Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia

Sirpa Kähkösen Finlandia-palkittu romaani 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia on avoimen henkilökohtainen tutkimusmatka kirjailijan äidin elämään ja mieleen sekä äidin ja tyttären vaikeaan suhteeseen.

Äitinsä Riitan kuoltua vuonna 2022 Kähkönen käy läpi äitinsä tavaroita ja päiväkirjoja ja tekee tilinteon äitinsä elämästä, suhteestaan äitiinsä ja kaikesta siihen ja sukuunsa liittyvästä. Mielessään hän keskustelee äitinsä ja Tuonen tytin kanssa, ja välillä keskusteluun liittyvät myös esimerkiksi äidin vanhemmat. Kähkönen pohtii ja analysoi syvällisesti sukunsa perintöä: sukuhautaa, suvun ja sen henkilöiden historiaa, arvoja ja muistoja. Sukuun ja perintöön liittyvät myös kokemukset sodista ja isoisän rangaistusvankiajoista Tammisaaressa. Muistoissa kuljetaan suvun kotikaupungissa Kuopiossa.

Äiti Riitta oli luonteeltaan äkkipikainen, uhmakas ja väkivaltainen. Alkoholinkäyttö laukaisi myös psykoosinkaltaisia olotiloja, jolloin hän oli suorastaan vaarallinen. Tällainen on omiaan luomaan turvattomuuden tunteita nuorelle Sirpalle, joka lapsesta asti oppii pärjäämään, kantamaan vastuuta ja kokemaan syyllisyyttä omasta olemassaolostaan. Riittämättömyyden tunne kulkee suvun perintönä, erityisesti naisilla.

Riitan käytökselle ja ailahtelevalle mielelle löytyy kuitenkin myös selityksiä, joiden myötä Kähkönen tuntuu suhtautuvan äitiinsä lopulta armollisesti, kaikesta fyysisestä ja psyykkisestä kaltoinkohtelusta huolimatta. Riitta oli kasvanut vaikeissa oloissa ja lapsen oikkuja ymmärtämättömässä perheessä. Tämän suhtautumis- ja kasvatustavan hän myös osittain siirtää omaan äidin rooliinsa. On traagista, että kirjassa jatkuvasti toisteltu lause “lapsi pitää ymmärtää kotonaan” ei ole vaikuttanut lasten kohteluun ja käytöksen ymmärtämiseen. Epäoikeudenmukaiselta Riitan puolesta tuntuu myös se, että vaikka hän ei lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokenut saavansa kotoaan ymmärrystä ja rakkautta, Sirpa sai myöhemmin lapsenlapsena paljon huomiota ja hellyyttä.

Merkittävimpiä Riitan elämään vaikuttaneita tapahtumia on ollut teini-iässä koettu tasoristeysonnettomuus ja sen seuraukset. Junan ja bussin yhteentörmäyksessä Riitta todennäköisesti sai aivovamman, joka vaikutti suuresti hänen aivoihinsa, toiminnanohjaukseensa ja mieleensä. Aivovammaa ja sen vaikutusta ei siihen aikaan kuitenkaan huomioitu sen kummemmin; tärkeintähän oli, että raajat olivat tallella ja tyttö fyysisesti kunnossa.

36 uurnaa – Väärässä olemisen historia on syvällinen, mielenkiintoinen, silmiä avaava, traaginen ja kipeä henkilökohtainen analyysi suvusta, historiasta ja niiden vaikutuksesta ihmisen elämään ja mieleen. Aiheensa puolesta kirja ei välttämättä ole helpoin luettava, mutta se on ehdottomasti palkintonsa ansainnut. Kähkönen kirjoittaa rikasta kieltä, johon on nautinnollista uppoutua.

 

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia
Siltala 2023
7t 46min / 267 s
Lukija: Krista Putkonen-Örn

Kulttuuri Kirjat

Mustelmiinan vuosi 2023

Tein vuoden 2022 lopulla pienen katsauksen kuluneeseen vuoteen, ja ajattelin toistaa sen nytkin. On mielenkiintoista tarkastella kulunutta vuotta kokonaisuutena, muistella mitä on tapahtunut ja mitä kaikkea on tullut luettua. 

Vuosi 2023 oli selvästi muutosten vuosi. Keväällä yhden kuukauden sisällä allekirjoitin vakituisen työsopimuksen, irtisanouduin kahdesta työstä, ostimme puolisoni kanssa oman talon ja muutimme uuteen kotiimme. Kuulostaa paljolta, mutta käytännössä muutos ei ollut suuri, mikä on hyvä asia muutoksista ahdistuvalle persoonalle. Työnantaja vaihtui, mutta fyysinen työpaikka ja mahtavat työkaverit säilyivät, ja kahden työpaikan välillä seilaamisen sijaan saan keskittyä yhteen. Myös asuinalue pysyi samana, eikä työmatka pidentynyt kuin ehkä 100 metriä. 

Loppuvuodesta päättyi lähes kahden vuoden terapia, sillä sille ei tuntunut enää olevan tarvetta. Vaikka asiat eivät uran kannalta menneet aivan suunnitelmien mukaan, olen päässyt sinuiksi itseni ja elämäni kanssa. Olen tyytyväinen siihen, missä olen tällä hetkellä. Itsetuntoni on vahvempi kuin koskaan. Kiitos tästä matkasta kanssani, S!

Kevään tapahtumista johtuen lukeminen jäi keväällä ja kesällä selvästi vähemmälle. Talon etsimiseen, muuttamiseen ja kodin töihin kului aikaa. Työt myös söivät jaksamista, ja usein suoratoistopalvelun aivot narikkaan saavat TV-sarjat houkuttivat kirjoja enemmän. Loppuvuodesta taas äänikirjat veivät selvän voiton. Painettuihin kirjoihin en ole jostain syystä jaksanut uppoutua, ja niitä onkin tällä hetkellä useampi kesken. Voisin luvata näin uuden vuoden kunniaksi, että tänä vuonna luen ne loppuun! Muutamasta kirjasta jäi myös ajanpuutteen tai laiskuuden vuoksi blogipostaus kirjoittamatta. Pari on vielä tulossa. Jos kiinnostaa, mitä kaikkea olen lukenut ja kuunnellut, kurkkaa Luetut 2023 -listaus. Listaukset löytyvät myös blogin yläreunasta.

Seuraavaksi hieman kirjallista tilastotietoa: Yhteensä luin tai kuuntelin 57 kirjaa. Suurin osa oli äänikirjoja, 44 kpl (77 %). Painettuja kirjoja oli 13 kpl (23 %). Käytin kirjojen kuuntelemiseen yhteensä huimat 493 tuntia ja 38 minuuttia eli yli 20 vuorokautta! Painetuista kirjoista kertyi 4373 luettua sivua. Valtaosa kirjoista oli uusia julkaisuja: 31 kpl (54 %) oli vuodelta 2023 ja 20 kpl (35 %) vuodelta 2022. Kotimaisia kirjoja oli noin puolet, 28 kpl (49 %). 

 

Rauhallista, onnellista ja kirjojentäyteistä uutta vuotta 2024!

Kulttuuri Oma elämä Kirjat Ajattelin tänään