Ärinää ja murinaa
Ovatko kaikki vauvat kovia ääntelehtimään? Mietin vaan, kun tämä meidän tyyppi mökeltää aivan ylettömästi. On nautiskelevaa hyminää syödessä, raivoisaa mörinää (yhdistettynä lyönteihin) ahmiessa, ähinää, tuhinaa, puhinaa ja yninää, surullista itkua, vihaista/epätoivoista itkua, riemun vinkauksia, joskus jokeltelun tapaista, ihan-vaan-äänenkäyttöä hengittäessä, hassuja säksätyksiä, luokittelematonta ääntelemistä,… (Mölinää tapahtuu siis myös unessa ja puoliunessa, mikä herättää ja pitää tämän äidin hereillä, ja saa nousemaan ja siirtelemään täysin umpiunessa olevaa vauvaa rinnalle) Osasta tulee mieleen, että vauva on ollut kohdussa hereillä kun mä olen katsonut Jurassic Parkia. Sen verran ärinät muistuttaa raptorin murinaa. Nämä kaikki äänet eivät siis mielestäni ole edes kommunikointiin tarkoitettuja, tai ainakaan niillä ei pyritä saamaan vanhempia minkäänlaiseen toimintaan.
Jos kaikki vauvat eivät ole yhtä äänekkäitä tapauksia, niin taustalla taitaa olla vanha kunnon vetovoiman laki. Se mitä laitat universumiin, sen universumi antaa sinulle.. Näköjään moninkertaisesti 🙂