Joskus hyväkin päivä
Jos yleensä onkin viime aikoina ollut vaikeaa, useastakin syystä, niin tänään oli ihana päivä poitsun kanssa. Vaikka isi lähti taas aamulla sinne kauas töihin, ja oma olo oli mukavan yhdessä vietetyn viikon jälkeen vähän alamaissa, niin päivästähän tuli aivan ihana! Vieläkään en oikein mitään ”omia” juttuja ehtinyt, juuri ja juuri sain pyykit pesukoneesta eiliseltä kuivausrumpuun ja pojan vaatteet telineeseen kuivumaan. Siellä ovat kummatkin edelleen. Imuroida piti, mutta pölypallot jatkavat edelleen iloista kulkuaan ympäri asuntoa. Joulukuusen, joka saatiin viikonloppuna mukaan appiukon metsästä, sain sentään laitettua jalkaan parvekkeelle. Ei se tällä hetkellä muualle mahtuisikaan. Kai se siellä pärjää.
Tänään oli siis pikkuherralla ihan eri ääni kellossa kuin viimeiset pari-kolme kuukautta. Ruoka maistui aamusta asti niin että hyvä kun perässä pysyi lusikan kanssa. Maitoakin meni enemmän kuin yleensä. Tosin iltavelli ei sitten kaikki mennyt, mutta sen voi lopun syödä huomennakin. Yöllä annan eri velliä että saa täyden annoksen kun herää aamuyön tunteina.
Päikkäreitä nukuttiin antaumuksella ja sieltä heräsi ehkä hieman unenpöpperöinen mutta iloinen poika. Ja voi, sitten kun herättiin piti tutkia, kokeilla, katsella ja ihmetellä ihan kaikkea joululahjan pahvilaatikosta digiboksin kaukosäätimeen. Jalat kävivät kuin potkurikoneen lavat, viuhtoivat edes-takaisin oli herra sitten sylissä tai lattialla. Ehkä päivän yksi parhaista keksinnöistä oli laittaa Sohvi-kirahvi (vinkupurulelu) pojan jalkojen alle kun hän potki lattiaa. Voi mikä ilme kun hän sai aikaan vinkuäänen joka potkulla!
Meillä kun sekä syöminen että kehitysaskeleet ovat viime aikoina kovasti takkuilleet, niin tällainen päivä oli ihan ylellistä herkkua! Ehkä ne hampaat alkaisi sieltä hiljalleen helpottaa ja ruoka alkaisi taas maistumaan, ja toivottavasti tuo kehitys siinä samalla sitten saa taas hyvän spurtin. Seuraavaksi pitäisikin oppia nousemaan itse istumaan, että saisi istuttaa poikaa itsekseen. Syöttötuoli olisi erikiva lisä keittiöön, tällä hetkellä syödään vielä sitterissä kun herra ei suostu istumaan suorassa vaan valuu aina kaksinkerroin.
Tällaisena päivänä sitä rakastaa tätä kotona pojan kanssa olemista. <3