Olen koulutukseltani tuotemuotoilija, pukuompelija sekä näyttämöpukujen ja historiallisten pukujen valmistaja. Siinä on aika kattavasti kaiken näköistä käsityö- ja taidepohjaa. Silti maailmassa on niin paljon kaikkea mikä kiinnostaa ja mitä haluan osata ja tehdä. Niinpä olen vuosien varrella harrastanut ja opetellut kaikenlaista: keramiikkaa, metalligrafiikkaa, maalausta, silkkipainoa, tanssia, korujen tekemistä ja vaikka mitä. Olen vain luonteeltani helposti kyllästyvä ja joskus kärsimätönkin. Tai sitten asenteeni on sellainen, että en osaa, opettelenpa ja no niin, se siitä, nyt sen osaan. Osaan varmaan vähän kaikenlaista, mutta en mitään täydellisesti. Rakastan sitä, että osaan käsitellä niin paljon eri materiaaleja ja sekoittaa niiden käyttötapoja aina tarpeen mukaan. Olen joskus mietiskellyt, että mikä materiaali ei olisi tuttu. No, hmm, lasi. Enkä osaa tehdä kenkiä alusta asti, mutta senkin haluaisin osata.

Työväenopistot ovat oiva paikka oppia uutta pienin kustannuksin ja olenkin kahlannut kaikenlaisia kursseja läpi vuosien varrella eri kaupungeissa. Tänäkin syksynä nauroin useaan otteeseen selatessani Helsingin työväenopiston kurssikatalogia. Kursseja löytyi munakennoruusuista (kyllä!) merenkulkuun. Pari vuotta sitten löysin kurssikatalogista mielenkiintoisen uuden korumateriaalin, hopeasaven. Koska haluaisin unelmaelämässäni olla myös koruseppä, menin kurssille ja käyn siellä edelleen. Hopeasaven mahdollisuudet ovat rajattomat, voisin lähiaikoina kirjoittaa tänne aiheesta vähän lisää. Toinen kurssi, jolle vuosien unelmoimisen jälkeen päädyin tänä syksynä oli laulutunnit. Olin kurssista aluksi innoissani, mutta pian huomasin, että ehkä opettaja tai tekniikka ei ollut minulle oikea ja päätin myös ajanpuutteen vuoksi jättää kurssin kesken.

Laulutuntien lisäksi olen vuosia haavaillut paluusta tanssitunneille. Tanssin lapsena ja nuorena paljon ja saatoin jossain vaiheessa unelmoida tanssijan ammatistakin, mutta skolioosini palautti minut maan pinnalle nopeasti. Inhoan kaikenlaista liikuntaa, en harrasta sitä ollenkaan, mutta sisäinen tanssijani rohkaisi minua palaamaan tanssitunneille. Ja se kannatti! Lajini on jazztanssi ja olen innoissani jaksanut käydä tunneilla, skolioosista ja nuorista kanssakurssilaisista huolimatta.  Toivottavasti jaksan vastaisuudessakin. 

Olen kiinnostunut niin monista eri asioista, ettei siinä oikeastaan ole enää mitään järkeä. Moni asia, jota harrastan tai kerään, liittyy menneeseen maailmaan ja esim. pukuhistoriaan. Monen asian olen opetellut itse kursseja käymättä, kiitos ihmeellisen intterwebsin. Pikku hiljaa aion avata näitä maailmoja tänne blogiini. Olisipa työ, jossa pystyisin yhdistämään tämän kaiken!

Metalligrafiikkaa viime vuosituhannelta.