Kuluttajan valinta

Kommenti: Pahoittelen, että muka-faktaa sisältävä tekstini ei yhtään tukeudu esimerkiksi netistä löydettäviin lukuihin. Lähdemateriaalin puuttuessa yritin kirjoittaa tekstiä hyvin pääpiirteittäin, yleisesti tiedettyjen faktojen mukaan. 🙂

Kun on yrittänyt muutaman tunnin ajan lukea kurssikirjallisuutta ja kirjoittaa muistiinpanoja, mutta huomaa tuloksena olevan vain tyhjä sivu, on ehkä parempi antaa opiskelun olla hetken. Toisaalta on ihanaa tehdä muuta kuin koulujuttuja, mutta toisaalta omatunto kolkuttaa päässä. Vai onko se yli 1000 sivun lukulista, joka siellä huutelee? Joka tapauksessa myönnän itselleni, ettei tästä tule mitään juuri tällä hetkellä.

Tämä viikko on ollut varsinainen herätys erilaisille ajatuksille kestävyyden, ekologisuuden ja kulutuksend ympärillä. Joku ilta tässä eksyin katsomaan Djurrättsalliansenin videoita, jotka odotetusti ohjaavat näkemään sen, miten eri tuotantoihin kasvatettuja eläimiä kohdellaan. Tietysti he näyttävät vain niitä tehtaita, joissa toiminta on huonoa. Täydellisessä maailmassa ei saisi kuitenkaan olla yhtään tällaisia tehtaita, joissa eläimiä kohdellaan tunteettomina tuotannon osina. Tietyllä tapaa heräsin asiaan oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni. On sydäntä särkevää nähdä, kuinka eri eläimiä kohdellaan hyvin julmasti ja välinpitämättömästi. Aina sitä toivoisi, että eläisimme paremmassa maailmassa, jossa kaikki olennot saisivat elää mahdollisimman vapaasti ja onnellisesti. Niinhän asia ei ole. Kuitenkaan siltä faktalta ei voi sulkea silmiään, että kuluttajana vaikutan rahapussillani. Niin eläimiin kuin muuhunkin luontoon ympärillämme. Kuin kohtalo olisi ohjannut minut asian äärelle myös muodin saralla samaan aikaan.

Koulussa meillä alkoi tällä viikolla kurssi, mikä käsittelee muotia materiaalisen kulttuurin kautta. Tulemme siis seuraavien viikkojen aikana syventymään erilaisiin materiaaleihin, niiden työstämiseen ja valmistusprosessiin, jonka lopputuloksena on valmis kangas. Analysoimme ja tulkitsemme materiaaleja osana muodin kenttää. Tällä viikolla olemme saaneet luennoilla paljon tietoa sekä luonnosta peräisin olevista materiaaleista, että myös keinotekoisista. Päällimmäisinä ajatuksina ovat minulla nouseet kysymykset kestävyyden ja oikein tuotettujen tekstiilien ympärille.

Vaatekaupan osana olen kuullut usein, kuinka monet asiakkaista ovat sitä mieltä, että sataprosenttista luonnonmateriaalia sen olla pitää. Hyi polyesteri! Hyi akryyli! Huomaan itsekin haluavani ennemmin täysin ”aitoja” materiaaleja sisältäviä vaatekappaleita kuin sekoitteista koostuvia ”lumppuja”. Tämän viikon aikana olen kuitenkin saanut paljon faktaa siitä, kuinka monien vuosikymmenien aikana kehitetyt tekokuidut voivat myös olla hyvästä. Niihin sisältyy paljon positiivisia puolia. Niin kuin kaikella muullakin, on eri materiaaleilla kolikon molemmat puolet.

Puuvilla on tällä hetkellä yksi yleisimmistä materiaaleista vaatetuotannossa. Itsekin olen kasvanut siihen uskoon, että se on maailman miellyttävin ja ehdottomasti parhain materiaali. Ja varsinkin jos puuvilla on ekologisesti tuotettu, silloin sen on oltava varmasti oikea valinta. Puuvilla on kuitenkin hyvin ongelmallinen, kun sitä tarkastelee lähemmin. Se on loppujen lopuksi kasvina haastava viljellä ja vaatii paljon kastelua. Puuvilla siis kuormittaa luontoa hyvin paljon. Keinokastelun myötä se verottaa maapallon makeita vesiä. Suoraan ei voi puuvillaa syyttää esimerkiksi siitä, että Araljärvi on lähes kokonaan kadonnut, mutta osasyyllinen se on siihen. Tehokas viljely myös kuormittaa maaperää.

Muutkin luonnosta peräisin olevat materiaalit eivät ole täydellisiä. Pellava ja hamppu vaativat monivaiheisessa tuotannossaan litroittain vettä. Eläimistä peräisin olevat materiaalit ovat hyviä ominaisuuksiltaan, mutta niitä ei voi luonnollisesti tuottaa samoja määriä kuin esimerkiksi puuvillaa. Tuotantovaiheissa saatetaan joissain osissa maapalloa käyttää apuna kemikaaleja, jotka kuormittavat ja pilaavat niin maata kuin ilmaakin.  On myös tullut esille, kuinka kaikkialla ei raakamateriaaleja tuottavia eläimiä kohdella oikein. Muistelen ainakin tuossa muutama vuosi takaperin lukeneeni, kuinka Kiinassa angoravillaa kirjaimellisesti revitään kaneista irti. Kuvittelepa, kun hyödyntäisimme hiuksiasi tekstiilituotannossa ja repisimme ne päänahastasi irti. Mistään näkökulmasta ei voi sanoa, että sellainen on oikein.

Tekokuiduilla on tosiaan ristiriitainen maine. Varsinkin polyesteri nähdään suurena pahana johtuen sen öljyn suuresta kuluttumisesta tuotannossa. Keinotekoiset materiaalit kuitenkin mahdollistavat paljon. Uusien menetelmien kautta ne saattavat myös kuormittaa luontoa paljon vähemmän kuin esimerkiksi kaikkien rakastama puuvilla. Osittain ne ovat päässeetkin parempaan asemaan. Esimerkiksi urheiluvaatteet ovat kaikki melkeinpä tekokuiduista valmistettuja. Itse en ainakaan voisi kuvitella enää treenaavani puuvillaisessa paidassa, mikä kosteutta imiessään muuttuu hyvin epämiellyttäväksi ja painavaksi. Myös viskoosi, eli tekosilkki, on loistava materiaali. Siitä tehdyt vaatteet ovat erityisemmän näköisiä ja tuntuvat myös varsin hyvälle ihoa vasten. Matkiessaan silkkiä, on se hyvä vaihtoehto opiskelijabudjetissa rämpivälle nuorelle.

Yhtenä uutena faktana tällä viikolla tuli, että tekokuitujen kierrättäminen on helpompaa kuin luonnonkuitujen. Kun vertaa luonnonmateriaaleihin, saa keinotekoiset kuidut suhteellisen helposti  takaisin alkutilanteeseen. Toisin kuin puuvilla, ei polyesterin kuidut tuhoudu käyttökelvottomiksi eri vaiheissa sen kaarta. Periaatteessa sen voi vain sulattaa ja työstää uudelleen kuiduiksi ja sitä kautta myös langaksi. Tietysti vasta-argumenttina voi kyseenalaistaa, kuinka paljon tekokuitujen kuumentaminen kuormittaa ja tuottaa myrkyllisiä kaasuja. 

Yhtenä kulutuksen ongelmana vaateteollisuudessa on sen läpinäkymättömyys. Matka valmiiseen peruspaitaan on voinut kulkea kaikkien mantereiden ja maanosien kautta ennen kuin se on päässyt kaupan hyllylle. Ei ihme, jos vaatteet kuluttavat maapalloa niiden matkustaessa ympäriinsä. Se, että paidan sisäpuolella lapussa lukee Made in Portugal, ei vielä takaa sen eurooppalaisuutta. Puuvilla on saatettu kasvattaa Etelä-Amerikassa, tuotanto kuiduista langaksi on voitu tehdä Koreassa, kankaaksi kutominen Kiinassa ja vaatteen ompelu lopulta Portugalissa. Kuluttajana ei voi tietää, minkälaista tehdastoimintaa tukee samalla ostaessaan vaatekappaleen, missä lukee ekologinen.

On vielä mainittava, kuinka nykyään asenteet ja käytänteet ovat muuttuneet tekstiilien kierrätyksessä. Second hand ja kirpputorit kyllä tuntuvat nostavan statustaan, mutta silti vuosittain joutuu miljoonittain eri tekstiilejä suoraan kaatopaikalle. Ennen vanhaan eri tekstiilejä kierrätettiin, otettiin uudelleen käyttöön ja kulutettiin lähes puhki. Tiesitkö, että esimerkiksi Ruotsissa ennen 1800-luvun loppupuolta paperin raakamateriaalina ei käytettykään puuta vaan tekstiilejä? Valtio toivoi ihmisten lahjoittavan vanhat lumppunsa paperiteollisuuden käyttöön. Voidaankin todeta, että tuo säästeliäisyydestä ja erilaisesta asenteesta johtuva tekstiilin kierrätys on kadonnut tänä päivänä. Voimme myös syyttää muotia, jonka tempo on noussut vuosi vuodelta. Ketjuliikkeet saavat päivittäin uusia vaatteita ja rekit täyttyvät äärimmilleen erilaisista vaatekappaleista. Vaatteiden kulutuskaari on ostaminen ja poisheitto.

Tekstini jää hyvin pääpiirteiseksi, joka liippaa vähän sitä sun tätä. Yhdistävänä tekijänä on kuitenkin huomio siitä, miten paljon vaikutamme ostopäätöksillämme. Suuren määrämme takia kaikki on massautunut. Elääksemme vaadimme suurta tehotuotantoa niin elintarviketuotannossa kuin myös vaate- ja tekstiiliteollisuudessa. On myös helppo ajatella, ettei yksin pysty muuttamaan mitään rakenteita. Mielestäni on kuitenkin velvollisuutemme yrittää tehdä mahdollisimman paljon sen mukaan, minkä koemme oikeaksi. Ei vain itsellemme vaan myös muille. 

Vaikka emme täysin tiedä, mistä maksamme, on tehtävämme yrittää parhaamme. Voimme aina kysyä: ”Tarvitsemmeko juuri tätä oikeasti?

 

P.S Oletko miettinyt, miksi tekstiilit yleisesti ovat halvempia tänä päivänä verrattuna kymmenen tai vaikkapa sadan vuoden takaiseen? Maksammeko oikeasti heille, jotka työskentelevät materiaalien parissa? Heille, jotka mahdollistavat päällämme olevat vaatteet.

Kommentit (2)
  1. Hyvä kirjoitus! Kiinnostava huomio muuten tuo että tekokuitujen kierrätys on helpompaa kuin luonnonkuitujen, jotenkin intuitiivisesti sen olettaisi olevan päin vastoin. Toisaalta kierrätyksen ulkopuolella maatumaton materiaali lienee isompi ongelma, ja suurin osa tekstiilijätteestä ei kuitenkaan palaa kiertoon. Itseäni vähän ahdistavat myös tekokuituvaatteista pesussa irtoavat mikromuovihiukkaset, jotka päätyvät vesistöihin. Tässä ei taida olla yksinkertaisia ratkaisuja.

    Itse en kategorisesti vastusta oikeastaan muita materiaaleja kuin akryylia, koska siitä tehdyt vaatteet ovat vain kokemukseni mukaan niin laaduttomia etteivät pysy siisteinä juuri kuukautta pidempään. Parempi satsata laadukkaisiin ja kestäviin materiaaleihin, olivat sitten luonnollisia tai synteettisiä, niin ei tarvitse ostaa uutta niin usein. Mutta yleinen asennehan nykyään tuntuu olevan, että vaatteisiin suhtaudutaan pikemminkin kulutus- kuin käyttötavarana, hinnan on oltava sen mukainen ja kestävyyttä ei edes odoteta. Onneksi tästä kuitenkin puhutaan nykyään paljon, ja ehkä kuluttajien asenteet alkavat vähitellen olla muuttumaan päin.

    1. Kiitos kommentistasi!

      Minullekin tuli yllätyksenä tuo näkökulma, kuinka tekokuidut voisivat olla vastaus kestävämpään kehitykseen. Totta on, että vielä tänään ei tätä kierrätystä tapahdu lähes yhtään. Kuulemma täällä Ruotsissa kovasti yritetään kehitellä asiaa ja nähdään, että tulevaisuudessa voisi roskakatoksessa tai vastaavassa olla lajittelulokerit erilaisille tekstiileille. Toivotaan, että suunta on tämä! 🙂

      Itsekään en yleisesti tuomitse tekokuituja, mutta juuri kuten mainitsit, on osassa niissä mukavuuskysymys. Juuri huono kosteuden imukyky tekee monista vaatteista epämukavia. Mutta toivokaamme, että tähänkin tulee muutosta materiaalien kehittelyjen kautta. Ja kuten sanoit, on parempi yrittää panostaa kestäviin vaatteisiin, tähän pyrin itsekin. Toivottavasti tämä tulee olemaan yleisempikin trendi, sillä tätä menoa on vaikea uskoa, miten materiaalit riittäisivät tässä maailmassa muuten että niitä myös kierrätetään.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *