Kauan kadoksissa ollut serkkutyttöni (kyllä sen, missä se heistelee, on ollut tiedossa, mutta minulle hän on ollut kaukana) laitteli minulle tekstiviestiä ”tule ja hae pois”- pesukoneesta ja pölynimurista, niin innostuin todella. Mitä sitä ostelemaan, kun voi saada ilmankin. Varsinkin, kun on tällainen new in the city- tyylinen myyntineuvottelija.

Näytelmä oli Tampereen ylioppilasteatterin Nevermind- Tarinoita nuoruudesta, jossa käsiteltiin pettämistä, köyhyyttä, nuoren tytön kapinointia ja sitä, kun sitä on niin vaan vaika hyväksyä. Väliajan jälkeen pureuduttiin kiltin pikkupojan kasvamista perheensä tukipilaksi ja hänen pyörimistään omissa opintolainoissaan. Taustalla kaikissa tarinoissa kummittelivat yleinen ääni niin sosiaalitoimen kuin vanhemmankin väestön sanomana. Loppu huipentui poikaystävän perheen taisteluun, jossa nuorimmat veljekset olivat päätyneet huonoille teille. Liikaa liian nuorena, saksalaista pornoa ja venäläisiä naisia. Ja kun aikuiset eivät ymmärrä. Isää nukuttaa.

Näytelmää jaksoi katsoa ihan loppuun asti. Varsinkin, kun näyttämöllä oli serkkutyttö ja entinen protun isonen.