Kesäreissu sateiseen Ouluun tehty

Enpä ole ajatellut, kuinka kaunis ja viihtyise kaupunki Oulukin on, kun muutto Tampereelle on pyörittänyt päätäni vaikka kuinka ja paljon.

Viimeinkin odotukseni palkittiin ja pääsin kättelemään itse Yoshihiro Takahashia! Akateemisessa kirjakaupassa oli jo ihan sopivasta väkeä, kun saavuin sinne kasseineni. Yllättävän pajon mukana oli alle 10 vuotiaita lapsia. Niin paljon, jotta tunsin itseni jopa liian vanhaksi koko hommaan, mutta ei tiedolla vaan tyylillä tässä maailmassa edetään! Samana päivänä sai ostaa Yoshihiro Takahashin mangan Riki, joka kertoo Hopeanuolen isästä. Minusta koko pokkari on vain sivutarina Weedille, eikä sillä ole Hopeanuolen kanssa mitään tekemistä.

Japanin opettajani toimi tulkkina haastattelussa. Aluksi hän kysyi kysymyks johon Yoshihiro vastasi. Saimme tietää, miksi hän tekee koiramangoja, miksi pahis on karhu, miksi GNG-mangan lopussa vihollisia ovat sudet, ja se kaikkein tärkein, mitä hän ajatteli Suomesta, kun ensimmäisen kerran tällä viime syyskuussa vieraili. Päästetäänpä lukiat jännityksestä. Aivan aluksi, mangaka- Takahashi ei meinannut uskoa, että hänellä oli faneja Suomessa. Toiseksi hän näkee suomalaisissa ja japanilaisissa samoja piirteitä, esim. toisten ihmisten kunnioittamisen. Suomalaiset tietävät, kuinka ruhmittäytyä jonoksi ja odottaa omaa vuoroaan – toisin kuin muualla Euroopassa ja Amerikassa.

Koiramangoja Takahashi piirtää, koska hän tykkää koirista. Hänellä itsellään on musta labradorinnoutaja.

Karhusta tehtiin pääpahis, koska kerran aikoja sitten yksi karhu oli tuhonnut kokonaisen kylän ja syönyt kaikki ihmiset. Susien idea Hopeanuolen lopussa oli se, että ne olivat lajinsa viimeiset säilyneet yksilöt (hokkaidonsusi kuoli sukupuuttoon Hokkaidoa raivatessa, Yoshihiron olessa lapsi niitä oli vielä jäljellä).

Yoshihiro matkustaa seuraavaksi Kuopioon animeconiin.

Löysin itsekin itsestäni pikkutytön, kun kiilasin ihan eturiviin, sain antaa mestarille fanikirjeeni ja hän kirjoitti nimikirjoituksensa oman Rikini sisäkanteen. Oli minulla joka tapauksessa mukana myös Weed-DVD.

Kun nimmari oli kirjassa ja hymy herkässä lähdin lonkottamaan kylille ruokapaikkaa etsimään. Kävin ostamassa Popeda Voitto- punaviiniä, koska se oli saanut Me Naisissa hyvät arvostelut. ”Mansefanien mieleen”. :D