Elina Airio: Metsässä juoksee nainen

Elina Airion esikoisromaani Metsässä juoksee nainen on sosiaalialan dystopia, joka kertoo tehostamisen paineista, mielenterveyden järkkymisestä ja perheen jäämisestä järjestelmän jalkoihin.

Yksityinen perhevalmentaja saa kunnalta asiakkaakseen kahden pienen lapsen äidin, Mimin. Lapsi on päiväkodissa kertonut, että äiti sulkee hänet ja vauvan kahdestaan huoneeseen lukkojen taakse. Palvelukoordinaattori on yhden tapaamisen perusteella päättänyt, että Mimille riittää muutaman kuukauden valmennus, jossa käydään läpi kehumiseen perustuvaa vanhemmuusmallia. Hyvin pian käy kuitenkin ilmi, että ongelmat ovat syvempiä, kuin mihin vanhemmuusmallilla ja tunnin tapaamisilla on mahdollista tarttua. Valmennuksesta ei ole Mimin elämään apua, vaikka hän on alun vastahakoisuudesta huolimatta hurjan motivoitunut ja käy tarkasti läpi valmennuksen teemoja. Lukijalle kuvautuu jonkinlainen mielenterveyden ongelma, jossa Mimi epätoivoisesti taistelee joka paikkaan leviävää luontoa, kasveja ja likaa vastaan.

Samaan aikaan perhevalmentaja kipuilee oman elämänsä ja työnsä kanssa. Tehostaminen syö motivaation ja mahdollisuudet ihmisten oikeanlaiseen auttamiseen. Ammattilaisenkin mielenterveys alkaa järkkyä. Kuinka silloin voi auttaa toista? Entä jos auttajakin näkee ja kokee samanlaisia mörköjä kuin autettavansa?

Metsässä juoksee nainen on erikoinen kirja. Sosiaalialan ja sen asiakkaiden arjen ja ongelmien lisäksi se on täynnä kasvien kuvausta. Kasvit ja luonto kuvautuvat elävinä ja tietoisina, osittain jopa vihamielisinä olentoina. Kieli on omaperäistä, eläväistä ja kaunista. Kirjan lukeminen oli ajoittain jopa ahdistavaa. En osaa sanoa, pidinkö kirjasta vai en. Päällimmäinen tunne on ehkä hämmennys.

 

Elina Airio: Metsässä juoksee nainen
Gummerus 2022
3t 56min / 204 s
Lukija: Sanna Majuri