Enää muutama päivä vuotta 2012 jäljellä. Mitäs minä olen tehnyt jouluna? Ensiksi matkasin kuusi tuntia poikaystäväni pikkusiskon autossa Ikaalisista kotipaikkakunnalleni pohjoiseen. Turhauttavaa, mutta oli mukava nähdä rakasta jälkeen aikojen (kaksi viikkoa, heh heh).

Aatonaattona käväistiin äitin kanssa mummolassa, joka oli marraskuussa täyttänyt 80 vuotta. Äiti kauhisteli päätöstäni mennä talousouluun, koska mikään muu paikka ei kiinnostanut minua syksyn yhteishaussa. Kuulemma on täysin turha ja kallis koulu. Itselläni ei ole mitään stereotypioita, muuta kuin, että siellä lihoo. Itse olen miettinyt restonomin alaa, johon varmaa vaikuttaa talouskoulun käyminen. Siellä saa perustiedot elämästä.

Mummolassa oli myös tätini perheineen. Oli kivaa nähdä niitäkin 🙂 Serkkupojalla on kandin vääntäminen meneillään. Kyllä se sillä hyvin menee, toisin kuin eräillä.

Kotiinkin ne mua kaipasi, mutta mitä minä siellä? Samalla lailla elämä jatkuu ilman minuakin. Kun kysyin siitä, miksi pikkusiskoni on saanut oman vanhaintanssipuvun, mutta minä sain tanssia vanhassa, sain syyksi sen, että minulla on liian pinent tissit! En valitettavasti voi asialle itse mitään (en ole rahaa implantteihin, eikä perheen perustaminen ole suunnitelmissa, että tiedoksi) ja kyllä niistä ainakin kaksi henkilöä tykkää. Minä ja mun jätkäkaveri. Väittää sitten kavareilleen sen olleen vitsiä. Ei naurata ainakaan minua.

Aattona avattiin lahjat ja katsottiin piirrettyjä. Itse sain patalaput, saippuaa, käsi- ja huulirasvaa, lapaset, Waldemar- pullon, kiinalaisen ystävyyskorun ja Iittalan kuohuviinilasit. Jälkimmäiselle minulla ei ole sitten mitään käyttöä. Samaa kastia sodastreamin ja fondue-padan kanssa. Kyselin lahjan antajalta, että miksi antoi minulle sellaisen keskiluokkaisen lahjan kuin kuohuviililasit. Facebookissa minulle vastattiin, että ne ovat punaviinilasit. Jaaha. Pitkä ja ohut varsi ja lasi, ilmiselvät punaviinilasit. Kyllä ne ovat sitten punaviinilasit, vaikka paketinkin nurkassa lukee jotakin ihan muuta…. Se taitaa olla se joulun tarkoitus saada mulle vaan mahdollisimman paha mieli.

Joulupäivänä olin into piukalla matkalla joulupäivän bileisiin. Odotin suurtakin spektaakkelia ja tunteiden taistelua, mutta ylihintaisen lipun maksettuani huomasin olevani ihan tuiki tavallisessa discossa! Voi tuho. Tätäkö se urbanistuminen teettää? Mikään ei enää riitä!

Aika tylsää oli kyllä jouluna. Jotenkin se taika ja yhteisöllisyys puuttui. Anoppi kyllä näytti minulle poikansa lapsuuskuvia ja kertoi omasta perhepäivähoitajakoulutuksestaan (vihjailua???).

Huomenna takaisin Tampereelle ja kiinni oikeaan elämään. 2.1 minulla on Huurupiilossa stand- up keikka. Tervetuloa!