Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918

Mike Pohjolan Sinä vuonna 1918 on immersiivinen romaani, jossa lukija pääsee valintojensa kautta vaikuttamaan tarinaan. Vuorovaikutteinen romaani on erikoinen lajityyppi. Se on ikään kuin roolipeliä. Kirjaa ei lueta alusta loppuun, vaan hypitään ohjeita seuraten kappaleesta toiseen sen mukaan, millaisia valintoja haluaa tehdä. Romaani ei siis sisällä vain yhtä yhtenäistä tarinaa, vaan lukuisia vaihtoehtoja erilaisine yksityiskohtineen.

Olen aikaisemmin lukenut yhden vastaavanlaisen kirjan. Lapsena minulla oli kirja nimeltä Sinä ja viisikon uudet seikkailut (Enid Blyton, Mary Danby). Siinä Viisikko-kirja oli muokattu pelilliseksi kokemukseksi. Kirja oli siitä hauska, että sitä saattoi lukea kerran toisensa jälkeen ja aina kokea hieman erilaisen tarinan. Lapsena olin toki sen verran utelias ja kärsimätön, että saatoin selailla etukäteen erilaisia vaihtoehtoja ja valita sitten ”viisaampana” mukavimman juonenkäänteen. Nyt oli hauska päästä kokeilemaan samantyyppistä tarinamuotoa aikuisena.

Sinä vuonna 1918 sijoittuu suurimmaksi osaksi vuosiin 1917–1918, Suomen itsenäistymiseen ja sisällissotaan punaisten ja valkoisten välillä. Kirjassa pääsee tutustumaan ajan tapahtumiin, olosuhteisiin ja ihmisiin lukuisista näkökulmista. On punaisia ja valkoisia, siviilejä, punakaartilaisia ja suojeluskuntalaisia, aatelisia, talonpoikia, työläisiä ja huutolaisia.

Kirjan alussa lukija saa kehittää itselleen oman hahmon. Hahmolleen saa valita kotiseudun, sukupuolen ja nimen. Hahmokuvaus kehittyy kirjan myötä sen mukaan, miten tarinassa etenee ja minkälaisia valintoja tekee. Valinta- tai etenemistapoja kirjassa on kolme: oma valinta mielensä mukaan, vaihtoehdot hahmokuvaukseen kirjattujen ominaisuuksien perusteella ja arvonta nopan lukujen avulla. Kirja on kirjoitettu yksikön toisessa persoonassa, mikä lisää tunnetta siitä, että lukija on itse mukana tapahtumissa.

Luin kirjan kolmeen kertaan: puolueettomana, punaisena ja valkoisena. Elämän ennalta-arvaamattomuutta kuvastaa se, että vaikka kuinka olisi mielessään etukäteen suunnitellut, millaisen tarinan haluaa lukea, valintatilanteet ja arpomiset heittelevät välillä päinvastaiseen suuntaan. Kolmella lukukerralla sain melko kattavan kuvan kirjasta, eri hahmoista ja tapahtumista, mutta paljon jäi myös lukematta.

Kirjan kerronta on kielellisesti melko yksinkertaista ja käytännönläheistä. Asioita ei kuvailla syvällisesti. Tämän on kuitenkin varmaan ajateltu tukevan kirjan muotoa. Se palvelee pelillisyyttä ja nopeaa etenemistä. Henkilöitä ei myöskään voi kuvailla kovin tarkasti, sillä tapahtumien myötä kehittyvä päähenkilö voi olla millainen vain sukupuolta ja identiteettiä myöten. Kirja siis antaa runsaasti tilaa lukijan omalle mielikuvitukselle ja tulkinnalle. Ensimmäisellä lukukerralla tuntui, että kaikki tapahtui liian nopeasti ja tarinan jatkuvuus kärsi, kun hypittiin tapahtumasta ja ajasta toiseen. Tarinan seuraaminen kuitenkin helpottui, kun sitä luki uudestaan. Pikkuhiljaa alkoi tuntea hahmoja ja tapahtumia, vaikka juuri sillä lukukerralla niihin ei olisikaan törmännyt. Se antoi tarinalle syvyyttä ja auttoi hahmottamaan kokonaisuutta.

Kaiken kaikkiaan Mike Pohjolan Sinä vuonna 1918 on mielenkiintoinen ja erilainen lukukokemus. Kirjallista tai kielellistä mestariteosta on kuitenkin turha odottaa. Eniten kirjalla on annettavaa ehkä juuri muotonsa vuoksi. Suosittelen lukemaan kirjan useampaan kertaan, kuten se on tarkoitettukin; ensimmäisellä lukukerralla se ei ainakaan minulle vielä avautunut riittävästi.

 

Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918
Gummerus 2018
527 s