Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

Anthony Doerrin Pulitzer-palkinnon vuonna 2015 voittanut romaani Kaikki se valo jota emme näe sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Ranskaan ja Saksaan. Se yhdistää toisiinsa kahden nuoren ja yhden jalokiven kohtalon.

Elokuussa 1944 Saint-Malon vanha linnoituskaupunki Ranskan rannikolla Bretagnessa pommitettiin lähes maan tasalle. Evakuoinneista huolimatta kaupungissa olivat pommitusten aikaan muiden muassa sokea ranskalaistyttö ja nuori saksalaissotilas. Kirjan tarina seuraa näiden kahden nuoren elämää vuodesta 1934 asti ja heidän kohtaloidensa lähenemistä. Sitten on vielä suunnattoman arvokas jalokivi nimeltään Liekkien meri, jonka huhutaan olevan kirottu ja jonka olinpaikka on arvoitus. Miten nämä kolme liittyvät toisiinsa?

Marie-Laure LeBlanc on Pariisin luonnontieteellisen museon lukkosepän tytär, joka sokeutuu lapsena synnynnäisen silmäsairauden vuoksi. Isä kuitenkin huolehtii tyttärestään rakkaudella, opettaa lukemaan pistekirjoitusta ja askartelee puusta lähikortteleiden pienoismallin, jotta tyttö oppisi kulkemaan kaupungilla. Marie-Laure viettää suurimman osan ajastaan isänsä työpaikalla museossa ja oppii paljon. Elämä on hyvää, kunnes syttyy sota. Marie-Laure pakenee isänsä kanssa Saint-Malon kaupunkiin ensimmäisessä maailmansodassa traumatisoituneen isosetä Etiennen luo.

Werner Pfennig on saksalaisessa hiilikaivoskaupungissa asuva orpopoika, joka on suunnattoman kiinnostunut kaikesta tekniikkaan liittyvästä. Hän korjaa hylätyn radion ja kuuntelee haltioituneena lähetyksiä ympäri Eurooppaa pikkusiskonsa kanssa. Lahjakkuus ja itseoppineisuus tekniikan ja matematiikan saralla pelastaa hänet lopulta synkältä kohtalolta kaivoksissa ja vie arvostettuun kouluun kauas kotoa. Siellä hänet koulutetaan muiden poikien kanssa sotilaaksi natsi-Saksan aatteiden mukaisesti. Lahjakkuudesta radiotekniikan parissa on hyötyä.

Kaikki se valo jota emme näe oli aivan mieletön lukukokemus! Se tuo mielenkiintoisesti esille useamman näkökulman toisesta maailmansodasta: ranskalaiset siviilit saksalaisvalloittajien ja sodan kynsissä sekä Saksan puolelta siviilit, nuoret koulutettavat ja sotilaat sekä korkeampi johto. Saksalaisista saadaan myös monipuolinen ja vaihteleva kuva, sillä kaikki eivät suinkaan olleet täysin samaa mieltä natsiaatteen kanssa. Paine tietynlaiseen käyttäytymiseen oli kuitenkin kova. Kirja tuo hyvin esille myös radion suuren merkityksen maailmansotien aikana ja erityisesti sodankäynnissä. Tänä päivänä radion mahdollisuudet helposti unohtaa tekniikan kehityttyä.

Doerr kirjoittaa uskomattoman kauniisti ja koukuttavasti. Tarina etenee lyhyinä, muutaman sivun pituisina vilkaisuina eri henkilöihin, paikkoihin ja tapahtumiin. Kokonaisuus on kuitenkin yllättävän hyvin hahmotettavissa ja juonessa pysyy helposti mukana. Erityisen taidokasta ja tunnelmallista kuvailu on sokean tytön näkökulmasta katsottuna, sillä hän kokee ja ”näkee” asiat hieman eri tavalla kuin tavalliset, näkevät ihmiset. Hänen elämässään muiden aistien tuomat havainnot ja toisaalta myös mielikuvituksen voima korostuvat.

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
WSOY 2015
544 s
Kääntäjä: Hanna Tarkka