Saara Turunen: Sivuhenkilö

Sivuhenkilö on Saara Turusen toinen romaani. Hänen esikoisromaaninsa Rakkaudenhirviö (Tammi 2015) voitti julkaisuvuonnaan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Sivuhenkilö kertoo esikoisteoksen julkaisua seuranneesta vuodesta.

Romaani kertoo arkisesti ja pohdiskelevasti kirjailijan elämästä. Kertoja (Turunen itse) on juuri julkaissut esikoisromaaninsa. Kirjan julkaisu tuntuu hienolta ja erityiseltä. Muut eivät kuitenkaan tunnu sitä arvostavan. Suvussa taiteilijuus on jotakin epäonnistunutta ja hävettävää. Edes kirjallisuuskriitikot eivät ymmärrä romaanin tarkoitusta, vaan puhuvat vain alentavasti nuoren tytön kasvutarinasta ja omakohtaisuudesta. Ilmeisesti hyvä kaunokirjallisuus on jotakin fiktiivistä, mielikuvituksen tuotetta, ei kirjailijan omaa elämää. Eniten sattuu maan suurimman sanomalehden kirja-arvostelu, jota kirjailija on innolla odottanut, mutta joka osoittautuu negatiiviseksi ja ymmärtämättömäksi. Kirjailija kiertää muutamassa tapahtumassa puhumassa kirjastaan, mutta ei tunnu saavan sanotuksi sitä, mitä haluaisi. Edes uuden kirjan kirjoittaminen ei luonnistu. Yllättäen kirjailija voittaakin arvostetun kirjallisuuspalkinnon siltä samaiselta sanomalehdeltä, joka oli kirjan arvostelussaan teilannut. Yhtäkkiä kaikki alkavatkin arvostaa ja onnitella, myös sukulaiset, ja haastattelupyyntöjä satelee. Sekään ei kuitenkaan tunnu siltä kuin pitäisi.

Turunen pohdiskelee romaanissaan ihailun ja tunnustuksen tarvettaan, normaaliutta, mies- ja naistaiteilijoiden arvostuksen eroja. Hän tuo rehellisesti esiin häpeän aiheitaan. Taiteilijaelämän vastakohtana on siskojen lapsiperhearki.

En ole Rakkaudenhirviötä lukenut, mutta olen täysin eri mieltä esille tulleiden kritiikkien kanssa siitä, ettei omasta elämästään ja kokemuksistaan saisi kirjoittaa. Tai kirjoittamisesta. Nämä ovat minulle lukijana kirjan parasta antia. Ihan tavallinen elämä, inhimillisyys ja samaistuttavat pohdinnat riittävät. Se tuo kirjan lähemmäs lukijaa. Pidin erityisesti kirjailijan elämään liittyvistä kuvauksista ja pohdinnoista kaikessa karuudessaan. Samaistuin myös siihen, että kirjoittamisen aiheita on vaikeita löytää. Olen itsekin haaveillut pitkään kirjailijuudesta, mutta en tiedä, mistä kirjoittaisin. Omasta elämästä olisi ainakin helppo lähteä liikkeelle, vaikka se ei erityisen mielenkiintoiselta tuntuisikaan.

 

Saara Turunen: Sivuhenkilö
Tammi 2018
236 s