I’m a mess, eli siitä, kun ajatus karkailee ja keskittyminen herpaantuu

Kerrankin voisin kirjoittaa jostakin muusta, kuin vain omista mallailuistani. Nimittäin siitä, kun keskittyminen herpaantuu, eikä tiedä, mitä oikeastaan haluaa. Jokin toinen asia kiinnostaa enemmän, ja tärkeämpi asia vain unohtuu. Sellaista se on. Yhtenä päivänä olen menossa reissulle poikaystäväni kanssa, joskus olen menossa yksin, joskus en ole menossa ollenkaan vaan hankkimassa rahoilla merkkivaatteita. Miten minusta on tullut tällainen?

Haluan kaiken heti. Menestystä ja massia ilman suhteita tai taitojen harjaantumista. Pilvilinnojen rakentelija. Lapasesta lähti homma silloin, kun aloin tehdä mallinkeikkoja. Sitä niin luuli olevansa stara niin monen eri rullianssin jälkeen.

Onneksi nyt on töitä ja tammikuussa alkaa koulu. Asiat ovat ainakin näyttävästi hyvin, mutta taloudellinen epävarmuus on edelleen olemassa.

Mä vaan haluen tehdä, enkä vaan maata. Muistan sen ajan hyvin, kun ei ollut syytä nousta ylös aamulla. Nyt rutiinit ovat alkaneet klöytyä, mutta ongelmana on vain kaikkien mun menojen rytmittäminen. Mulla on alituiseen se tunne, että mun on mentävä, tai kohta ei ole enää mahdollisuutta siihen. Eläisinpä juoksemalla paikasta toiseen ja kuolemalla nelikymppisenä sydänkohtauksen; tai jäädä eloon ja keilailla eri asioita.

Tai sitten voi todellisesti romahtaa. Ikää on kakskymmentäviis ja sairaeläke. Niitä on jo ihan liikaa, en halua tuohon joukkoon mukaan.

Nyt mulla on päämääränä vaan saada taloudellinen turva kaikkeen, johon olen ryhtymässä. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.