Entisen kansanedustajan ja ministerin Sampo Terhon toinen romaani Stalingradin viemärit on kunnianhimoinen historiallinen kuvaus natsien valtaannoususta. Vuosiin 1928-1943 sijoittuva tarina sekoittaa historiallista faktaa ja fiktiota. 

Vuonna 1928 veljekset Valter ja Werner Greiser muuttavat Saksan maaseudulta Berliiniin opiskelemaan. Isoveli Valter opiskelee agronomiaa tarkoituksenaan periä maatila, kun taas älykäs Werner keskittyy saksan kieleen ja kirjallisuuteen päämääränään journalistin työ. Heti ensimmäisinä päivinään suurkaupungissa veljekset vedetään mukaan suosiotaan kasvattavan kansallissosialistisen puolueen kokoukseen. Valter innostuu heti natsien puheista ja puolueesta, Werner puolestaan on epäileväinen vaikka tunteekin puheiden lumon. 

Valter liittyy natsipuolueeseen ja väkivaltaisiin SA-miehiin. Werner ei ole edelleenkään vakuuttunut natsipropagandasta, mutta päätyy kuitenkin paremman puutteessa työskentelemään natsien lehdelle tohtori Goebbelsin alaisuudessa. Vuosien kuluessa Valter omistaa elämänsä natsiaatteelle ja SA-miesten ja myöhemmin SS-miesten toiminnalle. Werneristä puolestaan tulee propagandaministeri Goebbelsin uskottu alivaltiosihteeri. 

Kirjan kerronnassa vaihtelevat veljesten vaiheet elämässä ja natsien toiminnassa kronologisesti vuodesta 1928 lähtien sekä kohtalokas Stalingradin piiritys vuonna 1943, jolloin Valter piileskelee Stalingradin viemäreissä SS-sotilaidensa kanssa. 

Stalingradin viemärit on mielenkiintoinen ja tarkka kuvaus natsipuolueen toiminnasta, propagandasta ja valtaannoususta. Aihe on aina kiinnostanut minua, sillä natsien teot ovat niin käsittämättömän hirveitä. On vaikea ymmärtää, miten niitä on perusteltu ja miten tavalliset ihmiset ovat niihin kyenneet ja ylipäätään lähteneet mukaan. Kaikkeen on kuitenkin syynsä ja ihmisten toiminnassa usein jotain logiikkaa, vaikka se ei oikein olisikaan. Vaikka en ikinä voi tapahtunutta hyväksyä, haluan silti yrittää edes jollain tasolla ymmärtää. Jossain määrin Stalingradin viemärit avasikin natsien politiikkaa, ajatuksia ja propagandaa. Varsinkin propaganda on ollut todella voimakasta, mikä osaltaan selittää tavallisten ihmisten lähtemistä mukaan. Holokaustia en siltikään vielä ymmärrä, eikä toki tarvitsekaan, sillä mikään syy ei tee kansanmurhasta oikeutettua. 

Yksi mielenkiintoisimmista näkökulmista kirjassa onkin Wernerin ajatukset ja tunteet. Alussa Wernerin vastentahtoisuus ja natsipropagandan kyseenalaistaminen on kiinnostavaa ja virkistävää. Tuntuu kuitenkin, että siltä vedetään melko nopeasti pohja, kun hän kuitenkin tottelee, liittyy puolueeseen ja suoltaa itsekin samaa propagandaa ilman sen suurempia selityksiä tai kamppailua, perustelematta toimintaansa sen kummemmin itselleen tai lukijalle. Loppua kohden hän alkaa kuitenkin selvästi kärsiä omasta ja puolueen toiminnasta, varsinkin kun juutalaisten todellinen kohtalo alkaa selvitä hänelle.

Stalingradin viemärit on erittäin mielenkiintoinen, faktaa ja fiktiota yhdistelevä oppitunti – tai pituutensa puolesta oikeastaan kurssi – siitä, kuinka natsit nousivat valtaan ja johtivat Saksan toiseen maailmansotaan. Kirja on syväsukellus natsien politiikkaan ja propagandaan. Terho on tehnyt hurjan pohjatyön historiallisten faktojen, henkilöiden ja tapahtumien kuvaamiseksi. Kahden veljeksen tarinat tuovat mielenkiintoisesti esiin erilaisia näkökulmia ja suhtautumisia natsipuolueeseen. Romaani on kunnianhimoinen, hieno ja opettavainen. Ikävä kyllä se on aivan liian pitkä ja toisinaan myös pitkäveteinen. 

Sampo Terho: Stalingradin viemärit
WSOY 2024
43t 29min / 896 s
Lukija: Petri Hanttu