En ole aikoihin taaskaan kirjoittanut ja seuraavakin teksti taitaa viivästyä.

Juttelin tuossa vähän aikaa erään ravintolamaailman konkarin kanssa. Hän osasi kertoa minulle, mihin kaikkialle hänen kurssikaverinsa ovat lentäneet, niin valtionkansliaan, yrittäjiksi kuin työttömyyteen. Samalla hän kertoi, mikä nykyään lyö leiville palvelualoilla. 

Ensimmäinen oli Omenahotellin kaltaiset paikat. Kukaan ei halua maksaa 140 euroa yöstä. Hänellä on ollut respa baarissa.

Itse olen unelmoinut juuri samanlaisesta järjestelmästä. Minulla olisi koti ja hostelli samassa paketissa. Tiedän, ettei kyseinen järjestelmä ole niin huono, kuin saattaisi luulla. Minulla kestää ainakin 10 vuotta, ennen kuin edes saan lainaa pankista.

Seuraava on pienpanimoala. Lähiruoka ja ennen kaikkea suomalaisuus on kuuminta hottia Euroopassa. Pienpanimot alkavat nousta Euroopassakin, kuitenkin eri mittaluokassa kuin meillä. ”Pienstä on hyvä aloittaa. Kohta tarjotaan suurenpaa källiä ja kaikki menee hyvin”, hän kannusti. ”Mutta jossakin välissä voi kaikki mennä perseeleen. Siitäkin ollaan noustu”, hän kertoi.

Hän jätti minut ajattelemaan asioita. Minun pitää elää unelmaani ja mennä sitä kohti. Minun täytyy vahvistaa ammattitaitoani ja saada kokemusta. Ja kaiken kaikkiaan, minun tulee mennä töihin jo ennen valm istumista. Sen opin tänään yhdeltä työttömältä maisterilta.