Hiljaa, ihan hiljaa

Tänä aamuna oli sitten menneet viimeisetkin äänen rippeet, ja ongelmaksi muodostui miten tästä ilmoittaa työnantajalle joka vaatii toisen päivän sairaslomasta jo todistuksen.

Pari kokeilevaa yskäisyä (ja vihlontaa keuhkoissa) myöhemmin, päätin että yritän parhaani mukaan hoitaa asian puhelimitse, sillä työnantaja ei noista sähköposteista oikein perusta. En edes tiedä osoitetta mihin lähettää. Ensiksi piti kuitenkin soittaa työterveydenhoitajalle.

Rahisin asiani epätoivoisen kuuloisesti hoitajalle, joka kyseli pari tarkentavaa kysymystä, antoi neuvoksi juoda paljon lämmintä (eilen menikin arviolta gallona teetä, ja tänään varmasti toinen mokoma) ja lupasi laittaa sisäisessä postissa sairaslomalapun tulemaan.

Seuraava koettelemus oli soittaa vuoropomolle. Ääni väheni vähenemistään, eikä yskiminenkään enää tuottanut muuta kuin viiltävää kipua keuhkoissa. Sain kuitenkin selvitettyä että olen nyt muutaman päivän sairaslomalla, ja pomo toivotti pikaista paranemista. Niin minäkin, itselleni siis.

Teen sijaan olen tänään lipittänyt vanhaa ”salaista” reseptiäni: 15 Fazerin Eukalyptus pastillia, kaksi teelusikallista Ricolan yrttiteetä ja kaksi teelusikallista sokeria sekoitettuna kuumaan veteen. Tekee hyvää kurkulle, ja auttaa vähän myös yleiseen tukkoisuuteen.

Tänään pitäisi jaksaa lähteä käymään Verkkokaupassa, hankkimassa toisten sponssaama synttärilahja. Olisi sitten huomiseksi valmiina. Sen voisi vaikka itse paketoida illalla odottamaan sängyn päätyyn, että saa sitten aamulla avata iloisen yllätyksen. Luultavasti vähän käytetyn, kun en kuitenkaan jaksa pitää näppejäni siitä erossa jos sen tänään saan ostettua.

Ja tämä kaikki pitää hoitaa itse, koska vaikka asummekin rakkaan kanssa avoliitossa ja vihdoin viimein yhteisessä kodissa, on hän viikot töissä liian kaukana ajaakseen sieltä kotiin joka ilta. Ja murkkuikäisesti käyttäytyvä tytär ei ole osoittanut suurta kiinnostusta äiteen palvelemiseen… ;)