Tässä on mun pikkumuru. Se täytti vastikään kuukauden ja viettää päivänsä lähinnä nukkuen tai tissillä, tai kumpaakin samaan aikaan. Sillä on vaalea hapsottava tukka ja tummansiniset silmät, joiden sävymuutoksia syynään silmä kovana. Muru on nautiskelija ja kova mölisemään. Harkitsen korvatulppien hankkimista.

Pienen vauvan päivittäinen tuijottelu on saanut pohtimaan, että kuinka ihmisen luonne muodostuu? Ja voiko siihen itse vaikuttaa? Yritin koko raskausajan ottaa mahdollisimman iisisti, ja kylpeä endorfiineissa, jotta vauva suhtautuisi maailmaan positiivisesti ja luottavaisesti. Toki muutamassa vaiheessa raskautta tuli stressattua työjuttuja aika megalomaanisesti, mutta pääasiassa yritin leijua kevyessä yläpilvessä. Mä ja miekko ollaan molemmat pääasiassa aika rauhallisia ja lunkeja tyyppejä, semmoisia perusonnellisia. Eli kuvittelisi, ettei lapsonen kovin kauas puusta putoa. Toisaalta voiko lapsesta tulla jossain mielessä vanhempiensa vastakohta? Elämänhallinnallisilta näkökannoilta voisi olla ihan hyvä juttu 🙂

Että moi vaan kaikki. Kirjoitinpa ekan postauksen tähän blogiin. Yritän joskus kirjoittaa toisenkin. Piirsin kuvan murusta, koska sovittiin miehen kanssa, että yritetään vähän rajoittaa jälkikasvun kuvien levittelyä somessa.