Päivä pienen vauvan elämässä

Myönnettäköön että vauvamme ei enää tunnu kovin ”pieneltä”, sillä hän on syntymäpainonsa jo tuplannut ja senttejäkin on tullut rutkasti lisää. Mutta nuorihan hän vielä on, vain vähän päälle pari kuukautinen. Nuoren vauvan elämä on edelleen lähinnä syömistä ja nukkumista, välillä jaksetaan olla hereilläkin, mutta aika suuri osa päivästä menee nukkumiseen. Otsikon saisikin siis vaihtaa kuvastamaan minkälaista on olla nuoren vauvan ÄITI.

Poikamme nukkui parina yönä 6-8 tuntia putkeen tankattuaan ensin koko illan maitoa suuren huudon vauhdittamana. Mehän olimme tietysti sekä ihmeissämme että tyytyväisiä, että näinkin nuorena herra veteli jo pitkiä pätkiä unta yötä ja selvästi on alkanut hahmottaa päivän ja yön eron, sillä päivällä tuollaiset unipätkät eivät tulisi kuuloonkaan, parhaimmillaan syödään parin tunnin välein, yleensä kuitenkin kolmen – neljän tunnin välein. Kun mainitsin asiasta Facebookissa, kummipoikamme (1v) äiti oli vihreä kateudesta, sillä kuopus ei juuri nuku. Koskaan. Ikinä. Millään. Siihen oli pakko todeta, että vaikka poika nukkuu, se ei suinkaan tarkoita että äiti saisi nukkua.

Nykyään puhutaan paljon lapsentahtisesta imetyksestä (jota kyllä imetystä lukuun ottamatta harrastetaan meilläkin), mutta meilläpä onkin tissintahtinen pumppaus. Eli äiti pumppaa maitoa (tai yrittää pumpata) neljän tunnin välein yötä päivää. Itselle on tärkeää että vauva saa rintamaitoa niin pitkään kuin mahdollista (tai jos ainakin sinne 4-6kk:n ikään asti, olisin tyytyväinen) ja kun tuo imetys ei yrityksistä huolimatta ole alkanut luonnistumaan, keskosuudesta luultavasti johtuen, niin meillä se maito siirtyy äidiltä vauvalle pullon kautta. Näin myös isi pääsee ”nauttimaan” yösyötöistä. Ja päivä-, aamu- ja iltasyötöistä.

Tämä pumppaustahti aiheuttaa aika paljon ongelmia. Ensinnäkin kaikki kotoa liikkumiset pitää suunnitella niin, että viimeistään neljän tunnin päästä on mahdollista pumpata, mieluiten kotona. Autossakin se onnistuu, ja vieraiden luona jos pumpun ottaa mukaan esim. päiväretkiä varten. Pumppu toimii myös paristoilla, joskaan en sitä ole koskaan kokeillut, eli periaatteessa pitäisi pystyä pumppaamaan missä vain. Mutta eihän sitä nyt ihan missä vain voi alkaa tehdä, sillä jo pelkkä sen ääni herättää huomiota. Saati sitten se, jos istuu vaikka kahvilassa torvet tisseissä kiinni.

Kun tiedetään että johonkin täytyy mennä tiettyyn aikaan, täytyy pumppaukset koittaa ajoittaa niin että meno on juuri niiden välissä. Yllättävän haastavaa. Varsinkin kun parin kuukauden valvomisen jälkeen on jo niin väsynyt, ettei herää herätyskelloon. Siitä, ja monesta muustakin syystä pumppausvälit välillä venyvät ja paukkuvat, ja samoin tekevät rinnat. Kaikki jotka ovat joutuneet kestämään ääriään myöten täyteen pakkautuneita rintoja tietää sen kivun mistä puhun. Se tunne on sanoin kuvaamaton. Siihen kun herää, sitä melkein juoksee pumpulle.

Olo on välillä kuin paremmallakin meijerillä. Maitoa tuotetaan, pumpataan, käsitellään, varastoidaan, se toimitetaan ”asiakkaalle”. Ja kaikki luomuna!

Imetyksestä pumppaus eroaa ainakin siinä, että välineistön huoltoon saa uppoamaan uskomattomat määrät aikaa. Kun ensin syöttää vauvan ja sitten pumppaa itsensä, mittaa maidon tuoton, valmistelee sen varastointiin, varastoi joko jääkaappiin tai pakastimeen ja huuhtelee välineistön (jos seuraava setti on jo valmiina, eikä siis tarvitse pestä heti joka käytön jälkeen) voi ehtiä jopa pari tuntia hengähtää ennen kuin vauva syö uudestaan. Pesuvuoron iskiessä väliaika kutistuu ehkä tuntiin. Ja siinä ajassa pitäisi sitten nukkua, syödä, hoitaa muulle perheelle ruoka, käydä kaupassa, pyykätä, siivota, järjestellä, kirjoittaa blogia, ja hoitaa kaikki muut arjen pyörivät asiat, niin… Tunnit loppuu päivästä aika vikkelästi kesken. Ja äiti on vähän väsynyt.

Mieskin koittaa välillä sanoa, että kai sitä nyt voi välillä olla vähän pidempään pumppaamatta. Kokemuksesta voin sanoa, että pumppausvälin pidennyksestä seuraa ainakin kaksi epätoivottua asiaa: kipeät rinnat, ja maitomäärän vähentyminen. Rinnat saa nopeasti kivuttomiksi parilla pumppauksella, mutta tuo maitomäärän nostaminen takaisin ylös on parin päivän projekti kun pumpataankin 2-3 tunnin välein. Kysynnän ja tarjonnan laki kun hallitsee rintamaidon tuotantoa. Ja sitten kun pitää pumpata vielä tiuhemmin, ei jää enää aikaa mihinkään muuhun ja koko päivittäinen elämä muuttuu mahdottomaksi. Satunnainen tunnin tai kahden pidennys välissä ei välttämättä maata kaada, mutta olen huomannut että kun rinnat ovat tottuneet neljän tunnin väleihin, ne myös mielellään pitävät siitä kiinni. Äidilläkin on mukavampi olo silloin. Tosin joskus tekee mieli pumpata useamminkin, kun tuntuu että rinnat kipeytyvät jo puolentoista-kahden tunnin jälkeen. Silloin kuvaan astuu tämä tissintahtinen pumppaus. 😉

Meillä kun äiti sanoo että on aika umppa-pumppa, niin kaikki ymmärtävät että äiti häviää nyt Facebookin pelejä pelaamaan noin puoleksi tunniksi. Sillä pumppausta ei alle vartin saa tehtyä millään, ja kun torvista on pidettävä toisella kädellä kiinni (pumppaus yksikätisesti vaati vähän opettelua, mutta se on mahdollista!) niin ei jää kuin hiiri-käsi käyttöön. Klik-klik. Oli se sitten päivän uutiset tai Facebookin pelejä. Kirjoittamisen saa unohtaa kokonaan.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *