Tässä nyt tykitetään tunnelmia yhden keikan jälkeen. Onni ei ollut mukanamme tällä kertaa monestakin syystä: yks näyttelijä perui, toinen sairastui, keli oli huono (sanoi, ja vaikka me olisimme kestäneet kamera ei olisi) ja kaiken kaikkiaan jäimme jälkeen tavoitteesta. 🙁 Harmittaa, mutta ei muuta kuin kohti uutta haastetta. Aina on varaa parantaa sanoi Pikku-Kalle.

Saavuin paikalle iltapäivällä, jolloin kävimme kasaamassa huoltoteltan ja katsomassa kuvauspaikat. Sitten suunniteltiin aikataulua, roolitusta, syötiin, kaljoteltiin ymym…

Lauantaina vietimme päivän rooleissamme kauniissa luonnossa auringon paistaessa, yöllä alkoi sataa vettä ja sitä sadetta jatkui koko sunnuntain, vähemmän tai enemmän. Sunnuntaina kävin yhden tytön kanssa terassilla, jossa radioissa soitettiin harvinaisen tylsää musiikkia. Jopa juoppojen karaokestakin olisi nauttinut enemmän. Yksi pappa i kehumaan ulkonäköäni ja väitti minun olevan stailisti! Jaa, silmäpussit, villapaita ja farkut… ilmankos Suomessa on niin kamala työttömyys kun kenestä tahansa voi tulla mitä vaan ja ihan ilmatteeksi!

Aikataulussa oli onneksi tilaa myös kulttuurille. Kävin ihmettelemässä Lion Clubin vuonna 1995 pystyttämää muistomerkkiä Koljonvirran taistelun uhreille. Taitelu käytiin vuonna 1808 eli se oli osa Suomen sotaa. Paikalta oli löydetty venäläisten sotilaiden hautausmaa ojankaivuun yhteydessä vuonna 1920. Kaikki luurangot oli harmiksi hävitetty, joten argealogisia kaivauksia ei oltu ehditty tehdä. Harmi.

Ja tähän väliin suuren kulttuurihenkilön muotokuva.

Lisää tuuria koimme lauantain iltaolusilla, kun Juha Veijonen tuli juttelemaan minulle ja kaverilleni näyttelijän urastaan. Hän vietti koko viikonlopun Iisalmessa näytellessään Mansikkasaaren kesäteatterissa Agapetuksen näytelmässä ”Syntipukki”. Näytelmässä joku henkilö palkataa ostoskeskukseen syntipukiksi, jota kaikki syyttävät kaikista takapakeista. Tällaisi syntipukkeja on ihan palkkaamattakin kaikissa työyhteisöissä.

Yhdellä tytöllä oli mukanaan kaksi kilttiä ja söpöä koirasutta <3. Parivuotias narttu, jossa oli seefferiä, alaskanmalamuuttia, huskyä ja suttakin. Urkissa oli 75% sutta. Ja ihan se hukalta näyttääkin 🙂 Söötti!