Synttäriviikonlopun sellainen

Pitkästä aikaa minäkin olen kirjoittaja, enkä vaan lukija :).

Voisin kertoa siitä, kun tänään sunnuntaina pärähti kaksikymmentä täyteen. Bailaaminen alkoi jo perjantaina. Ekaksi kävin ostamassa uuden mekon itselleni juhlamieltä tuomaan. Asustus on naisella kaiken a ja o. Ei sitä kehtaa vanhoissa rytkyissä juhlimaan lähteä, vansinkaan, kun tulee vuosikymmen täyteen.

Aikaisemmin olin nakittanut yhden jo kaksikymppisen (tai hei, se tais olla jo 21) kaverin Alkoon ostoksille. Listalla oli viskiä, tequilaa ja vodkaa. Kuuleman mukaan ei siltä kaverilta oltu koskaan katsottu viinakaupassa papereita niin pitkään…

Alotettiin pohjilla kämpillä, sitte siirryttiin Bar 101 Beersiin visailemaan pub- visassa. Paras meidän porukan joukkueista tuli kolmanneksi. Menin sitte tilaamaan yhtä sidukkaa, joka oli poistomyynnissä ja hintaa vain seittemän euroa. Maistui sopivan omenalta, muuta hyvää en voi sanoa.

Takaisin känpille miettimään, minne sitten mentäisiin. Otin tequilaa ja nukkumagtti heitti unihiekkaa silmiin. En tiedä minne kaverit lähti bailaamaan.

Aamulla sain huomata, että lähes täydessä viskipullossani oli tapahtunut pienoista haihtumista (luetaan: pullo lähes tyhjä). Syypäät, ilmoittautukoon ja vahinko korvattakoon.

Illalla menin osuuskuntani pikkujouluihin, jossa sain ruokaa, olutta ja juttuseuraa. Kuulin myös uudesta aluevaltauksesta: avaamme baarin Hervantaan. Kyselin innokkaana promohommia ja esiintymiskeikkaa, mutta mitään en ole vielä lyönyt lukkoon. Antaa ajan näyttää.

Sunnuntaina krapula oli kivasti hälvennyt ja päätin aloittaa töiden tekemisen. Illalla lähdimme hakemaan kämppiksen kanssakamojamme E- rapusta ja kas kivaa: omat avaimet unohtui kämppään! Ei muuta kuin taloyhtiöön soittamaan ja tilaamaan avaaminen. Pitää oppia olemaan huolellinen…

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

I’m a mess, eli siitä, kun ajatus karkailee ja keskittyminen herpaantuu

Kerrankin voisin kirjoittaa jostakin muusta, kuin vain omista mallailuistani. Nimittäin siitä, kun keskittyminen herpaantuu, eikä tiedä, mitä oikeastaan haluaa. Jokin toinen asia kiinnostaa enemmän, ja tärkeämpi asia vain unohtuu. Sellaista se on. Yhtenä päivänä olen menossa reissulle poikaystäväni kanssa, joskus olen menossa yksin, joskus en ole menossa ollenkaan vaan hankkimassa rahoilla merkkivaatteita. Miten minusta on tullut tällainen?

Haluan kaiken heti. Menestystä ja massia ilman suhteita tai taitojen harjaantumista. Pilvilinnojen rakentelija. Lapasesta lähti homma silloin, kun aloin tehdä mallinkeikkoja. Sitä niin luuli olevansa stara niin monen eri rullianssin jälkeen.

Onneksi nyt on töitä ja tammikuussa alkaa koulu. Asiat ovat ainakin näyttävästi hyvin, mutta taloudellinen epävarmuus on edelleen olemassa.

Mä vaan haluen tehdä, enkä vaan maata. Muistan sen ajan hyvin, kun ei ollut syytä nousta ylös aamulla. Nyt rutiinit ovat alkaneet klöytyä, mutta ongelmana on vain kaikkien mun menojen rytmittäminen. Mulla on alituiseen se tunne, että mun on mentävä, tai kohta ei ole enää mahdollisuutta siihen. Eläisinpä juoksemalla paikasta toiseen ja kuolemalla nelikymppisenä sydänkohtauksen; tai jäädä eloon ja keilailla eri asioita.

Tai sitten voi todellisesti romahtaa. Ikää on kakskymmentäviis ja sairaeläke. Niitä on jo ihan liikaa, en halua tuohon joukkoon mukaan.

Nyt mulla on päämääränä vaan saada taloudellinen turva kaikkeen, johon olen ryhtymässä. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.

Suhteet Oma elämä Mieli