Antonio Iturbe: Auschwitzin kirjastonhoitaja

Antonio Iturben romaani Auschwitzin kirjastonhoitaja kertoo elävästi ja koskettavasti nuoren tytön elämästä holokaustin keskellä. Kirjan tarina perustuu oikeisiin ihmisiin, joskin osan nimiä on hieman muutettu.

Edita ”Dita” Adlerova oli yhdeksän, kun natsit marssivat hänen kotikaupunkiinsa Prahaan. Siitä lähtien hänen perhettään on siirrelty asuinpaikasta toiseen. Hän on ehtinyt asua muun muassa Terezinin eli Theresienstadtin getossa. Lopulta Dita vanhempineen kuljetettiin Auschwitz-Birkenauhun ja sijoitettiin sen perheleiriin. Nyt on vuosi 1944. Neljätoistavuotias Dita on juuri valittu kirjastonhoitajaksi perheleirin parakissa 31, jossa toimii koulu. Päivittäin leirin sadat lapset kerääntyvät parakkiin, ja vapaaehtoiset opettajat, vankeja hekin, opettavat lapsille eri aineita, ohjaavat leikkejä ja laulua. Natsit ovat pitkin hampain hyväksyneet koulun pyörittämisen pitääkseen lapset rauhallisina, mutta kaikki toiminta ja opetus ei ole sallittua. Sen vuoksi koulun toimintaan liittyy myös salaisuuksia. Yksi niistä on kirjasto, joka koostuu kahdeksasta niteestä ja elävistä kirjoista (tarinoita ulkomuistista kertovat vapaaehtoiset). Kirjat ovat kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty koko leirissä. Parakin 31 ja koulun johtaja, Alfred ”Fredy” Hirsch on kuitenkin onnistunut pitämään ne salassa. Ditan tehtävänä on kaikessa hiljaisuudessa pitää huolta kirjoista ja välittää niitä opettajille oppitunteja varten. Tehtävä on vaarallinen, mutta nuori tyttö selviytyy siitä hienosti. Dita on uskomattoman rohkea, suorasanainen ja suhtautuu asioihin huumorilla niinkin kammottavassa ympäristössä kuin keskitysleiri ja sota.

Ennen keskitysleirille joutumista kirjat ovat olleet Ditalle pakopaikka todellisuudesta, mahdollisuus elää toisenlaista elämää, kokea ja matkustella. Keskitysleirillä aarteina pidetyt, harvinaiset kirjat muistuttavat normaalista elämästä sekä tarjoavat taikaa ja paon arjesta. Lapset, jotka normaalisti ovat inhonneet kirjoja ja koulunkäyntiä, hiljentyvät, katselevat ja kuuntelevat lumoutuneina, kun opettajat ottavat kirjan esiin.

Ditan tarinan lisäksi kirjassa syvennytään muutenkin Auschwitz-Birkenaun arkeen sekä sen ihmisiin eri tasoilla, niin vankeihin kuin natseihinkin. Esimerkiksi pahamaineinen lääkintäkapteeni Josef Mengele, joka tunnetaan myös nimellä tohtori Kuolema, tulee tutuksi. Tavallisen, karun leiriarjen ja kuoleman lisäksi päästään kurkistamaan rakkaustarinoihin, vastarintaliikkeen toimintaan ja pakoihin. Kirjassa myös ratkotaan erilaisia mysteerejä tai mieltä vaivaavia kysymyksiä. Karanteenileirin kirjuri Rudi Rosenberg koittaa selvittää, miksi natsit ovat perustaneet Birkenauhun perheleirin. Yleensä natsien toimissa on taustalla tehokkuus ja logiikka. Perheleirin tarkoitus herättää kuitenkin kysymyksiä: ”Mitä hyötyä on lapsista ja vanhuksista pakkotyö- ja tuhoamisleirillä?” Dita puolestaan epäilee, että arvostettu koulun johtaja Fredy Hirsch salailee jotain, eikä todellisuudessa olekaan sellainen sankari, kuin kaikki olettavat.

Auschwitzin kirjastonhoitaja on erittäin mielenkiintoinen romaani holokaustista. Oli hyvä ratkaisu kertoa paljon muustakin kuin pelkästään päähenkilö Ditasta; siten sai tietoa monista eri näkökulmista samalla kertaa. Oli myös koskettavaa saada lasten näkökulma aiheeseen. Olen aikaisemmin lukenut Heather Morrisin Auschwitzista kertomat romaanit. Niihin verrattuna Iturben romaani on ehkä jopa hieman karumpi ja todellisempi. Morrisin kerronta on nopeaa ja koukuttavaa, Iturbe tuntuu syventyvän asioihin enemmän. Toisaalta lukutapakin saattaa vaikuttaa, sillä Morrisin kirjat olen vain kuunnellut, tämän luin painettuna, jolloin keskittyminen oli luultavasti syvempää.

 

Antonio Iturbe: Auschwitzin kirjastonhoitaja
Like 2021
446 s
Kääntäjä: Einari Aaltonen