Piparikorkkarit osa 3: Voitto!

Kylläpä elämä on välillä hassua. Pari viikkoa sitten, kun tuhertelin elämäni toisten piparikorkkareiden parissa (katso edellinen blogijuttu), työkaverini vihjaisi minulle Boutique Fredan järjestämästä piparikorkkarikilpailusta. Ajattelin välittömästi, että minulle ei ensinnäkään ole taitoja osallistua kilpailuun, ajasta puhumattakaan. Seuraavana päivänä liukastuin kadulla perinteiseen mummotyyliin ja mursin kylkiluuni. Jo pelkästään se oli uskomaton juttu, en nimittäin ole koskaan murtanut itsessäni mitään. Tästä seurasi parin viikon sairasloma töistä, joten yhtäkkiä minulla olikin aikaa. Mietin pari päivää, että yritänkö edes vai en. Jos tuollaiseen kilpailuun lähden mukaan, niin kilpailutyön täytyy olla niin hyvä kuin pystyn tekemään. Se ei ole helppoa, jos kokemusta ei ole, niin kuin minun tapauksessani. Suunnittelin kenkiä mielessäni pari päivää ja päätin yrittää. Tein kenkien osat ja koristelun niin hyvin kuin vain osasin, ajan kanssa. Jotkin osat tein kahdesti, kun en ensimmäisiin versioihin ollut tyytyväinen. Koristelu sujui ihan hyvin. Vielä pakatessa kenkiä kolhaisin toista ja siitä irtosi pieni pala, mutta olin välittämättä asiasta. Vein kengät Boutique Fredaan viimeisenä osallistumispäivänä. Putiikin omistajan ilahtuneesta reaktiosta päättelin, että ehkä osallistuminen sittenkin kannatti.  Samalla sovitin Lola Ramonan nilkkureita, joista olen unelmoinut koko syksyn. Ne olivat juuri niin täydelliset jalkaani kuin kuvittelinkin.

Tänään arvovaltainen tuomaristo, mm. Myllyn Parhaan kondiittorimestari, oli kokoontunut ja arvioinut minun kenkäni voittajaksi! Mieletön juttu! En vieläkään tiedä mikä palkinto on, mutta huomenna käyn sen pokkaamassa. Tässä vielä kuvia piparikorkkareistani. Täytyy kyllä sanoa, että kolmen korkkariparin tekemisen ja kilpailun voittamisen jälkeen… eiköhän tämän joulun piparipiiperrykset nyt olleet tässä. Huh.