Minna Rytisalo ja Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta
Huokauksia luokasta koostuu Minna Rytisalon ja Tommi Kinnusen, kahden lukion äidinkielen opettajan ja kirjailijan, kirjeenvaihdosta yhden vuoden ajalta, 2022–2023. Ammattien lisäksi Rytisalolle ja Kinnuselle ovat yhteistä mm. työuupumus ja kuusamolaisuus.
Kirjeissä käydyn ajatustenvaihdon pääpaino on koulumaailmassa ja opettajantyössä. Molemmat kirjoittajat ovat lukion äidinkielen opettajia, jotka ovat tehneet työtään jo parikymmentä vuotta ja kokeneet koulumaailmassa tapahtuneet suuret muutokset käytännössä. He rakastavat työtään äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana ja kirjoittavat työn hyvistä puolista ja palkitsevuudesta. Oma identiteetti rakentuu opettajuuden ympärille. Rytisalo kokee ammattinsa jopa kutsumuksena.
Opetussuunnitelmiin on kuitenkin tullut nopeasti suuria muutoksia ja uusia työtehtäviä on lisätty entisten päälle. Muutoksia ideoitaessa ja määrätessä ei käytännön opetustyötä tekeviä ole juuri kuunneltu, ja opettajien työtaakka on kasvanut kohtuuttomasti. Kaikki eivät myöskään näe sitä, että opettajan työ on paljon muutakin kuin pelkät oppitunnit, joista palkka maksetaan. Vapaa-aikaa ei käytännössä juurikaan ole, kun illat ja viikonloput kuluvat kurssien ja oppituntien suunnitteluun ja tehtävien korjaamiseen.
Ei olekaan ihme, että sekä Rytisalo että Kinnunen ovat sairastuneet työuupumukseen. He kuvaavat kirjeissään uupumista, sen tunnistamista ja avun hakemista. Irtisanoutuminen ja ammatinvaihtaminen pyörii mielessä ja kirjeissä toistuvasti, vaikka työ on tärkeää ja molemmat kokevat olevansa siinä hyviä heikoista hetkistä huolimatta. Lopulta toinen tekeekin päätöksen irtisanoutua ja panostaa täysipäiväisesti kirjailijan työhön. Toinen sinnittelee edelleen opettajana ja pohtii kirjailijan velvollisuuksien vähentämistä, kun opettajan virka ei työn vähentämistä mahdollista.
Opetussuunnitelmien ja peruskoulun muutokset, digiloikka, yliopistojen pääsykoeuudistus ja koronasulun vaikutukset kuormittavat myös opiskelijoita, jotka uupuvat jo ennen työelämään pääsemistä. Rytisalo ja Kinnunen ovatkin aivan syystä huolissaan nuorten ja koulutuksen tulevaisuudesta. Kirjeenvaihdon loppupuolella keväällä 2023 he epäilivät myös vaaliehdokkaiden lupauksia olla leikkaamatta koulutuksesta ja spekuloivat tulevan hallituksen toimia koulutuksen tulevaisuuden eteen. Ikävältä tuntuu huomata, että lupaukset on rikottu ja tulevaisuus näyttää kovin synkältä.
Rytisalo ja Kinnunen keskustelevat paljon myös kirjailijan työstä. Kinnusella oli työn alla Pimeät kuut -romaani, joka myös julkaistiin kirjeenvaihdon aikana. Rytisalo puolestaan työsti Jenny Hilliä. On mielenkiintoista kuulla, millaisia erilaisia tapoja kirjoittaa ja työskennellä kahdella eri kirjailijalla on ja mitä kaikkea muuta kirjailijan työhön ja kirjojen julkaisemiseen liittyy.
Samaistuin Rytisalon ajatuksiin siitä, että on jotenkin hukannut yhteiskunnan varoja ja aikaa kouluttautumiseen, kun on kuitenkin ammatista luopunut. Itsekin olen hieman vastaavassa tilanteessa pyöritellyt samanlaisia syyllisyyden tunteita ja ajatuksia. Mikään työ ei kuitenkaan ole niin tärkeää, että sen tekeminen saisi sairastuttaa. Oma hyvinvointi on kaikkein tärkein, eikä rajojensa tuntemisesta ja niistä kiinnipitämisestä pitäisi rangaista. On hienoa, että Rytisalo uskalsi ottaa rohkean askeleen ja löytää itselleen sopivamman tien. Olen myös itse toisinaan pyöritellyt ajatusta opettajuudesta (olen opiskellut suomen kieltä, ja aineenhallinnan puolesta voisin ryhtyä terveystiedon opettajaksi, mutta pedagogiset opinnot puuttuvat). Mediassa käydyn keskustelun ja tämän kirjan jälkeen olen kuitenkin vain tyytyväinen, etten ole sille tielle lähtenyt.
Huokauksia luokasta on kirjeen- ja ajatustenvaihtoa opettajuudesta, kirjailijuudesta, opettajantyön muutoksista ja työn määrän lisääntymisestä, uupumisesta sekä äidinkielen ja lukutaidon tärkeydestä. Kirjassa käsitellyt asiat ja ajatukset ovat hurjan tärkeitä. Kerrankin pääsevät ääneen opettajat itse. Mutta miksi, oi miksi, heitä ei kuunnella myös päätöksenteossa ja keskusteltaessa nuorten pahoinvoinnista ja heikentyvästä lukutaidosta?
Kirjeet kirjan muotona toimivat mainiosti ja tekevät lukemisesta/kuuntelemisesta kevyttä asian painavuudesta huolimatta. Kirjailijat osaavat kirjoittaa kauniita ja oivaltavia kirjeitä, joita on ilo kuunnella.
Minna Rytisalo, Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta
WSOY 2023
12t 1min / 480 s
Lukijat: Sanna Majuri, Unto Nuora