Pomeranian lapsiperheessä

Mun piti tulla kirjoittaa tänään ihan muista asioista, mut ku todistin tänään yllättävän saumatonta yhteiseloa neljän alle 3-vuotiaan ja Benjin osalta, niin ajattelin ottaa kiinni aiheeseen, josta mun on pitänyt kirjoittaa jo kauan, mut joka on aina jäänyt. Koirarotuna pomeranian ei nouse kärkipäähän lapsiperheisiin, joskaan ei se ihan häntäpäästä ole ja multa on usein kysytty pikkukoiran ja pikkulasten yhteensopivuudesta ja mitä ollaan opetettu Dantelle pienen koiran kanssa olosta.

No, ensinnäkin Benji ei oo ehkä sillai tyypillisin pomeranian, että siltä puuttuu tiettyjä luonteelle ominaisia piirteitä. Se ensinnäkin haukkuu melko vähän pommiksi, toki se pitää meteliä kun joku on tulossa ovesta sisään (mut se ollaan sille ihan sallittukin, että ilmoittaa kun joku on pihalla), haukahtaa kun haluaa takapihalta sisään oven ollessa kiinni ja kun vastaan tulee koiria, mutta osaa kyllä vaieta, kun käsketään. Se ei juurikaan pelkää asioita, esimerkiksi ilotulituksia se ei noteerannu mitenkään. Se ei myöskään ole lapsia vastaan vaan ihan pennusta asti on tykännyt lapsista. Meidän naapurit Kuopiossa kävi aina paijailemassa Benjiä ja kysymässä saako Benji tulla ulos leikkimään. Nykyisessä naapurustossa on myös lapsia paljon ja se kyllä säntää heti hakemaan silittelyjä, jos mahdollisuus tulee.

No entä nämä meidän omat lapset ja elämä pomeranianin kanssa? Mun on pakko sanoa, että meidän lapsiperheeseen pommi on kyllä ihan 10/10 valinta ollut. Välillä kun meillä on lapsia käymässä kylässä, nii Benji on saunassa tai mun toimistossa oven takana, että ei stressaannu, mutta yleisesti ottaen lasten kanssa ei ole ikinä ollut ongelmaa. Kun Dante syntyi, Benji oli tosi kiinnostunut alkuun ja tarkasteli vauvaa vähän väliä. Musta tuntuu, että Myttyseen se ei reagoinu sitäkään vähää, vaan oli enemmän sillai ”jaha, toinen tällainen, ok”.

Mustasukkaisuus

En voi sanoa, että Benji olis kovin mustasukkainen, ja meistä se ei ole lainkaan mustis. Se onki itse asiassa hauskaa, että se kyllä on mustasukkainen, mutta ei meistä, vaan ainoastaan mummeista ja meidän lastenhoitajasta. Kun meidän lastenhoitaja on meillä ja on Danten kanssa, Benji pyörii nonstop lähellä ja haluaa ehdottomasti olla paikalla ja on pari kertaa vähän jopa murissut Dantelle, kun on ollut lastenhoitajan sylissä. Mummoista se on myös sillai mustasukkainen, että pyörii koko ajan jaloissa ja leikin keskellä kiipeää heidän syliin ja haluaa olla lähellä. Luulen, että se johtuu siitä, että meiltä saa huomiota jatkuvasti niin ei sitä niin panikoi, mutta kun mummit ja lastenhoitaja on täällä vaan joitain tunteja tai yhden päivän kerrallaan, niin se haluaa saada oman osansa, vaikka heidän päähuomio onkin lapsissa. Tiedän, että monilla on tullut tosi kovia mustasukkaisuus-kohtauksia ja huonoa käyttäytymistä lasten tullessa taloon, mutta meillä en oo nähnyt sitä. Ei oikeastaan koske lasten leluihin (paitsi pandoihin, niihin sillä on fetissi) ja kiertää vauvan kaukaa, mutta ei oo kyllä osoittanut mitään negatiivisia tunteita lapsia kohtaan ikinä, päinvastoin. Enkä koe, että olisi mitenkään enempää janonnut meidän huomiota lasten tultua, vaan jotenkin osaa ottaa omat hetkensä.

Kun meillä on kuka tahansa yökylässä, on Benji ekana menossa nukkumaan kainaloon. Sikäli hauskaa, että se ei ikinä yritä mennä kenenkään meidän perheestä sänkyyn (meidän liian korkea, mutta Dantenkaan sänkyyn se ei mene koskaan). Mut sit ku mummit on täällä, niin saavat yhden unikaverin aina.

(Hänen oma paikka, jonne hän kiikuttaa haluamansa lelut ja jemmaa luut. Siihen ei kosketa.)

Oma paikka

Benjillä on oma paikka, jonne lapset (tai atm Dante) ei saa koskea ja mennä. Benjin oma kori on sen oma paikka, missä kukaan ei siihen koske, vaan hän saa olla rauhassa. Tää on teroitettu Dantelle tosi aikaisin ja se meni jakeluun melko lailla heti. Benjin koriin ei kosketa ja Benjin luihin ei kosketa. Ne on ne kaks. Oma paikka on sekä sellainen paikka minne mä saan Benjin pois jaloista kun on tilanne päällä ja kotona sirkus, mutta myös sellainen paikka, missä lapset ei saa leikittää tai koskea Benjiä. Koska vieraat lapset ei tiedä meidän käytäntöjä, vien usein sen korin kylppäriin tai jonnekin, jos on paljon jengiä ympärillä.

Koiran käsittely

Eläimiä käsitellään vaan varovasti ja hellästi ja vaan aikuisten läsnäollessa. Koiraa ei saa nostaa. Nää on kaks sääntöä, joita tuo meidän kohta 3-vuotias noudattaa erittäin hyvin eikä oo tainnut ikinä niitä rikkoa. Dante on muutenkin tosi empaattinen ja eläinrakas, joten vaikea olisi edes kuvitella, että se kiusaisi ikinä Benjiä. Dante tykkää tosi paljon paijata Benjiä (nykyään saa paijata jo niin, etten ole ihan vieressä vaan näköetäisyydellä), ja sitä ollaan opetettu, että pitää tehdä se niin, että Benji näkee, että häneen kosketaan ja että se pitää tehdä hellästi. Taaperot on kömpelöitä ja ennalta-arvaamattomia ja Benji saattaa muuten säikähtää. Dante kysyy tosi paljon lupaa (jopa kun annan vaikka pähkinälautasen suoraan käteen, kysyy saako syödä ne), niin se kysyy aina, saako Benjiä paijata. Dante haluaa aina taluttaa Benjiä, mutta ollaan tehty sellainen sopimus, että vaan omalla pihalla / pihatiellä / lähipellon polulla. Paikkoja, missä ei oo autoja ja muita ihmisiä juurikaan. Aina aikuisen kanssa. Mun mielestä ei ole pienten lasten rooli ulkoiluttaa koiria, joten luulen, että vielä monta vuotta saa taluttaa Benjiä vain valvotusti.

Dante on meidän herkkukone Benjille. Paristakin syystä. Ensinnäkin kerran päivässä ruokansa saavalla Benjillä on joulu kolme-neljä kertaa päivässä kun Dante syö. Sieltä aina tippuu jotain ja nykyisin Dante yrittää keventää omaa ruoka-annostaan heittämällä välillä ”salaa” Benjille ruokaa. If only kids weren’t that obvious. No anyway, ollaan aina reissussa jotenki ihan hukassa, kun ei ookaan tota imuria imuroimassa kitusiinsa kaikkea Danten tiputtamaa. On muuten erittäin tehokas ja kätevä tollanen pölyhuisku vetämässä napaansa kaikki tippuneet ruokajämät. Benji käy myös nuolemassa Danten syöttötuolin alimman askelman, jos siellä on ruokaa. Kun Dante syö tattaripuuroa, on se Benjin lempparipäivä (sitä nimittäin on sit kaikkialla). Ja sitten ihan tietoisesti Dante on se, joka antaa Benjille herkkuja yleensä. Benji osaa ottaa herkut tosi varovasti eikä ahnehdi (toisin kuin esimerkiksi meidän perheen koirista ruokahirmu Jedi), niin uskallettiin ottaa tää käyttöön aika aikaisin. Tää tuli tarpeeseen, kun oli yksi sellainen kausi, kun näiden yhteiselo ei ollut parasta. Nimittäin kun Dante sai jalat alle, Benji vähän säikähti. Mieheni ihmetteli välillä miksi koira säikkyy, kun Dante vipeltää ympärillä. Lasten liikkeet on niin nopeita, arvaamattomia ja kaiken kaikkiaan varmasti jännittäviä, kun toinen tavan tuosta pyllähteli tai konttas ja sit juoksikin heti perään. Mä nauroin miehelle, että on hyvä ja kuvittelee noin 550 -kiloisen ja viismetrisen gorillan pyörimään täysin ennakoimattomasti lähelleen ja miltä se tuntuisi. Koska sitähän se Benjille on. Dante oli tuolloin 12 kg painava ja lähes 90 cm pitkä ja Benji on 2kg. Että niin.

(Suurin osa Benjin kuvista on tällaisia :D)

Kun Dante alkoi liikkumaan, oli Benji tosi varautunut ja pari kertaa käyttäyty vähän pelokkaasti Danten lähellä. Ruvettiin antamaan sille joka päivä herkkuja Danten antamana, ja sit ne olikin best buddies parissa päivässä. Ei enää anneta päivittäin herkkuja, mutta silloin kun saa herkkuja, Dante antaa ne, kun molemmat tykkää järjestelystä. Niillä on tosin omat diilit. Nimittäin aina kun Dante saa jäätelön, se jättää teelusikallisen verran jätskiä tikulle ja antaa Benjin nuolla sen siitä. Se keksi tän joskus ihan ite ja ollaan annettu sen tehdä niin siitä lähtien. Ja se muistaa sen aina.

Dante ja Benji leikkii suht paljon yhdessä. Dante heittää palloa ja Benji hakee, ja Dante tykkää ”kouluttaa”, ja saa herkuilla Benjin antamaan molemmat tassut, nousemaan pystyyn ja istumaan. Nyt yrittävät yläfemmaa keskenään 😀 Ollaan annettu sen leikittää sitä niin, koska on selkeä ääni- ja komentoero siinä, kun me se tehdään, enkä usko, että tuo sekoittaa Benjiä mitenkään. Kesällä kirmaavat pihalla pallojen perässä yhdessä. Vetoleikkejä Benji ei jaksa yleensä leikkiä, se tykkää pallotella.

Matkustaminen

Meillä on Benjille sellainen tosi hyvä kantokassi, missä se viihtyy hyvin ja aina kun näkee, että ollaan laittamassa mitä tahansa matkalaukkua autoon, alkaa pieni ulina, kun haluaa mukaan. Ja jos näkee sen kassinsa, niin alkaa heti pyrkimään sinne, koska haluaa mukaan. Se yleensä tietää, että se tarkoittaa hoitopaikkaa jomman kumman mummin tai lastenhoitajamme luona, ja on enemmän kuin innokas lähtemään. Benji on täydellinen meille koon puolesta, kun auto on aina täynnä lastenrattaita, matkalaukkuja ja muuta, niin tuollainen pieni kassi menee helposti kiinnitettynä takapenkille turvaistuinten väliin. Iso koira vois tässä yhtälössä luoda omat haasteensa.

Meidän reissatessa Benji on tutuilla hoitajilla. Viimeksi kun lähdettiin ja Benji jäi mun äidin ja isän hoitoon pariksi päiväksi, sniikkas se saunaan heti ku ruvettiin pakkaamaan autoa. Äitini nauroi, että se tuli sieltä korvat luimussa kurkkien meidän lähdön jälkeen vähän siihen tyyliin, että ”joko ne lähti?”Piiloutui, ettei sitä vaan vietäis mukana. No, ymmärränhän mä sen, ne on edelleen Jedin kaa ihan parhaita kavereita ja mummolassa saa ruokaa 3 kertaa päivässä muiden koirien kanssa, kun kotona buffa on auki vaan kerran päivässä. Kyl se sit iloisesti tulee kotiinkin, mutta ei pane yhtään pahakseen, jos saa jäädä sinne 😀 Vähän tilanteen mukaan Benji kulkee joko mukana tai sitten jää lastenhoitajallemme hoitoon, kun ollaan yön yli reissua jossain.

Päivärytmi

Benji ei oo aamuvirkku. Sen joutuu välillä pakottaa pihalle joskus 8 aikaan ja se viihtyy pihalla minuutin ja takas tutimaan. Sinänsä siis sopii meidän elämään, kun koira ei ikinä herätä, vaan kyllä ne on ne lapset, jotka herää tässä perheessä ekana. Sitten kun lapset hiljenee yöunille, niin Benji on yleensä jo korissaan unilla. Se ei koskaan liikuskele öisin kuin ehkä vesikupille, eikä hauku öisin millekään, eli en muista, että lapset ois ikinä heränneet koiran takia. Eikä se tunnu kyllä reagoivan meihinkään öisin. Mä esim. heräilen usein yöllä milloin mitäkin ja haen vettä, käyn vessassa yms. eikä Benji edes vaivaudu ulos koristaan.

Benjin ulkoilut on helppo rytmittää, kun se ei tarvii mitään megakävelyjä, vaan sille riittää hyvin kevytkin lenkitys. Kesällä se on pitkilläkin lenkillä mukana, talvea se vihaa ja hautautuu koriinsa matalaksi, kun näkee, että ollaan menossa lenkille. Mutta ulkoilutukset on helppo järjestää lastenkin kanssa, kun Benjin kanssa ei tarvii pissahädän takia lähteä kun pyytää, vaan riittää että avaa oven ja se käy hoitamassa asiansa. Sitten voi mennä ulkoilemaan, kun kaikilla vaatteet ja kaikki valmiita, eikä koiran tarvii odottaa kupla otsassa.

Kannattiko koira ottaa ennen lapsia? 

Joo ja ei. Musta on hyvä, että tässä arjessa ei tarvii kouluttaa pentua, vaan hän oli ”valmis” kun vauvat tuli. Myös se on ihanaa, että molemmilla on muistoissa ihan pikkulapsista oma koira. Mutta toisaalta, olishan se ihanaa ottaa koira koko perheelle, niin, että lapset ovat mukana siinä alusta asti. Ehkä sellainen vielä joskus vuosien päästä tuleekin, kun lapset ovat tarpeeksi isoja sen ymmärtääkseen. Mun mielestä tää on toiminut ihan hyvin näin. Tykkään, että lapset kasvaa lemmikin kanssa, oppivat välittämään eläimistä ja kohtelemaan niitä nätisti. Esimerkiksi huomaa oppien menneen hyvin perille, kun Dante näkee läheisten eläimiä ja aina kohtelee niitä niinku opetettu Benjin kanssa. Pienen koiran kanssa on pitänyt opettaa hellää ja varovaista lähestymistä ja se on hauska huomata, että samalla mentaliteetilla menee myös mun siskon ja miehensä ison koiran kanssa. Tykkäisin isosta koirasta, mutta meille meidän elämäntyyliin toi taskuraketti on erittäin sopiva ja vaikka pieniä koiria harvoin suositellaan lapsiperheisiin, niin nämä tulee kyllä hyvin toimeen.

Meidän kaksi shelttiä on olleet kans aivan superjees lasten kanssa. Simba vähän varovaisempi ja kiikuttaa lähinnä leluja (seniori on kohta 12v, ja edelleen haluis leikkiä aamusta iltaan), Jedi taas on maailman hauskin koira, joka haluaa osallistua kaikkeen ja on kiinnostunut aivan kaikesta vauvoihin ja lapsiin liittyvästä, eli pyörii aina ympärillä ja tulee kattomaan kylvetyksiäkin. Shelttejä voin vaan suositella lapsiperheeseen 🙂

Kysykää ihmeessä, tässä nyt ne mitä tuli ekana mieleen 🙂 

Kommentit (6)
  1. Siis WOW! Aivan esimerkillistä toimintaa! Just tuo että koiralla on paikka, johon lapsella ei ole mitään asiaa ja lapsi saatu myös ymmärtämään ettei koiraa nostella yms. Noin se yhteiselo sujuu. Voi kunpa kaikki vanhemmat tään ymmärtäisi. Usein oletetaan, että koiran vain pitää ymmärtää lasta eikä tajuta millainen stressinaihe tilanne voi koiralle olla. Ja siitähän ne ongelmat sit lähtee.

  2. Söpö koira ja kivasti olet tärkeät asiat lapselle opettanut koiran käsittelystä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *