Kahta kieltä sujuvasti

Mustaa Pitsiä-käyttäjän palstalla mainitusta kaksikielisyydestä sain idean kertoa omista kokemuksistani. Tyttärenihän on täysin kaksikielinen, tai ainakin hänen pitäisi olla. Suomen kielessä olisi ehkä vähän parantamisen varaa.

Hänen isänsä on amerikkalainen, ja hänellä kotikieli on aina ollut siis englanti. Koitin hänen ollessaan pieni puhua hänelle suomea, mutta jotenkin itsellenikin englanti on luontevampi kieli, vaikka suomalainen olenkin. Näin on ollut jo yläasteelta lähtien, jolloin myös uneni muuttuivat englannin kielisiksi. Vasta viime vuosina olen alkanut nähdä suomenkielisiä unia. Ilmeisesti juuri tätä unien kieltä pidetään yhtenä merkkinä siitä mikä kieli on vahvempi.

Asuin pari vuotta Yhdysvalloissa, ja jo vuoden jälkeen alkoi suomen kielen muistaminen olla haasteellista. Kun ensin muutin Alabamaan oli minulla keittiön pöydällä sanakirja josta aina kävin katsomassa englannin kielen sanoja joita en muistanut tai tiennyt. Puolentoista vuoden päästä käytin sanakirjaa jo toiseen suuntaan, tiesin kyllä sanan englanniksi, mutta en millään pystynyt muistamaan mitä se olikaan taas suomeksi. Tämä vaiva on välillä vieläkin, sillä vähintään puolet ajasta myös ajattelen englanniksi sen paremmin asiaan huomiota kiinnittämättä.

Tyttäreni syntyessä asuimme jo Suomessa, mutta kotikielenä oli tietysti englanti, sillä se oli sekä itselle että tyttären isälle helpompi kieli. Oma äitini taas puhui tyttärelle tietysti aina suomea, ja koska hän vietti niin paljon aikaa tyttäreni lähellä tuntui suomen kieli tarttuvan helposti. Tosin kuten kaikki kaksikieliset vauvat, tyttäreni oppi puhumaan huomattavasti myöhemmin kuin yksikieliset. Ja kesti vuosia ennen kuin suomen ja englannin sekoittamisesta keskenään tuli tahallista, sitä ennen hän teki sitä täysin huomaamattaan.

Parivuotiaana tyttäreni meni perhepäivähoitoon jossa kukaan ei puhunut englantia. Vuoden kuluttua mieheni oli jo niin huolissaan tyttären kieltäytymisestä puhua englantia, että päätimme vaihtaa perhepäivähoidon kaksikieliseen lastentarhaan. Tämä osoittautui erinomaiseksi, sillä tyttäreni viihtyikin siellä paljon paremmin kuin perhepäivähoidossa jossa hänen kaverinaan oli ollut kaksi-kolme poikaa. Paikkaan tykästyneenä hän jatkoi siellä esikoulunkin.

Ensimmäisen luokan lähestyessä oli selvää että tytär jatkaisi kaksikieliseen kouluun. Muista kouluista poiketen, ja tietysti ymmärrettävistä syistä, tähän kouluun oli pääsykokeet jossa testattiin englannin kielen sujuvuus. Koska meillä kotikielenäkin oli englanti, tämä ei tietenkään aiheuttanut mitään ongelmia.

Välillä ihmettelin kun samassa päivähoidossa ja esikoulussa oli suomalaisperheiden lapsia jotka eivät koskaan kotona voineet harjoitella englannin kieltä, koska vanhemmat eivät sitä puhuneet. Lapselle ei riitä se, että päivähoidossa koitetaan opetella englantia, jos tätä ei millään tavoin tueta kotona. Valitettavasti osa näistä lapsista joutui vaihtamaan tutut kaverit uusiin, kun eivät läpäisseetkään pääsykoetta.

Esikoulun lähestyessä loppuaan eräs opettajista pyysi minut hetkeksi sivuun, ja kehoitti meitä kesän aikana harjoittelemaan ahkerasti suomea. Tytär kun ei halunnut enää puhua ollenkaan sitä… Niin ne osat vaihtuivat.

Nyt viidennellä luokalla tytär käy edelleen kaksikielistä koulua, mutta minun yllätyksekseni puhuu useimmiten luokkakavereidensa kanssa suomea, siis luokan ulkopuolella. Edelleen englanti on hänelle vahvempi kieli, mutta ero alkaa kaventua, ja koitan muistaa huomauttaa hänelle jos hän tekee pahempia kielioppivirheitä, lähinnä taivutuksissa. Ja joskus saamme nauraa makeasti, kun hän koittaa kääntää jotain suoraan englannista suomeksi, sanonnat kun eivät niin vain käännykään.

Saa nähdä kuinka paljon uusi tulokas oppii englantia. Varmasti ainakin jonkin verran, sillä tyttäreni kanssa tulee edelleen puhuttua aika paljon kyseistä kieltä. Tosin kotona puhumme lähinnä suomea, sillä nykyinen mieheni ja hänen lapsensa ovat täysin suomenkielisiä. (Tosin jos haluan sanoa tyttärelleni jotain mitä en halua miehen lapsien ymmärtävän, englanti käy hyvin salakielestä…) ;)

Kaksikielisyys on rikkaus, eikä vähiten sen takia että käännöskukkaset kukkivat runsain mitoin vuosien vieriessä ja hauskuuttavat mitä oudoimmissa tilanteissa!