Asiaa Siperiasta eli missä ne kyyhkyset ovatkaan

Tänään lähdin Aamulehden kutsumana katsomaan kirjailija Sofi Oksasta. Ennen tapahtumaa istahdimme Werstaan kahvilaan nauttimaan kahvia ja leivoksia. Maistuis varmaan sullekin…

Kahvittelun aikana meitä valmisteltiin tulevaan tapahtumaan. Saimme esimerkiksi kertoa motiiveistamme tulla Siperiaan, tuntemuksiamme ”Puhdistus”- romaanista ja elokuvasta. Kaikista päällimmäisin tunne elokuvassa oli ollut väkivalta, joka oli ilmennyt elokuvassa monella eri tapaa. Elokuvaa kehuttiin hyväksi ja roolisuorituksia onnistuneiksi, vaikka Aamulehden elokuvakriitikko oli antanut leffalle vain yhden tähden. Lähes kaikki paikalla olleet olivat lukeneet romaanin ja se oli herättänyt monenlaisia tuntemuksia. Paikalla oli myös epäilijöitä.

Ennen auditorioon astumista saimme nähdä vilaukselta –  kenenkäs muun kuin – Sofi Oksasen!

Kahvin jälkeen kävelimme auditorioon kuuntelemaan haastattelua ja uutisen julkistamista. Aamulehti ja Tulenkantajat- kirjakauppa julkistivat Tulenkantaja- palkinnon, joka annetaan kirjalle, jolla on mahdollista menestyä käänteenä ulkomailla. Sofi pääsi raadin vaihtuvaksi jäseneksi ja voittajan kirjailijakummiksi.

Sofi kertoi paneelissa, millaista on olla kirjailija, mitä seikkoja tulee tietää ja millainen agentti kannattaa ottaa. Huono agentti määrää, millaisten kirjailijoiden kanssa hän tekee yhteistyötä.

Syy, miksi pohjoismaiset kirjat ovat niin suorittuja, on se, että pohjoismaissa kirjoitetaan tarinoita, kun taas esimerkiksi Ranskan nykykirjallisuus on sulkeutunutta. Ranskaa puhuu lukumääräisesti useampi ihminen kuin esimerkiksi suomea, joten suppeammallekin lukijakunnalle tarkoitetuilla kirjoilla on myyntiä, toisin kuin pohjoismaissa,  jossa kielen natiivipuhujia on vähän.

Pitkää ikää Tulenkantaja- palkinnolle.

Siperian opetusten jälkeen lähdimme Tulenkantajat- kirjakauppaan, jossa pystyi pyytämään nimikirjoituksen vaikka uuteen ”Kun Kyyhkyset Katosivat”- romaaniin. Sofi piti avoimen yleisötilaisuuden myös Akateemisesssa kirjakaupassa.