Taas avautuu maanantaiaamu Pirkanmaan taivaalle ja valaisee kaikki töihinsä kiitävät ihmiset valollaan. Hymy on herkässä ja into piukassa… ja vitut! Nukuin yöni vähän huonosti viime yönä, koska jaoin yhden ystäväni murheet siinä klo 23 aikan yöllä. Ei kenellekään liikaa kannettavaksi. Just, ton kuvan otin ihan meidän parvekkeelta. Idea tuli siitä, kun ihan vaan laitoin lasin siihen reikään ja idea iski siltä seisomalta.

Muita suuria tampereen merkkejä ovat Plevnan olutpanimo ja näsinneula. Antaa kivaa kapakkamaistä hämyä tämä vastavalo, ei siinä.

Viikonloppuna baarin sijaan menin tutustumaan nykytaiteeseen niin elokuvan kuin kuva- ja veistostaiteen parissa. Lyhytelokuvia jaksoi kattella, mutta minä en nyt vain ymmärrä nykykuvataidetta sitten lainkaan. Anteeksi nyt vain jos loukkaan, mutta mitä iloa on kartsella sian aivoja sinolissa (hyi yök), tai polyuretaanilla vuorattua iltapukua, taikka greepy- sinistä sauvakävelijää. Sätkyjä ja tärinöitä. Lyhytelokuvissa löysin ihan ideaa ja viihdyin hyvin niitä katselessani. kattelen edelleen piirrettyjä elokuvia.

Sunnuntaina oli sitten koko viikon hehkutettu ravintolapäivä. Ensiksi kävin tutkimassa Näsipuiston. Ei mitään. Sitten lähdin kävelemään kohti Hämäänpuistoa ja siellä oli kuin olikin yksi kaffila. Sieltä nappasin välipalaksi porkkanaleivoksen, suklaamamun ja todella hyvää vadelmalimppaa. Toinen mokoma löytyi sitten polvitieltä. Söötti muffinssikahvila. Kauemmaksi en sitten jaksanut kävellä. Että sellaista on meno Tampereella. Oulussa oli kyllä (sanomalehti Kalevan mukaan) paljon parempi meno. En kyllä itse ollut paikalla.

Niin juu, vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia jäi vaille huomiota, nimittäin Eurooppalainen ruokatori.