KELAn terveisiä

Alkuviikosta sain postissa ilmoituksen että äitiysavustushakemukseni on hyväksytty, ja saisin postissa äitiyspakkauksen parin viikon kuluessa. Syy näin myöhäiseen lähestymiseen (rv 33) on siinä, että takaraja raskaustodistuksen toimitukseen oli vasta tämän kuun lopussa, ja häiden järjestelyn takia ei itsellä ollut mikään kauhea hoppu mennä Kelan toimistoon jonottamaan tuntikausiksi.

Loppujen lopuksi todistuksen viemiseen meni n. 5 minuuttia, ja sekin vain sen takia että jäin höpöttämään lämpimiä virkailijan kanssa. Pääkaupunkiseudulla kun löytyy myös ns. Yhteispalvelupisteitä joihin noita Kelan liitteitä voi viedä! (Tätä en tiennyt ennen kuin Kelan sivuilta katsoin sopivasti matkan varrella olevaa asiointipistettä. Haa!)

Tänään postiluukusta tipahti epäilyttävän paksu kirjekuori, myös Kelalta. Jostain syystä olen aina epäluuloinen noita kyseisen laitoksen lähettämiä kirjeitä kohtaan. Silloin tällöin sieltä tulee päätöksiä joita en ole odottanut, ja joiden muuttaminen tuntuu olevan yhtä helppoa kuin meloa kajakilla Australiaan.

Ennen kun sain kuorta auki tyynnyttelin itseäni ajatuksella että ehkä sieltä tuli uusi Kela-kortti. Kun tuo nimi vaihtui häiden johdosta. Siitä aiheesta koitan kirjoitella lisää tuonnempana.

Ei tullut uutta Kela-korttia. Mutta ei myöskään ihan sitä Jobin postia mitä jo kauhistelin. Suureksi yllätyksekseni kävi ilmi että Kela välittää meistä ihan oikeasti. Tai no siis välittää siitä ettei maksa liikaa. Että jos joku muu vaikka maksaisi heidän puolestaan.

Tällä kertaa kyse oli siitä, että olin ilmeisesti ylittänyt heidän ”välitysrajansa” sairauslomapäivien suhteen. Ilmeisesti nykyään sairaslomalla saa olla 90 pv kahden vuoden aikana. Maaliskuun loppuun mennessä itselle oli kertynyt jo 76, josta syystä huomautettiin että jos meinaan paljon pidempään olla, niin olisi syytä toimittaa heille Työterveyden selvitys kuntoutusmahdollisuuksista ja siitä miten voisin jatkaa työssäni, jotta etuuden maksaminen jatkuu katkeamattomana. Tosin tämänkin ajan maksu on tullut työnantajaltani, mutta hehän taas saavat Kelan avustusta.

Joka tapauksessa minun sairaslomani on nyt ohi. Olen virallisesti vielä huomisen ja ylihuomisen yhdistetyllä talvilomalla + pitämättömillä pekkasilla, ja maanantaina aloitan virallisesti äitiysloman! Oih! Tätä on odotettu.

Töissä en ole varsinaisesti ollut (siis omissa) joulukuun puolen välin jälkeen. Välillä käynyt muutamia päiviä kokeilemassa vain todetakseni että ei onnistu. Ensin alkoi poskiontelontulehduskierre jonka vuoksi koko viime syksy oli yhtä sairastamista toisen perään. Jostain kumman syystä raskaudella on tämä vaikutus minuun: viimeisetkin vastustuskyvyn rippeet häviävät kuin tuhka tuuleen, ja olen jatkuvassa tulehduksessa, milloin poskiontelossa, milloin keuhkoissa, milloin missäkin. Toisin sanoen kipeä kuin koira.

Joulukuun puolessa välissä kävin siis lääkärissä hakemassa antibioottia ja muuta troppia mitä pystyi raskauden aikana ottamaan oloa helpottamaan. Samaan aikaan töistä ehdotettiin että jospa kävisin työterveyslääkärillä, että hekin pysyvät kartalla siitä että työntekijä on raskaana.

Työterveyslääkärini on lievästi sanottuna vähän omituista sorttia, tiukasti kielsi minulta yövuorot koska hän oli itse niitä joutunut raskausaikana tekemään ja lapsi ei siitä johtuen ollut nukkunut ensimmäiseen viiteen vuoteen. Ei auttanut vaikka kuinka huomautin että ehkä syitä oli muitakin, ja että itselle nuo yövuorot ovat se HELPOIN vuorojen muoto omasta  luontaisesta päivä (tai siis yö)rytmistä johtuen.

Työpaikalla oli tietysti ollut puhetta jo aikaisemmin raskaudesta kertoessani että minut siirretään toisiin tehtäviin kun olo alkaa siltä tuntua. Nyt siis alkoi työterveyslääkäristä siltä tuntua, eikä siinä auttanut kun kysellä pomolta että mitäs nyt… Joulu ja uusi vuosi painoivat päälle ja he totesivat että katsellaan sitten ”ensi vuoden puolella”. Sairasloma jatkui siis siihen että kaikki tarvittavat pomot olivat paikalla yhtä aikaa ja saivat aikaiseksi jonkinlaisen suunnitelman.

Valitettavasti heidän suunnitelmaansa kuului siirtää minut toisiin tehtäviin ja samalla poistaa palkastani kolmannes. Itse en tykästynyt tähän heidän suunnitelmaansa (kas kummaa), varsinkaan kun yhtiön tähän asti toteutunut linjaus oli ollut se, että palkka maksetaan tasan samalla tapaa kuin entisissä työtehtävissä, sillä eihän työntekijää voi raskaana olemisesta rangaista. Ennen kuin minun kohdalla. Tässä vaiheessa aloin tutkimaan työlainsäädäntöä aina EU-tasolle asti, ja löysinkin pari ennakkopäätöstä joihin meinasin vedota.

Niin pitkälle en kyllä koskaan päässyt. Jatkuva sairastelu ja muutenkin stressaava elämäntilanne sai aikaan sen, että minua alkoi supistella pienestäkin ponnistuksesta. Kauppakassien kantaminen, portaiden nouseminen, pitkä kävely jne. Ja supisteluja kesti päivän verran rasituksen jälkeen. Joten ei kun takaisin lääkäriin. Siinä lääkärille pääsyä odotellessa ehdin käydä viikon verran tekemässä aamuvuoroa tehtävissä johon minut oli siirretty. Aamuvuoroa, joita jo aikaisemmalla työterveyslääkärin päätöksellä minulta on kevennetty koska ne eivät sovi unirytmiini mitenkään. Ja nyt oli siis tarkoitus tehdä PELKÄSTÄÄN sitä koska muita korvaavia työtehtäviä ei muka löytynyt. Kaiken kukkuraksi korvaavassa työtehtävissä olisi ollut rutiinin omaisesti yli 10 kg:n laitteiden nostamista, ja työpiste sijaitsi kolmien pitkien rappusten takana.

Keskusteltuani työterveyslääkärin ja neuvolalääkärin kanssa tultiin siihen tulokseen että on parempi jos jään sairaslomalle siihen asti että voin aloittaa äitiysloman. Joten Kelalle voisi ilmoittaa että kuntoutustarvetta ei ole, sillä raskaus tuskin kuntoutuksella ”paranee”. Tosin seitsemän viikon päästä tilanne voi ratkaista itse itsensä…