30 litraa maitoa
Sen verran meillä on nyt varastoituna äidinmaitoa vauvalle. Tarjonta ylittää kysynnän vaikka olen saanutkin pumppauksen säätelyllä määriä hieman lähemmäs toisiaan. Yksi hyvä puoli tässä säätelyssä on se, että pumppaan enää neljä kertaa päivässä, eli kuuden tunnin välein. Mitä luksusta! Siinä välissä ehtii jo nukkumaan melkein viiden tunnin pätkiä yöllä! Ja päivisinkin ehtii tehdä muutakin kuin vain huoltaa pumppausvälineistöä. Tosin viime aikoina pumpusta on alkanut kuulua aika outoja ääniä ja nappuloiden toiminta välillä vähän takkuaa. Olen alkanut miettimään olisiko sittenkin pitänyt ostaa se ammattilaisversio… Jostain käsittämättömästä syystä kuluttajamalli alkaa olla jo kovilla vajaan neljän kuukauden jälkeen. Tosin olen pumpannut sillä JOKA IKINEN PÄIVÄ vähintään kolme kertaa päivässä, ja keskiarvo lienee jossain 4,5 kerran paikkeilla. Eli rapiat 500 kertaa. Hmm. Ja jos yksi pumppaus kestää vähintään reilut 15 minuuttia, olen viettänyt laatuaikaa pumpun kanssa nyt reilut 144 tuntia, tai 6 kokonaista vuorokautta. Siinä on ehtinyt pelata pelin jos toisenkin Facebookissa… Pumpatessa kun on hyvää aikaa, mutta vain hiirikäsi käytössä. Ja pitäisi kuulemma keskittyä johonkin muuhun kuin pumppaukseen, että maidon heruminen helpottuu. Olen kiitellyt itseäni kyllä monta kertaa siitä, että ostin tuplapumpun. Sillä jos joutuisin pumppaamaan rinnat erikseen, menisi pumppaukseen kaksi kertaa pidempi aika.
Kesäkuun lopulla oli jo pakko käydä ostamassa uusi pakastin, arkkumallia, koska keittiön puolikas laatikkomalli alkoi pursuta yli. Siellä täytyi kuitenkin säilyttää myös ruokia. Olen harkinnut myös lettutaikinan tekoa, mutta toistaiseksi tuo arkkupakastin on pelastanut meidän perheen siltä ja maidot ovat pelkästään vauvan käyttöön. Pitäisi varmaan alkaa kaivella pakastimen pohjalta kaikkein vanhimpia, niin saisi poika taas alkupään rasvaisempaa ja ravinteikkaampaa maitoa. Nyt kun syksyn tullessa alkaa liikkua taas jos jonkinlaista pöpöäkin, niin saisi vähän vastustuskykyä lisää. Itsellä onkin jo ikävä nuha-poskiontelotulehdus-mikä lie.
Maidon tuotannon lähdettyä kunnolla käyntiin otin selvää maidon luovuttamisesta. Kävin paikallisen äidinmaitokeskuksen sivuilla lukemassa ohjeistuksen ja totesin että minulla oli vielä hyvää aikaa varmistaa maidon riittävyys omalle lapselle. Ohjeessa lukee selvästi: ”Uusiksi luovuttajiksi toivomme äitejä, joiden synnytyksestä ei ole kulunut vielä kahta kuukautta.” Hieman yli viikkoa ennen kuin tuo raja oli vastassa soitin keskuksen puhelinpalveluun ja tarjosin apuani, sillä kaikkialla toitotettiin kuinka kauhea pula äidinmaidosta on. Helsingissä riittää vain keskosille ja kaikkein sairaimmille vauvoille äidinmaitoa. Tai näin olin kuullut.
Totuus taitaa olla toisenlainen, sillä nokkava täti puhelimen toisessa päässä totesi että ”ei nyt enää kannata luovutusta aloittaa”. Siis ei kannata??? Huomautin, että minulla on pakastin täynnä myös ihan sieltä ensimmäisiltä päiviltä kerättyä maitoa. Ei kelvannut sekään. Vaikka ilmoitin noudattaneeni keräysohjeita säntillisesti. Ei kuulemma voida varmistaa maidon tasoa. Minä kun elin siinä uskossa että KAIKKI ÄIDINMAITO TESTATAAN. Juuri sen vuoksi että voidaan varmistua ettei maidossa ole mitään vikaa. Ilmeisesti siis ei testatakaan. Jos vielä joskus synnytän ja sairaalassa pitää antaa korviketta, vaadin että se on teollisesti tuotettua. Niin kauan kun kyse ei ole Kiinassa valmistetusta maitojauheesta, luulenpa että sen laatua tarkkaillaan tiukemmin.
Olisin siis halunnut luovuttaa maitoa tarvitseville, mutta äidinmaitokeskuksen mukaan sitä ei kukaan sittenkään tarvinnut. Höh. : (
No, itsepä tiedän että maitoni on hyvälaatuista ja juuri parasta ravintoa omalle vauvalleni. Ja tällä menolla vaikka maidontuotanto tyssäisi kuin seinään tänään, saisi pikkuiseni vielä rintamaitoa noin puolitoista kuukautta. Neljän kuukauden äidinmaitotavoite on siis saavutettu, ja kuusi kuukauttakin alkaa kohta olla aika lähellä. Varsinkin kun olen vihdoin päässyt sopimukseen rintojeni kanssa: koitan pysyä aikataulussa enkä koskaan tahallani viivyttele ja rintani eivät rankaise minua tekemällä olostani kipuilevan tukalaa. Tähän mennessä tämä sopimus on osoittautunut oikein käyväksi.
Pumppauksen ja pakastamisen alkupuolella pakastusmäärät olivat milloin mitäkin. Välillä kaikki mitä irti lähti, ja välillä ”annoskokoisia”. Eli kun vauva söi 60 ml kerralla, tein 60 ml:n annoksia. Tosin nykyään niitä voisi laittaa jo kaksi kerralla. Tässä metodissa oli myös se huono puoli, että piti erikseen merkata kuinka paljon meni pakastimeen. Pari päivää lisäpakastimen oston jälkeen aloin pakastamaan 150 g:n paketeissa. Nyt voin merkata vain kuinka monta pussia pakastan päivässä, ja tiedän että ne kaikki ovat 150-155 g, eli noin 150 ml. Nykyään pakastan pari pussia päivässä, eli 3 dl on edelleen ylituotantoa päivittäin. Pitäisi saada poika syömään enemmän… Muuten me kohta hukumme maitoon. Taas.
Maitojen siirto keittiön pakastimesta arkkupakastimeen. Samalla tein inventaarion, jotta tiedän kuinka paljon pakastimessa maitoa on.