Oli sitten kyllä hauska Traveller- kisa Tampereen Tivolissa lauantaina. Ei sitä itte uskois, jollei olis kokenut. Kerrotaanpa nyt koko episodi, jottei jää mitään salattavaa tässä avoimuuden yhteiskunnassa.

Radiokanava NRJ kutsui minut ilolla ja innolla mukaan Traveller- kisaan. Mikäs siinä. Otin källin ilolla vastaan, kutsuin kavereita mukaan kannustamaan ja bailaamaan. Samalla katselin maailmankarttaa ja vertailin eri luottomahdollisuuksia….

Mentiin kaveriporukalla sisään baariin, tilattiin juotavaa ja otettiin iisisti. Hetken kuluttua mulle soitettiin ja käskettiin tulla takahuoneeseen kuuntelemaan illan epistola. Takahuoneessa pyydettiin valmistautumaan showhun ja kerrottiin, että esitys saa kestää 5- 10 min, koska tänä iltana oli vain kaksi paria, normaalisti kolme, mutta nyt ei yksi päässyt tulemaan (tässä vaihessa voidaan ihmetellä, miten näitä on vain pari, vaikka hakijoita on vaikka kuinka huru, mykket).

Selvä, lavalle, esittämään ja lavalta pois kahdessa minuutissa! Mitä hittoa! Ei voi olla NRJ:n taso näin heikkoa. Vartin kuluttua sitten ilmoitettiin voittaja ja päästettiin kansa bailaamaan. Ihan oikeesti! Harmittaa vaan niiden kannalta, jotka maksoivat koko roskasta kympin sisäänpääsyä ja kolme euroa narikkaa.

Sunnuntaipäivää riematutti nimimerkkin ”In Vino Veritas?”- kirjoitus Aamulehden (21.10.2012) yleisönosastolla opiskeluelämän aiheuttamasta juoppuodesta. Kuten hyvin tiedetään, opiskeluelämä on varsin kosteaa. Aina missä kulkee haalarikansan tie, kulkee myös eestikaljatölkkien esiintymisalue. Kirjoittaja kertoo itseensä kohdistuneita kommentteja korkealasta koulutuksestaan ja kiinnostuksestaan päihdyttäviin aineisiin. Hittolainen, pää kyllä menee sekaisin samalla lailla niin professorilla kuin tiemiehelläkin! Mitä sitä moralisoimaan. Minua lisäksi ihmetyttää nuiva suhtautuminen raittiisiin ja kohtuullisesti juoviin kanssaopiskelijoihin. Kamaan! Hauskaa voi pitää myös selvin päin. Sen todistaa minulle kaksi viikkoa ilman katsettakaan päihdyttäviä päin.