarkastuksia tekevät lääkärit on useimmiten vastasyntyneiden tehon lääkäreitä ja tutkivat päivittäin vauvojen imemistä ja siinä samalla niitä kielijänteitä. Harmittavaa, jos teidän kohdalla on ollut noin eriävät mielipiteet eri lääkäreiden kesken, mutta yleisesti ottaen julkisen vs yksityisen vertaaminen on hassua, koska tosiaan samat lääkärit pyörii molemmissa paikoissa.
Jos haluat hieman tilanteesta kuvaa, niin liity FB:n vauvan kireä kielijänne – ryhmään ja tutustu hieman siihen, kuinka pohjattoman laadutonta on kielijänne-osaaminen julkisella terveydenhuollon puolella Suomessa. Siellä huomaa kuinka alidiagnosoitua tämä on synnäreillä/neuvolassa/julkisella. Mulle on yks hailee onko julkinen vai yksityinen, mutta jos lapsella on herttakieli ja lääkäri toteaa, ettei ole kireyttä, niin no… Ei vala muhun uskoa 😀 ja tää on aika monella mennyt niin, että pakko mennä yksityiselle asian tiimoilta.
TP kommentti oli hyvä ja asiassa tulisi nähdä myös toinen puoli. Tämä kommentti ei ole osoitettu suoranaisesti teidän vauvaanne koskien, vaan ihan yleiseksi pohdinnaksi ja toisenkin näkökulman esiin tuomiseksi.
Se miksi yksityisellä vaiva usein ”hoituu julkista paremmin” selittyy myös muilla tekijöillä, kuin vain sillä että yksityislääkärit vain ”ymmärtävät jänneongelmia paremmin”. Niin kuin TP tuossa kommentissaan sanoi, samat lääkärit usein työskentelevät sekä siellä yksityispuolella että sairaalassa.
Vauvojen kieli- (ja huulijänteitä) katkovat suomessa useat eri erikoisalojen lääkärit, kuten korvalääkärit, neonatologit, foniatrit, lastenlääkärit ja hammaslääkärit jne. Toimenpideindikaatiot ja se kuka leikkaa ja kuka ei vaihtelee siis hyvinkin runsaasti ja yksityispuolella myös raha ratkaisee. On typerää väittää muuta, sillä toimenpiteenä jänteen katkaisu on lääkärille suht yksinkertainen (toki täytyy tietää mitä tekee) ja rahaa sen haastavuuteen ja nopeuteen nähden saa mukavasti. Lisäksi kun ihminen hakeutuu yksityspuolelle, on siellä työskentelevällä lääkärillä totta kai isompi paine miellyttää maksavaa asiakasta, jolloin yksinkertainen jänteen katkaisu (ilman vahvaa perustettakin) on mukava ja helppokin keino saada tyytyväisiä asiakkaita. Toimenpiteeseen liittyy lisäksi tutkitusti myös vahva placebo- eli lumevaikutus.
Lisäksi noissa FB:n imetysryhmissä lähes _jokaiseen_ (imetys)vaivaan tarjotaan aina ensimmäiseksi ratkaisua jänteiden kireydestä. Tutkimusnäytön mukaan n. 4 %:lla imeväisistä on todellinen kireä kielijänne. Ja yhtäkkiä se löytyisikin lähes joka toiselta imeväiseltä? Eikös se ole hieman omituista, miksi evoluutio olisi luonut näin usealle imeväisille imetystä vaikeuttavan rakennepoikkevuuden? Ja ennen kuin tämä jänneasia oli kaikkien huulilla, ei katkaisuja tehty kuin todellisesti kireille jänteille, joita todennäköisesti olikin tuo nelisen prosenttia vastasyntyneistä. Muut pärjäsivät hyvin esimerkiksi hyvän imetysohjauksen avulla.
Suomessa osa lääkäreistä katkaisee myös huulijänteitä, vaikka tutkimuksissa ei ole mitään näyttöä sen katkaisun hyödyistä. Lääketieteessä ei pitäisi yleensäkään tehdä toimenpiteitä, joilla ei ole tutkimusnäyttöä taustalla, tämä on myös eettisesti arveluttavaa. Usein huulijänne katkaistaan myös yhtä aikaa kielijänteen kanssa, jolloin on mahdotonta arvioida olisiko huulijännettä tarvinnut katkaista lainkaan. Tutkimukset ovat tähän mennessä osoittaneet vain, että kaikilla imeväisillä on huulijänne ja sen olomuoto vaihtelee lapsen iän mukana, eikä sen kireyden vaikutuksesta imetykseen ole näyttöä. Silti jotkut katkaisevat jännettä subjektiivisten kokemusten tai näkemysten pohjalta, minkä toki voi myös ymmärtää väsyneiden ja vauvan imetysvaikeuksista/refluksista/vatsavaivoista kärsivien vanhempien näkökulmasta (ja edelleen lääkäri saa helposti ja mukavasti asiantuntijan maineen ja rahat).
Asian tutkiminen on myös haastavaa, sillä eettisesti olisi arveluttavaa järjestää tutkimus, jossa toiselta imeväisryhmältä katkaistaisiin jänne ja toiselta ei. Toisekseen kyllähän vanhemmat huomaisivat todennäköisesti, onko jännettä edes katkaistu.
Tutkimustietoa kielijänteestä ja sen katkaisun hyödyistä kyllä löytyy, silloin kun jänne todellisuudessa on kireä. Myös näyttöä, että hyvällä imetysohjauksella on päästy yhtä hyvään tulokseen kuin pelkän jänteen katkaisulla löytyy. Joten asiaa ei toki tulisi ajatella vain jänteen näkökulmasta, vaan niin kuin mukavasti toitkin tässä postauksessa esille, myös imetysohjaus näyttelee tärkeää roolia, jos ongelma tosiaan imetyksessä on.
Jänteen kireyden arviointikaan ei ole yksinkertaista, eikä siihen ole yleisiä kansainvälisesti käytössä olevia kriteerejä. Kuvailemasi herttamaisuus ja kielen rajoittunut liike esimerkiksi ovat yleisesti ajateltuja katkaisukriteerejä. Täytyy myös muistaa, että kyseessä kuitenkin on toimenpide ja mikään toimenpide ei ole riskitön, minkä vuoksi katkaisua tulee aina harkita lääketieteellisesti hyöty vs. mahdolliset haitat näkökulmasta. Myös seuranta epäselvissä tapauksissa ei alkuvaiheessa ole vaaraksi tai lääkärin osaamattomuutta. Jänteen katkaisulla ei ole yleensä kiire vaan tilannetta voidaan myös aluksi seurata ja antaa alkuun esimerkiksi kunnollista imetysohjausta.
Kielijänteen katkaisusta on kuitenkin raportoitu erilaisia haittoja, mm. verisuonen puhkeamista toimenpiteen yhteydessä, rakkulan muodostumista kielen alle, hermovaurioita, jänteen uudellen arpeutumista jne. Harvinaisia onneksi, mutta mahdollisia.
Tämä ihan yleisenä kommenttina (ei sinuun kohdistaen, vaan lähinnä koska sinulla kuitenkin on näiden asioiden kanssa painivia lukijoita). Yhteenvetona kielijänteen katkaisusta on toki siis hyötyä niille imeväisille, joilla on todellinen kireä kielijänne. Huulijänteen katkaisusta ei ole olemassa tutkimusnäyttöä, jolloin sen katkaisua tekevät toimivat siis periaatteessa lääketieteen näkökulmasta eettisesti arveluttavasti.
Lisäksi ”perehtyneisyys” vain yksityislääkäreillä ei aina tosiaan tarkoita sitä, että he tosissaan olisivat jollain tavoin enemmän perillä asiasta. Joskus valitettavasti näkee myös sitä, että päätöstä ohjaa helpon toimenpiteen tuoma raha.
Yritän vastata tähän mahdollisimman yleisesti, juurikin siitä syystä, että on todella tärkeää, että tämän lukevat lukevat myös minun vastauksen asiaan.
Ensinnäkin, minä en väitä, että yksityisellä aina asiat hoituvat paremmin kuin julkisella. Jotkin asiat on sellaisia, joiden kanssa yksityisellä puolella on parempi osaaminen ja tietotaito ja asiat hoituvat nopeammin ja tehokkaammin, joskin kalliimmin. Se ei tee yhdestä parempaa kuin toisesta, vaan se kertoo siitä, että rahalla saa ja hevosella pääsee ja julkisella puolella on rajua resurssipulaa. Meillä on Suomessa hieno julkinen terveydenhuolto, joka tietyissä asioissa on varmaan maailman paras, mutta tiettyjen vaivojen ja toimenpiteiden osalta ei vaan yksinkertaisesti saa apua ongelmiin. Kuitenkaan tarkoitus ei ole verrata näitä kahta, vaan tuoda ilmi se erittäin monien kokema toteamus, että tässä nimenomaisessa asiassa saa apua paremmin yksityisellä.
Mun mielestä vaarallisin osa kommenttiasi tulee tuossa kolmannessa kappaleessa. On erittäin vaarallista lähteä vihjaamaan, että yksityisen puolen lääkärit ovat jotenkin rahaorientoituneesti tekemässä toimenpiteitä, jotka ovat turhia. En tiedä yhtäkään suomalaista lääkäriä, joka syyllistyisi näin räikeän epäeettiseen toimintaan. Suomessa on kymmenkunta kielijänneasioihin erikoistunutta yksityisen puolen osaajaa. On suorastaan pöyristyttävää väittää edes tällä tasolla, että yksikään heistä leikkaisi vastasyntyneen tai pienen lapsen kielijännettä ”turhaan” rahantekomielessä. Kyllä sitä yksityisen puolen lääkärinä tienaa ihan mukavasti ilman tuollaista. Samaan hengenvetoon korostat, että julkisella ja yksityisellä toimivat samat lääkärit, mutta onko he sitten rahanahneen epäeettisiä vain yksityisellä puolella? Ei se mene ihan niin ja suinkaan kaikki lääkärit eivät tee samoja asioita sekä yksityisellä että julkisella. Haluaisin myös itse asiassa nähdä tämän tutkimuksen lumevaikutuksesta kielijännekatkaisujen osalta 😀 Miten tarkalleen on lumevaikutusta se, että lapsen kieli liikkuu vapaammin vaikuttaen niin puheen kehitykseen kuin ruokailuun, imetykseen ja esim. kitalaen muotoutumiseen ja sitä kautta oikomishoitoihin? Olisin kiitollinen, jos linkkaisit tämän tutkimuksen placebo-vaikutuksesta.
”Tutkimusnäytön mukaan n. 4 %:lla imeväisistä on todellinen kireä kielijänne.” Missä tämä tutkimus löytyy? Kiinnostaa nimittäin se, miten tämä on tutkittu? Onko siis isolta otannalta lapsia katsonut asiaan erikoistunut lääkäri kielijänteen kireyden? Mikä on todellinen kireä kielijänne? Onko se tietty mitta, tietty vaikutus kielen liikkumiseen ja onko tämä kuinka pitkäaikainen tutkimus, eli onko siinä tutkittu vielä vuosien päästä kielijänteen mahdollisia vaikutuksia? Tuo väitteesi FB-ryhmiin ja evoluutioon liittyen on hieman hassu. Sanot, että tutkitusti noin 4% on kireä kielijänne. Okei, jos ajatellaan FB-ryhmiä liittyen imetykseen, niin ketkä siellä kyselee apua? Ne, jotka tarvitsevat apua eli he, joilla on jotain ongelmia. Jos vaikka arvioidaan, että kaikkien imeväisikäisten vanhemmista n. 20 % on jossain FB-ryhmässä asiaan liittyen ja heistä noin puolet kysyvät siellä apua liittyen imetysongelmiin ja heistä noin puolella on kireä kielijänne ongelmana, niin kas, ollaan aika lähellä tuota 4%. Näissä ryhmissä tulee sellainen fiilis, että ongelma olisi jotenkin yleisempi kuin mitä se edes on, koska niissä jo ensioletus on se, että on jokin ongelma imetykseen liittyen. Eli vaikka näissä ryhmissä joka toisella imeväisellä olisi tämä ongelma, niin se otanta siellä on heistä, jotka ovat jotakin ongelmaa kokeneet, eli se otanta ei suinkaan ole koko kansakunta ja kaikki vauvat. On myös naurettavaa väittää, että ”kielijänneasia on kaikkien huulilla”, sillä edelleen erittäin moni ei ole edes kuullut tästä, niin maallikot kuin ihan lääketieteen ammattilaiset. Tää on sama kun porukka väittää, että ”ferritiini ja raudanpuute on trendi-ilmiö ja kaikkien huulilla, vaikka todellisuudessa moni ei vieläkään tiedä mikä hiton ferritiini. On myös naurettavaa verrata imetysohjausta ja kielijänteen katkaisua, kun kielijänne vaikuttaa niiiiiiin paljon kaikkeen muuhunkin, eikä vain imetykseen.
Mitä tulee huulijänteeseen, niin tässäkin oiot nyt todella mutkat suoriksi. Kireä huulijänne kun vaikuttaa myös muihin asioihin kuin imetykseen, esim. harmpaiden harjauksen onnistumiseen ja oikomishoitojen tarpeeseen myöhemmin elämässä. En jaksa edes alkaa tästä sen kummemmin avautumaan, ennen kuin ollaan eksytty täysin raiteilta.
Sinä pelkistät tämän koko kielijänneasian imetykseen liittyväksi. Mutta mites puheviat puhekehityksen ongelmat, ongelmat syömisen ja sormiruokailun kanssa, korkean kitalaen mukanaan tuomat ongelmat, oikomishoidot ja refluksin koko elämäksi vaivaa tuottavat ongelmat? Tämä asia ei liity pelkästään imetykseen vaan on erittäin paljon laajempi. Hienoa, jos se huomataan jo pienellä vauvalla, jolloin MYÖS se imetys saadaan onnistumaan eri tavalla. Se on ihan yks paskan hailee kuinka hyvä imetysohjaaja on, jos se kieli ei sieltä pääse liikkumaan mitenkään niin, että pääsee kitalakeen asti nousemaan tai lapsi ei pysty saamaan kieltä ulos suusta. On ihan rakenteellista mahdottomuutta silloin saada se imuote toimimaan.
Meidän tapauksessa oli hyvä esimerkki, kun leikkaava lääkäri erikseen sanoi, että yleensä seuraa tilannetta 1-2 -kuiseksi, mutta koska tässä oli niin selkeä rakenteellisesti erittäin tiukka kielijänne, on turha seurata tuota asiaa. Myös osaavat ja ammattitaitoiset lääkärit (jotka sinä olet tässä käytännössä yleistänyt rahanahneiksi puoskareiksi, jotka tekevät toimenpiteitä vastoin omaa ammattietiikkaansa) ohjaavat AINA katkaisun jälkeen imetysohjaukseen ja antavat jälkihoito-ohjeet ja korostavat jälkitarkastuksen tärkeyttä, juuri jotta siitä ei tule komplikaatioita, kuten tuota arpeutumista.
”Jänteen katkaisulla ei ole yleensä kiire”. Oletko sä joutunut seuraamaan pienen 4-kiloisen lapsen taistelua polttavan ruokatorven kanssa kun hänen on saatava ruokaa 3 tunnin välein maidon muodossa? Maidon joka korventaa sitä ruokatorvea joka ikisellä kerralla kulkiessaan ylös ja alas? Oletko kertaakaan joutunut kuuntelemaan sitä kipuhuutoa, joka voi kestää tunteja ja kun se itku ja huuto vielä itsessään tekee kipua jo muutenkin kuin liekeissä olevaan kroppaan? Oletko kertaakaan istunut itse olkkarin nurkassa kyhjöttäen oikeesti valmiina kävelemään ensimmäisen auton alle, ettei ikinä koskaan enää tarttisi nähdä sitä oman vauvan kärsimystä? Oletko koskaan itkenyt joka imetyksen jälkeen yhtä paljon kuin se vauva, koska se hänen kipunsa on käsinkosketeltavaa? Oletko joutunut lopettamaan imetystä ja kokemaan valtavan imetyspettymyksen ja sitä kautta synnytyksen jälkeistä masennusta, koska kireän kielijänteen takia imetys ei vaan ole onnistunut lukuisista imetysohjauksista ja muista huolimatta? Oletko istutunut ikinä 2h välein pumppaamassa lapselle pulloon ruokaa kuukausitolkulla yrittäen ylläpitää luonnollista maidontuloa? Kun koko vuorokausi menee joko pumppaessa tai syöttäessä? Pumppaaminen ja syöttö kun tuplaa sen ajan mitä ruokailuun menisi muutenkin. Olet sinänsä oikeassa, sillä ei ole tulipalokiire, koska vauva ei kuole siihen kireään kielijänteeseen. Hän vaan saattaa oppia niin väärin imuotteen, että sitä ei pystytä korjaamaan myöhemminkään. No, yksi imetys vessanpöntöstä alas, eipä tuo niin vaarallista ole. Mutta entä se äidin masennus tai perheen valvomat yöt ja sen vero mielenterveydelle? Onko ne vaarallisia? Ei nekään kyllä sinänsä ole niin vaarallisia, että ehkä olet oikeassa, ehkä sillä ei ole niin kova kiire. Paitsi että se toimenpiteestä palautuminen on helpompaa mitä pienempi on ja etsikkoaika tuolle leikkaukselle on hyvin lyhyt, eikä toimenpide välttämättä ole edes järkevä myöhemmin. Kielijännehän vaikuttaa vaan vauvan ruokailuun 8-12 kertaa päivässä, vauvan kasvuun, hyvinvointiin ja sitä kautta koko perheen hyvinvointiin. Joten kyllä mä näkisin, että sen tekeminen ennemmin kuin myöhemmin on aina parempi asia.
Mua kiinnostaisi ihan hirveästi tietää sun oma tausta, josta tämä kommentti kumpuaa. Oletko koskaan itse imettänyt? Oletko joutunut ikinä istumaan 10 kertaa päivässä imettämässä aivan älyttömän kipeää tekevän imetyksen läpi? Mä en oo joutunut, mutta lähipiirissäni on jouduttu tähän ja olen tätä saanut seurata autiopaikalta. Oletko joutunut kokemaan imetyspettymystä ja imetysongelmia? Nämä asiat avartavat hyvin paljon omaa katsantokantaa tähän liittyen.
Jokaisella toimenpiteellä on omat riskinsä. Onneksi tässä kielijänneleikkauksessa ne ovat ihan minimaaliset. Siitä voidaankin sitten keskustella, millaisia riskejä on perheelle siinä, että tätä toimenpidettä ei tehdä silloin kun sitä tarvittaisiin.
Mun mielestä on täysin kummallinen sun oletus siitä, että näitä toimenpiteitä tehdään jotenkin lukuisia määriä heille, joille niille ei ole oikeasti todellista tarvetta. Kuka helvetti haluaa venytellä 6 kertaa päivässä huutavan vauvan kieltä ylöspäin ja maksaa ittensä kipeäksi ”turhasta toimenpiteestä”? Voi olla, että moni hakeutuu vastaanotolle kysyäkseen asiasta, ja pelko tästä on turha. Silloin siellä on se lääkäri, joka jättää toimenpiteen tekemättä. Koska toisin kuin tunnut kuvittelevan, niin näillä lääkäreillä on ammattitaitoa ja -etiikkaa siihen, että he eivät tee turhia toimenpiteitä pienille lapsille. Mutta sinä tunnut heidät laskevan rahanahneiksi puoskareiksi, mikä on mun mielestä todella vaarallista. Olen Suomen ”kielijänneosaajista” ollut kolmen vastaanotolla. Kaikki kolme ovat olleet erittäin osaavia ja hyviä lääkäreitä, jotka ovat jokainen järjestään tehneet selväksi toimenpiteen mahdollisen vaikutuksen ja sen, että niitä toimenpiteitä ei tule tehdä turhaan. No, onhan paljon teitä/heitä, jotka kokevat/kokivat korvien putkituksen turhana ja edelleen väittävät kirkkain silmin, että raudanpuute ei vaikuta tietyllä tavoin.
Ja mitä tulee perehtyneisyyteen, niin onhan se ihan selvää, että jos vaikka lastenlääkäri tarkistaa 12 vastasyntynyttä, katsoo hän heiltä todella monta eri asiaa siinä tarkistuksessa, joista kielijänne on yksi sadasta asiasta. Jos taas kielijänneasioihin erikoistunu lääkäri katsoo päivän aikana 20 kielijännettä läpi, on hänellä aika paljon vahvempi otanta ja perehtyneisyys asiaan jo ihan kokemuksenkin kautta ja varsinkin jos hän on vielä kouluttautunut erityisesti tähän asiaan. Se ei ole mikään yksityinen vs. julkinen -kilpailu, vaan ennemminkin vaan ihan kokemukseen perustuva jako, joka väkisin tulee ajan kanssa.
Näin itse erikoishammaslääkärinä ja lääkärinä totean vain, että yksityinen on osittain bisnestä. Siinä työskennellään isojen, todella vaikutusvaltaisten organisaatioiden alla. Se on täysin päivänselvä asia, että julkisella puolella jotain alkavaa reikää jäädään seuraamaan kun taas yksityisellä tartutaan empimättä poraan. Yhtenä esimerkkinä. Näin se menee ja sinä et voi sitä kieltää sillä, ettet sitä itse halua uskoa.
Toisekseen nyt pitää heti lopettaa nuo kauhukuvat kireän kielijänteen (saati sitten huulijänteen) aiheuttamista äärimmäisistä haitoista kehittyvässä purennassa. Voisin sanoa, että kireä kieli- tai huulijänne on syynä noin 0,001%:ssa purentavirheistä. Olen tavannut työssäni valtavasti aikuisia ja lapsia joilla on kireä kielijänne, mutta ei minkäänlaista purennallista haittaa tähän liittyen. Puhut ja paasaat nyt asiasta, josta sinulla ei ole minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta tai kokemusta. Et ole lääkäri vaikka olisit lukenut aiheeseen liittyen duodecimin artikkelin netistä.
Kielijänteen katkaisu on todellakin kiistelty asia lääketieteessä. Minkäänlaista pitkäaikaista näyttöä ei ole siitä, mitä ”katkotuille” kielille pitkäaikaisseurannassa tapahtuu. Lääkäreillä ei todellakaan ole minkäänlaista, siis ei minkäänlaista syytä kieltää tai sivuuttaa uutta hoitomuotoa tai menetelmää mikäli sen teho on tieteellisesti todistettu.
Kaiken kertomasi perusteella on aika selvää että teidänkään pikkuinen ei hyötynyt kielijänneleikkauksesta. Sen sijaan hän hyötyi valtavasti imetysohjauksesta.
Loppuun mainitsen vielä että myös omalta tytöltäni on leikattu kielijänne 6 viikon ikäisenä, eli en ole hullu kielijännevastainen lääkäri:D Ymmärrän siis todellakin että vauvansa eteen on valmis kokeilemaan kaikkea.
Siis anteeksi mitä? Mikä ihme sinä olet kertomaan, että ”Kaiken kertomasi perusteella on aika selvää että teidänkään pikkuinen ei hyötynyt kielijänneleikkauksesta.” Onko sulla siis mennyt täysin ohi se, että esikoisen KAIKKI refluksiongelmat ja itkut katosi täysin tuohon toimenpiteeseen ja imuotteeseen, joka muuttui sen seurauksena? Vai tarkoitatko Myttystä? Kyllä vaan oli silläkin todella hyvä hyöty. Jo ensi imetyksestä toimenpiteen jälkeen kieli liikkui suussa eri tavalla (kyllä, tunnen eron imettäessä), imetyksen alkuvaihe ei sattunut ja nyt saatiin imetysotekin toimimaan, kun se kieli tosiaan liikkuu. Imetysohjauksesta ei olisi ollut mitään hyötyä, jos kieli olisi jäänyt kupiksi eikä päässyt liikkumaan. Ja kyllä vaan kummasti se hänen 3 vk sitten käymä toimenpide on hieman isompi näyttö kuin yhden päivän näyttö imetysohjauksen jälkeen 😀 😀 Emme edes olisi päässeet imetysohjaukseen asti ilman sitä kielijänteen katkaisua, koska oltais jo täydessä pulloruokinnassa ilman sitä. Ne takaisinvirtauksen määrä, mikä hänellä oli ENNEN toimenpidettä oli hyvin eri kuin toimenpiteen jälkeen. Mutta kaipa sä, Myttystä koskaan näkemättä, tiedät paremmin kuin Myttystä hoitaneet kaksi asiaan perehtynyttä knk-lääkäriä ja imetysohjaaja 😀 😀
Todella kummallinen hammaslääkäri olet, jos tulet tolla äänensävyllä kommentoimaan asiasta, josta on ihan tutkittua näyttöä (kieli- ja huulijänteet ja niiden vaikutus oikomishoitoihin) teilaten sen täysin ja samalla vielä arvioimaan mun lasten vaikutuksia heidän käymistään toimenpiteistä. Tämä kommentti ja sun todella vähättelevä ja erittäin absurdi tapa kommentoida (”Puhut ja paasaat nyt asiasta, josta sinulla ei ole minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta tai kokemusta. Et ole lääkäri vaikka olisit lukenut aiheeseen liittyen duodecimin artikkelin netistä.”) on kyllä erinomaisen hyvä syy jättää kommentointi kanssasi tähän ja tämä jääkööt ensimmäiseksi ja viimeiseksi kommentiksesi asian tiimoilta mun blogissa, sillä en todellakaan hyväksy tällaista ylimielisen vähättelevää kommentointitapaa saati sun kuvitelmia siitä, että tiedät mun lasten toimenpiteistä yhtään mitään.
Se, että sinä kävit hammaslääkiksen, ei tee sinusta vielä jumalaa tai meitä muita parempaa. Se voisi olla hyvä muistaa 🙂 Mutta olet toki varmasti omasta mielestäsi tämän alan asiantuntija hammaslääkärikoulutuksellasi. Minä taidan kuitenkin luottaa ennemmin oikeiden ammattilaisten näkemyksiin asiassa. Toivottavasti en ikinä eksy vastaanotollesi, jos empimättä poraat jotain, mitä ei tarttisi. Mä oon nimittäin ollut aika monella yksityisellä hammaslääkärillä, jotka ovat jättäneet tilanteita seurantaan eivätkä tehneet turhia toimenpiteitä. Nähtävästi VK_:n olettamia epäeettisiä lääkäreitä tosiaan löytyy, onneksi en ole sellaisten tuoleihin joutunut vielä. Ja toivottavasti en koskaan joudukaan.
Jotain mitä ne ei näköjään hammaslääkärissä opeta, voisin neuvoa nyt.. Älä tee oletuksia toisten lasten terveydestä tai hyvinvoinnista ja mahdollisesti vaikuttaneista toimenpiteistä, jos sulla ei selvästikään ole MITÄÄN ymmärrystä tai tietoa asiasta, sillä he eivät ole potilaitasi, etkä ole heitä ikinä nähnyt tai tutkinut.
Amen! Ennen vauvan syntymää ajattelin, että jos maitoa tulee niin ei imetyksessä voi olla ongelmia. Kunnes sain esikoisen. Maitoa kyllä tuli ja tulee vieläkin ylikaupalla. Ensimmäisen vuorokauden aikana vauvani oli saanut nännini niin huonoon kuntoon ja haavoille, että jokainen imetyskerta ensimmäisen 3 vkn aikana oli itkun kanssa. Kukaan ei ollut osastolla ollessaan viitsinyt tulla minua ohjaamaan kunnolla imetyksen kanssa. Edelleenkin imetyksessä on haastavuutta. Tissien runsaan koon vuoksi vauvani hukkuu niihin, kuin myös suihkuaviin tisseihin. Välillä imettäminen sattuu, välillä ei. Nyt aloin sinun kirjoituksen pohjalta miettimään imetysohjaajalla käyntiä, vaikka olen jo imettänyt 3 kk. Imetykseen kuuluu niin monta asiaa, jotta se olisi vauvalle ja äidille sujuvaa. Nyt täällä taistellaan rintaraivarien vuoksi, mutta se taitaa onneksi olla ohimenevä vaihe siinä missä muutkin vauvan osalta :).