Elisa Aaltola: Esseitä eläimistä

Esseitä eläimistä on eläinfilosofi Elisa Aaltolan muistoja, pohdintaa, filosofiaa ja faktaa yhdistelevä esseekokoelma. Se käsittelee eläimiä, ihmisiä, eläinten ja ihmisten suhdetta, eläinten lajityypillistä käytöstä ja mieltä, metsästystä ja eläinten syömistä.

Esseissään Aaltola käsittelee erityisesti ihmisten suhtautumista eläimiin. Hän kertoo esimerkiksi mediassakin esiintyneistä rautakarhuista eli karhuemoista, jotka ovat jääneet tahattomasti kiinni pyyntirautoihin. Sitkeiden ja elämänhaluisten, pennuistaan huolehtivien loukkaantuneiden karhujen auttamiseen olisi paljon perusteita ja resurssejakin, mutta siitä huolimatta ne ennemmin tapetaan. Miksi karhuja ei auteta? Paljon on sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa myös peloteltu susista ja niiden aiheuttamista tuhoista. Hämmentävää on voimakas viha susia ja heidän puolustajiaan kohtaan. Mielenkiintoista on myös pohdinta haittaeläimistä ja haitallisista vieraslajeista. Kenen mielestä ne ovat haitallisia ja miksi? Ihmiset aiheuttavat huomattavasti enemmän haittaa luonnolle ja muille eläimille, mutta eivät suostu tätä myöntämään, vaan pitävät itsekkäästi kiinni omista ”oikeuksistaan” ja omaisuudestaan.

Tärkeä näkökulma on myös eläinten mielellisyys. Eläimillä tutkitusti on mieli ja tunteita, ja jotkin lajit ovat hyvinkin kehittyneitä ja fiksuja. Tässä ei silti ole kyse eläinten inhimillistämisestä. Toisena ääripäänä puolestaan on koneenkaltaistaminen, mekanomorfia, eli eläinten näkeminen ainoastaan viettiperustaisina mekanismeina. Yhdessä esseessä käsitellään myös tuotantoeläinten ominaisuuksia, lajityypillistä käytöstä ja kohtelua tehotuotannossa: miten fiksuja ja yksilöllisiä tuotantoeläimetkin ovat ja miten ne kärsivät, kun ne joutuvat elämään ahtaasti ja ilman virikkeitä ja kun ne erotetaan ennenaikaisesti emostaan tai poikasistaan.

Mielenkiintoista on myös ns. lihaparadoksi, ihmisten ajattelun ristiriita, jossa liha ja eläin erotetaan toisistaan. Vaikka ihminen ei haluaisi aiheuttaa eläimille kärsimystä, hän syö silti lihaa. Tämä on mahdollista, koska liha on vain lihaa, ruokaa. Liha ostetaan valmiina pakettina kaupasta, ja sen alkuperä helposti häivytetään. Elävää eläintä tai eläimen tappamista sen taustalla ei tarvitse ajatella.

Esseitä eläimistä ei ole perinteinen faktoja pursuileva tietokirja, vaan siinä on myös paljon omakohtaisuutta ja jopa kaunokirjallisia elementtejä. Aaltola syventää aiheiden käsittelyä omilla muistoillaan ja henkilöhistoriallaan eläimiin liittyvissä kysymyksissä ja eläinaktivismissa, lapsuudesta asti. Hän kasvoi maaseudulla, jossa eläimet ja luonto ovat arkipäivää. Kotieläinten, persoonallisten ja mielellisten eläinystävien, arkipäiväinen hyödyntäminen ja tappaminen ruoaksi oli herkälle lapselle täysin käsittämätöntä. Syntyi tarve auttaa eläimiä ja puhua niiden puolesta. Toisinaan painoi kuitenkin myös halu olla kuten muut, unohtaa ikävät asiat ja elää ilman epäoikeudenmukaisuuden tuskaista tiedostamista; se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Aaltola pohtii myös kristinuskon suhdetta eläimiin, sillä hän on itse kasvanut uskovaisessa perheessä.

Aaltola on tehnyt myös mielenkiintoisia kielellisiä valintoja kirjaa kirjoittaessaan. Hän viittaa eläimiin aina sanalla ”hän”, ei ”se”. Tämä valinta korostaa ajatusta, että ihmiset ja muut eläimet ovat yhtä arvokkaita. Hän puhuu myös ”toislajisista eläimistä” pelkkien ”eläinten” sijaan, erotuksena ihmisistä, sillä ihmisetkin ovat eläimiä.

Pidin kirjasta erittäin paljon. Olen aiemminkin lukenut jonkin verran eläinten oikeuksista, hyvinvoinnista ja tehotuotannosta. Järkyttäviä paljastuksia ei siis minulle tullut, mutta monille tekstit ja aiheet saattavat aiheuttaa pahaa mieltä ja negatiivisia tunteita. Tärkeän aiheen äärellä kuitenkin ollaan. Esseet herättävät paljon ajatuksia, mikä on varmasti tarkoituskin. Piristävää kirjassa oli se, että en ainakaan itse kokenut sitä saarnaavana, vaan se lähestyi aihetta pohtivammalta kantilta. Kirja on omiaan eläinoikeuksista kiinnostuneille. Eniten siitä olisi kuitenkin hyötyä sellaisille, jotka ajattelevat eläimistä ja niiden (heidän?) oikeuksista ja arvosta päinvastaisesti tai jotka eivät vain ylipäätään ole pohtineet näitä asioita aiemmin.

Elisa Aaltola: Esseitä eläimistä
Into 2022
8t 20min / 230 s
Lukija: Satu Paavola