Häät – suunnittelua

Olen taas kipeä, tai ainakin tulossa kipeäksi, mutta onneksi tietokone ja internet ovat oivia apuvälineitä häiden suunnittelussa.

Eilen (orastavasta kurkkukivusta välittämättä) laukkasin ympäri kehä III:sta ja sain kuin sainkin aikaiseksi jotain mitä en koskaan uskonut mahdolliseksi: sain pienennettyä hääpuku-stressin minimiin!

Kaikki alkoi oikeastaan jo edellisenä iltana, kun päätin että huomenna (siis eilen) otan härkää sarvista ja tutkailen hääpukumahdollisuuksia. Kaikki internetin mukavat sivustot hääpukuja myyvistä ja vuokraavista liikkeistä oli jo koluttu, ja jostain käsittämättömästä syystä en ollut löytänyt etsimääni hääpukua. Vaikka enhän edes vaatinut paljoa! Hääpuvun kriteereinä on vain:

  • budjettiin mahtuva (tässä tapauksessa max. 400 euroa, mutta mitä halvempi sen parempi, puolet tuosta summasta olin oikeasti valmis käyttämään)
  • hihallinen
  • koko-pitkä
  • laventelin värinen (hätätapauksessa myös violetti käy)

Ai niin, JA

  • äitiysmalli koska häiden aikaan olen 30 viikkoa raskaana

Siis eihän TUO nyt ole paljoa vaadittu. Vai onko? Alkoi jossain vaiheessa tuntua siltä että on. Varsinkin kun en halua mitään telttaa, vaan mahan kauniisti esiin tuovan, alle 160cm pitkälle sopivan juhlamekon. Juhlamekko siinä mielessä, että mikään trikoo ei mielestäni ole häihin sopiva materiaali.

Kyselin laajasti myös teettämisestä ompelijoilta. (Hääkeskustelupalstoilla tätä vaihtoehtoa oli suositeltu.) Lähetettyäni viisi tai kuusi kyselyä, sain kaksi vastausta. Kumpikin oli sitä mieltä että töineen ja kankaineen alle 1000 euron ei olisi mitään toivoakaan, saati sitten jos halusin jotain vähänkään erikoisempaa. Toinen vastaajista myös mainitsi että puku kannattaisi teettää vasta muutama viikko ennen häitä, että mitat tulevat varmasti oikein. Tämä oli erinomainen huomio.

Tuskaillessani ongelmaa kaasolleni hän huomautti että osaanhan minäkin ommella. No. Joo. Osaanhan minä. Olen ainakin joskus osannut. Edellisestä ompelukerrasta on ehtinyt vierähtää vuosi jos toinenkin, mutta olen kyllä joskus ollut innokas käsitöiden tekijä, siis myös ompelija. Suurin projektini oli historiallinen rokokoo-puku, joka onnistui mainiosti. Tosin siinä kyllä kestikin monta viikkoa kun sitä väkersi.

Eilisen agendalla oli siis kartoittaa mahdollisuus tehdä itse. Ensimmäiseksi kahlasin läpi kaikki kaavat ja lehdet joita kotoa löytyi. Siihen meni noin kolme tuntia. Kaapistani löytyy mm. laatikollinen hääpukujen kaavoja, mutta valitettavasti ovat vähän perinteisemmän mallisia, siis sellaisia joissa morsian ei ole RASKAANA. Tyköistuvia, etten sanoisi. Ne siis sai unohtaa suorin tein. Vanhat käsityölehdetkin tuntuivat olevan hieman vaillinaisia jo pelkän äitiysmuodin saralla, saati sitten että olisi ollut juhlavaatetta. Neljänneksi viimeisestä lehtivaihtoehdosta se sitten löytyi! Täydellinen juhlavaate!

Kaava oli ylioppilasjuhlamekkoa varten. Siis ei äitiysmallia ensinkään. Mutta, pelastavana piirteenä oli empire-mallinen leikkaus, jossa heti rintojen alta lähtee löyhä osuus, ja mikä parasta, materiaalina oli kauniisti laskeutuva sifonki. Kaavan mekkoa pitää jatkaa alaspäin n. 60 cm, mutta sehän ei ole mikään ongelma!

Samasta lehdestä, pari sivua taaempaa, löytyi myös täydellinen ohje morsiusneidon mekolle, jollaisen olin tyttärelleni luvannut. Tosin tajusin piakkoin, että jos teen myös tyttärelleni mekon, voin samantien tehdä toisen samanlaisen tulevalle vanhemmalle tytärpuolelleni. Ja jos teen hänelle mekon, on vain oikein että teen sitten myös nuoremmalle tulevalle tytärpuolelle mekon. Siihenkin löytyi kaava samasta lehdestä, sillä samaa kaavaa ei voinut käyttää kun ikähaitari on niin iso.

Seuraava haaste olikin sitten kankaat. Onneksi Eurokangas on lähellä. Kiertelin, hypistelin, mietin… Ja kohta oli avulias myyjä kyselemässä miten hän voi auttaa. Yhdessä me sitten suunniteltiin, mietittiin, kierreltiin ja hypisteltiin lisää. Eikä aikaakaan kun materiaalit olivat selvillä. (Tosin lasten mekkokangasta jouduin hakemaan lisää toisesta Eurokankaasta, kun vein viimeiset tuolta ensimmäisestä.) Minun ei varsinaisesti pitänyt vielä eilen hankkia kankaita, mutta kun hyvät kerran löytyi niin pitihän ne pois ostaa. Kotona laskeskelin budjettia ja totesin että oma häämekkoni (siis unelmieni ihanuus) tarpeidensa osalta tuli maksamaan ”järkyttävät” 85,48€. (Täytyyhän siihen vielä työn osa ajatella, mutta kun en kuitenkaan itselleni aio mitään maksaa, niin…) Tyttäreni ja tulevien tytärpuolien mekot sen sijaan kankaiden (ja muiden valmistusmateriaalien) osalta olivat yhteensä 117 euroa. Siis neljä JUHLAmekkoa vähän yli 200€. Sanoisin että pysyin hyvin budjetissa.

Illalla aloin laskeskelemaan budjettia ihan tosissaan. Olimmehan jo sopineet etukäteen suurin piirtein summan jonka olemme valmiita käyttämään. Samalla koitin hahmottaa mitä kaikkea pitää vielä hommata. Tällä hetkellä varattuna on kirkko, hääpaikka tarjoiluineen, meikkaus sekä itselle että kaasolle, kakku, ja valokuvauksesta neuvotellaan. Kutsut, serveetit, ja kaiken laista muuta sälää meinasin tilata netistä, ja kun latasin kaiken nettikaupan ostoskoriin totesin että tuota voi olla vielä tarpeen vähän viilata. Niinpä viime yö meni sen merkeissä, ja tänään sain vihdoin ”lopullisen” tilauksen kokoon. Täytyy vaan vielä kysyä etä-mieheltäni mitä hän on mieltä asiasta, tarvitaanko vielä jotain muuta. Tähän mennessä ostoskori kyseisessä nettikaupassa on kaventunut noin 150€. Samalla sain muutettua asioita mielestäni parempaan suuntaan, en vaan ollut heti keksinyt kaikkea nerokasta… Onneksi ostoskori pysyy näköjään voimassa useita päiviä, joten olen voinut lisäillä ja poistaa tavaroita pitkällä aikavälillä.

Seuraava suurempi koitos onkin kukkien löytäminen. Lähinnä se hinta siinä huolestuttaa. Onneksi kukkien tarve on hyvin vähäinen, mielessä on hääkimppu, vieheet sulhaselle, bestmanille ja veljelleni, jotain kaasolle ja morsiustytöille. Koristeisiin tulee vain tekokukkia, sillä ne ovat turvallisempi vaihtoehto lapsivieraiden uteliaille käsille. Myöskään kirkkoon en meinaa mitään kukkia hankkia, vaan kannettavat kukkaset riittävät. Jos alkaa näyttää siltä että kukkiin menee ihan tuhottomasti rahaa, olen valmis niistä luopumaan kokonaankin. Voin ottaa kaapistani teko-gerberan ja olla siihenkin ihan tyytyväinen.

Koko tämä budjetin kuumeinen rukkaus johtuu siitä, että JOS saan muut kulut tarpeeksi pieniksi, voisimme hankkia unelmiemme sormukset jo häihin, eikä vasta ensimmäisenä hääpäivänä niin kuin nyt on tarkoitus tehdä. Meillä on kauniit kihlasormukset, ja olemme jo sopineet että käytämme niitä myös vihkimiseen jos on tarpeen. Mutta kyllä ne toiset olisi niiiiin ihanat. Vaan saahan ne tietysti myöhemminkin.

Viime yönä ja tämän päivää askarteluliikkeissä kiertäessäni olen miettinyt myös koristelua ja mahdollisia vaihtoehtoja niille jutskille joita meinasin netistä tilata. Taisinkin löytää muutaman hyvän idean, ja vielä alennusmyynnistä! Tosin tässä on aina se vaara, että käy köpösti juuri sen takia että kun sai niin edullisesti. Esimerkiksi kaikki koristelu piti jättää minimiin, mutta totesin että pari pikku juttua tuolta alennusmyynnistä olisi tosi kivoja… Kuten vaikka värilliset kaitaliinat juhlapaikan pöytäliinojen päälle väriä tuomaan. Ja pari huovutettua kukkasta ei koskaan ole ketään haitannut. Ja sitten olisi… Niin. Go broke saving money. Joskus sitä vaan säästää ihan liikaa.

P.S. Jos jollakin on hyvä (ja huokea) kukkavinkki kehä I:n ja kehä III:n välimaastosta, niitä otetaan mielihyvin vastaan. 🙂

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *