Yksi postaus, jota ootte toivonu, on ollut postaus meidän yksityisestä lapsenvahdista. Nyt juuri kun heitin hänet bussipysäkille ja Dante on nukahtamassa omassa huoneessaan, ajattelin olevan hyvinkin sopiva hetki kirjoitella asiasta.

Tosiaan, meillä on ollut Dantella nyt pian vuoden verran yksityinen lastenhoitaja kotona. Aikanaan kun hain ja sain töitä Helsingistä, emme olleet valmiita laittamaan Dantea päivähoitoon. Palkkaamalla yksityisen lastenhoitajan kotiin olemme saaneet arjen pyörimään erittäin sopivasti, sillä tein töitä pääsääntöisesti etänä kotoa käyden toimistolla keskimääräisesti parina päivänä viikossa ja mieheni on pitänyt yhden etäpäivän viikossa. Lastenhoitajaa hain erilaisten lastenhoito-applikaatioiden kautta ja en harmikseni tarkalleen muista, mistä meidän hoitaja löytyi, mutta yhden sellaisen kautta. Sain aika paljon kiinnostuneita vastauksia, mutta joitakin viestejä vaihdettuamme, valitsin kolme meille haastatteluun. Lastenhoitajat kävivät meillä käymässä tunnin ajan hieman juttelemassa ja tutustumassa Danteen. Yhdellä oli selkeästi eniten kokemusta, varsinkin oman lapsen kautta, mutta toisella pelasi kemia Danten kanssa heti alusta tosi hyvin. Optimaalisesti olisimme halunneet hoitajan, jolla olisi oma auto ja joka asuisi lyhyemmän matkan päässä. Meitä hieman ennakkoon epäilytti hoitajan motivaatio tulla meille vaikka viideksi tunniksi tunnin matkan julkisilla suuntaansa. Mutta toisaalta hänellä ja Dantella synkkasi niin hyvin, että halusimme ehdottomasi valita hänet.

Laadin työsopimuksen Mannerheimin Lastensuojeluliiton suositusten mukaan ja sovimme, että tarjoamme hoitajalle viikottain 10 h töitä, mutta että yleensä töitä on kolmena päivänä viikossa viisi tuntia päivässä. Sovimme palkan, pyysin rikostaustaotetta (alaikäisten kanssa työskentelyä varten) ja päätimme katsoa, miten asiat lähtevät rullaamaan. Pieni paperihomma piti käydä läpi, että saatiin lastenhoitajalle vakuutukset ja muut asiat järjestettyä, mutta yllättävän helposti sitä sai järjestettyä yksityishenkilönä, tai no, kotitaloutena, palkkaamisen. Ensin hoitaja oli Danten kanssa vain niin, että olimme jompikumpi vanhemmista kotona.

Lastenhoitajallamme ei ole mitenkään aivan hirveästi kokemusta lasten kanssa ja hän oli siitä hyvin avoin heti alkuun. Kuitenkin hän osoittautui heti alkuun hyvin rauhalliseksi ja tarkkaavaiseksi hoitajaksi. Hänellä ei ehkä ollut arsenaalia käsillään, jolla varhaiskasvattaa lastamme, mutta se ei ollut hänen tehtäväkään, vaan meidän. Useimmiten hoitaja tuli aamulla kotiin, syötti aamupalan, leikki kotona, kävi ulkona tai leikkipuistossa tai kerhossa, syötti lounaan ja valmisteli päiväunille ja jompikumpi vanhemmista sitten laittoi lapsen unille. Varmaan pari kuukautta oli niin, ettei hoitaja jäänyt yksin lapsen kanssa, vaan aina oli joku kotona. Näin oli helppo käydä oikeasti tilannekohtaisesti tarvittaessa asioita läpi ja lapsi ja hoitaja pääsi tutustumaan paremmin. Pikkuhiljaa sitten uskalsi tämäkin hieman hullu äiti lähteä kotoa käymään jossakin ja nyt kun hoitosuhde on jatkunut jo lähes vuoden, olen useammin pois kotoa kuin kotona, kun hoitaja on täällä. Etätyöskentely lapsen kanssa on ihan mahdotonta, kun koko ajan pitää viihdyttää, hoitaa ja tehdä yhdessä, joten vaikka olin kotona, hoitajasta todellakin oli apua, sillä sain keskityttyä töihin. Lapsi tutustui rauhassa hoitajaan ja varmuutta tuli kaikille. Oli todella suloista kun tuossa alkuvuonna Dante listaili ihmisiä, jotka häntä rakastavat. Äitin ja isin jälkeen tuli hoitajan nimi. Joka oli itse asiassa ensimmäisiä nimiä, jotka hän oppikin.

Väliin on mahtunut erilaisia jaksoja. Sellaisia, että toimiston ovella on käyty vaikka kuinka monta kertaa päivässä hakemassa äitiä ja sellaisia, kun kaikki mitä olen viiden tunnin aikana saanut, on ollut ”äiti pois”.On itketty kuin pieni hyeena jos äiti on lähtenyt ja kiukuteltu hoitajalle. Sinänsä koskaan se ei liittynyt nimenomaan hoitajaan, vaan enemmänkin siihen, että välissä oli sellainen vahvemmin äitiin sidottu kausi. Nyt ollaan eletty viime ajat juuri sellaista vaihetta, että lapsi on aivan innoissaan kun lastenhoitaja tulee, odottaa ovella ja halaa innoissaan. Nyt äitiä ei enää kaivata yhtään siinä vaiheessa kun hoitaja tulee ovesta sisään. Tänään kun hoitaja oli poikkeuksellisesti ”iltavuoron” meillä, niin mulle näytettiin lähinnä ovea poitsun toimesta aina kun ilmestyin ja hoitajan piti viedä suihkuun ja tehdä kaikki. Viime ajat Dante on ollut aivan innoissaan oikeastaan kaikista rakkaista vierailijoista. Mummusta, babasta, dedasta, hoitajasta. Aamuisin poika raahaa mut etuterassille ”Hoitajan nimi, pihalle vastaan!” ja kierähtää sängystä aamulla hereille aivan innoissaan kun tietää, että hoitaja on tulossa meille. Oli maailman liikuttavin kun viime viikolla sinne terassille piti mennä vastaan jo vartti ennen kuin hoitaja tuli. Siellä me istuimme, kun D keksi, että hoitajalle pitää kerätä kukkia. Niinpä hän keräili siinä jotain rikkaruoho-päivänkakkaroita, ja kun hoitaja ilmestyi näköpiiriin, juoksi vastaan hirveellä tohinalla ja innolla. On ihan mielettömän ihanaa nähdä kuinka paljon hän tykkää hoitajastaan ja kuinka hyvin viihtyy tämän kanssa. Aina on joku leikki menossa ja iloisesti ottaa vastaan ja halien aina hyvästelee. Viime viikolla heräsi päikkäreiltä hoitajan perään itkien ja oli hirveän pettynyt, kun kotona olikin isi, eikä hoitaja. Kaiken kaikkiaan tykkää hirveästi hoitajastaan.

Meille on ollut tärkeetä, että meillä on alueella hoitaja, joka on meille luotettava ja turvallinen. En osaisi kuvitellakaan jättäväni Dantea jonkun tuntemattoman lastenhoitajan vastuulle ja kun meillä on kuitenkin isovanhemmat parin tunnin matkan päässä, on ollut ihanaa, että on joku, joka on täällä. Ajoittain hoitaja on ollut meillä silloinkin, kun ei ole varsinaista tarvetta. Ensinnäkin, olemme luvanneet hänelle tietyn määrän töitä kuussa ja toiseksi, haluamme Dantelle sellaisen rutiinin ja jatkumon, jossa hänen on turvallista olla.

Sovimme hoitajan kanssa palkan aikanaan niin, että tutkin suosituksia ja ehdotin hänelle tuntipalkkaa, joka hänelle sopi. Yleensä teen työvuorot parille viikolle etukäteen, ja jos muutoksia tulee, niin sitten kysytään, sopiiko muutokset. Lastenhoitajamme opiskelee yliopistossa, joten muutama hänen toiveensa otetaan aina huomioon ajoissa ja järjestellään sitten omia juttuja vähän senkin ympärille. Jos ollaan jouduttu perumaan viime tingassa vuoro, ollaan maksettu kuitenkin palkka siltä päivältä. Tämä siis esim. jos ollaankin lähdetty koko perhe pois tai vaikka mummu on tullut käymään vastoin alkuperäisiä suunnitelmia tjsp.

Mä oon ollut pitkään yrittäjänä, mutta mulla on myös kokemusta työntekijänä. Mun mielestä paras motivaattori työntekijälle ei ole pelkästään palkka, vaan ehdottomasti myös työympäristö ja kunnioitus työpaikalla. Mulle on tärkeintä lastenhoitajamme kohdalla, että hän kohtelee lastamme hyvin ja siksi koen itsekin tärkeäksi sen, että me kohtelemme hoitajaa hyvin. Meillä ei todellakaan olla niin pilkuntarkkoja siitä, onko hoitaja paikalla 9.10, jos työvuoro alkaa 9. (Hän tosin aina ilmoittaa sen ja yleensä se johtuu bussin tai VR:n myöhästymisestä) Toki jos on tilanne, että on pakko lähteä tiettyyn aikaan, sitten sovitaan, että hoitaja on jo aiemmin paikalla, ettei tule mitään ongelmia. Meillä saa aina ottaa mitä haluaa jääkaapista, kahvia saa keitellä niin paljon kuin haluaa ja muutenkin olla ”kuin kotonaan”. Joustetaan myös mahdollisten omien menojen mukaan tilanteiden muuttuessa. Toivotaan lähinnä aktiivisia ja aktivoivia leikkejä Danten kanssa (ei sitä, että katsotaan piirrettyjä tuntitolkulla) ja ulkoilua, ja sitä, että Dantella on kivaa leikkiseuraa, jonka kanssa puuhailla. Ainakin itse koen, että ollaan ihan kivoja työnantajia ja meillä on viihtyisää olla. Dante tykkää hoitajastaan, hoitaja Dantesta ja esim. ollessamme pidempään reissussa, on kuulemma ikävä. Molemmilla. Mä en koe, että voin vaatia kunnioittavaa käytöstä ja hyvää hoitoa ja välittämistä lapsestani, jos en itse osoita sitä hoitajalle. Joustavuuden ja muun lisäksi, oon pyrkiny tekee välillä pieniä kivoja juttuja. Esimerkiksi tuonut keskustasta smoothien, jos olen hakenut sellaisen itselleni tai vienyt bussipysäkille, ettei tarvitse kävellä sateessa. Meillä ei myöskään oleteta, että tehdään mitään kotitöitä. Lastenhoitaja on lastenhoitaja, ei kodinhoitaja. Lastenhoitaja laittaa lapselle lounaan ja korjaa astiat ja lelut, joita on käytetty, mutta mitään pyykkejä tai muita siivoamisia hän ei tee.

Myös Benji rakastaa lastenhoitajaamme ja välillä on hauska katsoa, kun hoitajan sylissä on sekä lapsi, että karvalapsi. Yhden reissumme Benji oli itse asiassa hoitajallamme hoidossa ja on nyt tämän tulevankin reissumme siellä.

Kaiken kaikkiaan olen hurjan tyytyväinen siihen, että olemme palkanneet aikanaan juuri tämän hoitajan. On ollut kiva seurata lapsen kiintymyssuhteen muodostumista ja myös hoitajan kehittymistä ja varmuuden lisääntymistä lapsen kanssa. Nyt kun poika höpöttää hurjan paljon, on hauska välillä kuunnella heidän juttujaan. Nyt kun Dante menee päiväkotiin, jatkamme kuitenkin hoitajan kanssa. Voi olla, että töitä tulee olemaan hieman vähemmän, mutta toisaalta kun vauva syntyy, niin on kyllä ihanaa kun on apua tarvittaessa. Miehellä on jonkin verran työmatkoja, jolloin on helpottavaa, jos on apu lähellä ja niinä päivinä kun Dante ei ole hoidossa, on varmasti ajoittain kultaakin kalliimpaa saada ylimääräiset kädet avuksi. Ja kun vauva hieman alkaa kasvaa, niin hoitajan olemassaolo mahdollistaa myös sen, että pääsemme välillä vaikka treffeille miehen kanssa. Ja kuten sanottua, hänestä on tullut Dantelle tärkeä ihminen, joten olisi aivan liian kamalaa irtisanoa hoitosuhde kokonaan. Toivomme siis, että hoitaja viihtyy meillä jatkossakin ja on hoitajanamme mahdollisimman pitkään. Musta on myös ihan mahtavaa, että voidaan tarjota turvallinen ja kiva työpaikka kivalle tyypille opintojen oheen, koska niitä ei aina ole ihan mahdottomasti tarjolla kuitenkaan.

Kaikin puolin voin siis suositella tällaista järjestelyä, jos löytyy samanlainen huipputyyppi! En mene yksityiskohtiin, mutta monia kiinnostaa varmasti palkkaus ja taloudellinen puoli tässä. En mene yksityiskohtiin ihan samasta syystä, kuin miksi kirjoitan tönkösti lastenhoitajasta, enkä käytä nimeä. Lastenhoitajamme on yksityinen ihminen ja sellaisena saa myös pysyä. Mutta niin, taloudellinen puoli. Ensinnäkin palkkaan vaikuttaa varmasti myös työtehtävät, vastuu ja työajat. Meillä ollaan pääsääntöisesti töissä päiväsaikaan ja arkena, joskus harvoin lauantaisin. MLL:n lastenhoitajien palkka on 9€/h, meillä se on päälle tuon, mutta tuota pitäisin kyllä aika sellaisena suositusminiminä. Palkkaan vaikuttaa mun mielestä paljon myös se, onko yksi vai kaksi lasta ja muut yksittäiset tekijät. Meidän tapauksessa palkka on tuntunut olevan sopiva sekä meidän, että hoitajan mielestä tähän tilanteeseen. Tunteja meidän tapauksessa hoitajalle kertyy n. 45-65 kuussa, mutta tämäkin tapauskohtaista. Tästä maksetaan toki sitten vielä sivukulut, joihin on olemassa roppakaupalla erilaisia laskureita. Jos lapsi on kotihoidossa, niin perhe on oikeutettu saamaan kotihoidon tukea, joka on 338,34 e/kk (-verot) ja käsittääkseni pienituloisemmat perhee saavat sitten vielä jotenkin korotettuna tuota. Pahoittelut, en ole asiaan kovin kummoisesti perehtynyt tältä osin. Mä en oo ihan satavarma, mutta mun käsittääkseni nuo yksityisen hoitajan sivukulut on kotitalousvähennyksessä vähennettäviä kuluja. Käsittääkseni palkka ei ole sellainen kulu, mutta en oo asiaan ihan hirveästi tutustunut, ja pitää tänä vuonna oikeesti hieman tutkia asiaa. Joka tapauksessa, me ollaan koettu yksityisen hoitajan kustannukset hyötyyn nähden erittäin sopivana. Toki tämä ei ole halvin mahdollinen hoitomuoto, mutta toisaalta myös hyvin joustava ja palkitseva.

Mä en oikein tiedä, mitä muuta voisin kertoa tilanteesta, mutta jos teillä on jotain kysyttävää, niin kysykää ihmeessä! 

Kuvituksena random kuvia Dantesta 1-2 -vuodelta. Oon tekemässä taas kuvakirjaa ja oon vaan vellonu näissä kuvissa koko päivän 🙂