Lukemisen ilo
Ajattelin tänään kirjoittaa lukemisesta, sillä siitä riittää kokemuksia ja pohtimisen aiheita. Vaikka blogillani ei ole varsinaista teemaa, suuri osa postauksista on ainakin tässä alkuvaiheessa kirjoihin liittyviä. Voisi siis olla sopivaa kertoa lukuharrastuksestani tarkemminkin. Olen intohimoinen kirjallisuuden harrastaja. Lukemisen määrä ja tavat ovat vaihdelleet vuosien saatossa, mutta olen aina pitänyt itseäni lukijana ja kirjojen ystävänä.
Opin lukemaan jo ennen koulun alkua. Tästä suuri kiitos mummilleni, jonka kanssa vietin lapsena paljon aikaa. Luimme yhdessä ja kävimme usein kirjastossa. Jossain vaiheessa opin lukemaan ihan itsestään, kun seurasin tekstiä samalla, kun mummi luki ääneen. Tykkäsin viettää aikaa kirjojen parissa ja tutkiskella niin kirjaston kuin sukulaisten kirjahyllyjä. Mummin mukaan olin ilmeisesti myös hyvin valikoiva lukija. Kirjastossa selailin pitkän aikaa kirjahyllyjä ja valitsin huolella ne kirjat, jotka halusin lukea. Serkkuni puolestaan oli aivan eri maata; hän näytti vetelevän kirjoja hyllystä lainattaviksi aivan umpimähkään ja oli hetkessä valmis.
Nuorena luin kaiken, minkä sain käsiini. Alakouluikäisenä luin paljon hevoskirjoja. Niistä siirryin fantasiaan, nuortenkirjoihin ja nuorten aikuisten kirjoihin. Jossain vaiheessa myös aikuisten ”sivistyneemmät” klassikot alkoivat kiinnostaa. Minulla oli aina jokin kirja matkassa mukana, vaikka olisimme lähteneet vain pariksi tunniksi sukuloimaan. Lukiossa ja ensimmäisen yliopistotutkinnon aikoihin myös koulumatkat, välitunnit ja hyppytunnit olivat oivaa lukuaikaa. Siihen aikaan ei toisaalta ollut vielä älypuhelimia, joten kulutin siis kirjojen parissa kaikki ne tylsät hetket, jolloin nykyään kaivaisin puhelimen taskusta somea selatakseni.
Viimeisten vajaan kymmenen vuoden aikana lukuharrastus on viettänyt hiljaiseloa. Suurimpana syynä siihen on ollut opiskelu. Jaksaminen ja keskittymiskyky ei ole kerta kaikkiaan riittänyt enää muuhun kuin opintoihin liittyvään pakolliseen lukemiseen. Olen mieluummin lepuuttanut aivoja katsomalla sarjoja suoratoistopalvelusta. Lukuharrastus on aktivoitunut lähinnä kesäisin, kun ei ole tarvinnut käyttää aivokapasiteettia opiskeluun. Pari vuotta sitten valmistuin vihdoinkin ja jäin ensin työttömäksi. Kiinnostus kirjoihin ja lukemiseen alkoi heräillä uudestaan, kun aikaa riitti yllin kyllin. Viime vuoden keväänä tutustuin myös äänikirjoihin ja sille tielle olen jäänyt. Elämäntilanteesta, jaksamisesta, kiinnostuksesta ja kirjojen saatavuudesta hieman riippuu, kuinka paljon luen perinteisiä kirjoja ja kuinka paljon kuuntelen äänikirjapalvelusta. Tämän vuoden puolella luettuja ja kuunneltuja kirjoja voi käydä vilkaisemassa täältä.
Luen pääasiassa realistista proosaa. Haluan uppoutua tavallisten ihmisten elämään. Erityisesti pidän romaaneista, joissa yhdistellään fiktiota ja faktaa, esimerkiksi historiallisia henkilöitä tai tapahtumia. Viime aikoina ovat koukuttaneet etenkin Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja, Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarja sekä erilaiset sota-aikoihin sijoittuvat romaanit. Välillä on mukavaa myös rentoutua romanttisen hömpän parissa. Tietokirjoista kiinnostavat etenkin hyvinvointiin ja ilmastonmuutokseen liittyvät aiheet. Runoja luen hyvin vähän; siihen en ole oikein koskaan oppinut.
On ollut aivan ihanaa löytää vanha harrastus uudestaan. Saa uppoutua mielenkiintoisiin, koskettaviin tai hauskoihin tarinoihin. Voi oppia uutta maailmasta ja historiasta sekä saada uusia näkökulmia asioihin. Parhaimmillaan hyvä kirja ja hyvä äänikirjan lukija ovat ystävänä mukana arjen askareissa.
Onko täällä muita intohimoisia lukijoita? Mitä sykähdyttävää olette lukeneet viime aikoina?