Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Kazuo Ishiguron Ole luonani aina on kiehtova kuvitelma siitä, millaiseksi maailma olisi voinut kehittyä tieteen edistyessä ja etiikan salliessa.

Tarinassa seurataan kertoja-Kathyn ja hänen kahden lapsuudenystävänsä Ruthin ja Tommyn elämää. He kasvavat yhdessä erikoisessa sisäoppilaitoksessa. Hailsham on ihailtu ja yhteisöllinen laitos, mutta siinä on jotain hämärää, jota ei lukijalle kerrota. Lapset kasvatetaan sivistyneiksi ja omaan erityisyyteensä uskoviksi, mutta heitä suojellaan tarkasti ulkomaailmalta. Uteliaisuus ja epäilys kuitenkin kytevät nuorissa mielissä.

Aikuisina Kathyn, Ruthin ja Tommyn tiet eroavat, kuten heidänlaisilleen usein käy. Kathy löytää lopulta molemmat ystävänsä ja verestää muistojaan kouluajoilta. Hän onnistuu kuin onnistuukin selvittämään heitä yhdistävän, nyt jo lakkautetun, sisäoppilaitoksen salaisuuden.

Ishiguro on valtavan taitava tarinankertoja ja mielikuvituksellisten mutta realistisen uskottavien kuvitelmien luoja. Tarina etenee pikkuhiljaa niin, että lukija tajuaa jonkin olevan nykymaailman valossa epänormaalia tai pielessä, näennäisen tavallisena esitetyssä todellisuudessa, mutta ei sano sitä suoraan. Hän luo jännitystä ja antaa lukijan miettiä ja kuvitella, mistä oikein on kyse. Hiljalleen, yksityiskohta yksityiskohdalta, tarinan edetessä, todellisuus alkaa valottua.

Ole luonani aina jäi mieleeni pitkäksi aikaa, sillä se todella piti otteessaan ja kiusasi miellyttävällä tavalla ajatuksia. Vastaavan kokemuksen on aiemmin tuonut myös Ishiguron uudempi romaani Klara ja aurinko. Ovatko muut lukeneet Ishiguron teoksia? Mihin niistä kannattaisi tarttua seuraavaksi? Entä onko joku nähnyt tästä kirjasta tehdyn elokuvan, josta peräisin ovat pokkarin kannessa olevat valokuvat? Onko se katsomisen arvoinen? Kirjaa voin ainakin lämpimästi suositella.

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
Tammi 2005
394 s
Kääntäjä: Helene Bützow