Pas-si ja ham-… Ajokortti.
”Tilaamanne lupa-asiakirja on saapunut,” kertoo juuri tullut tekstiviesti.
Jaa? Nyt jo? Vastahan minä maanantaina kävin sitä anomassa. Passia, siis. Ja samalla ajokorttia. Häiden jälkeen olen hiljalleen koittanut saada nimitietojani päivitettyä, ja tällä viikolla saapui sekä uusi Plussa-kortti (etäluettava…?) ja pankkikortit. Ajokortti tulee kuulemma suoraan kotiin… 5 viikon kuluttua! Kela-korttia odottelen myös saapuvaksi jonakin päivänä.
Suurin ongelma on ollut selittää siellä ja täällä että sukunimen lisäksi vaihtui myös etunimi. Ilmeisesti tämä hämmentää monia tahoja. Tähän astisen elämäni ajan olen käyttänyt kolmatta (etu)nimeäni, jonka vanhempani siis halusivat olevan kutsumanimeni. Valitettavasti olen siis tähän asti saanut huomauttaa melkein joka paikassa että ensimmäinen etunimeni EI ole kutsumanimeni. Syy kutsumanimen vaihtoon oli kaksijakoinen: halusin helpottaa elämääni jättämällä pois tämän jatkuvan korjailun, ja olen sitä mieltä että aikaisempi kutsumanimeni ei sovi yhteen nykyisen sukunimeni kanssa. Siinä ei ole sopivaa virtausta.
Vaan koitapa selittää joka paikassa että myös etunimi on vaihtunut. Tuntuu olevan välillä kauhean vaikeata käsittää. Vaan ehkä se tästä alkaa helpottumaan tämäkin. Nyt kun oppisi enää itse kirjoittamaan nimensä… Ja vastaamaan aina puhelimeen oikealla nimellä.
Poliisilaitoksella asioidessanikin piti muistuttaa itseään, että kuuntelepa nyt sitä uutta nimeä huudettavan, eikä sitä vanhaa… Onneksi huomasin.
Itse hakuprosessi oli… no, helppo mutta monivaiheinen. Ensin piti käydä otattamassa itsestään uudet valokuvat. Nykyään kun on tiukat määräykset siitä kuinka vanha kuva saa olla, ja kuuden sivun ohjeet kuvan koosta, pään koosta, ilmeestä, asennosta, ja ties mistä muusta. Yllätyksekseni kuvausliike voi nykyään myös ladata kuvan nettiin ja antaa paperikuvien mukana koodin jonka avulla viranomainen voi käydä kuvan hakemassa suoraan hakemukseen. Tällä hetkellä tämä toimii vain passilla, ja ehkä henkilökortilla. Ajokorttiin tarvitaan edelleen paperikuva, tai oikeastaan kaksi.
Ajokorttihakemuksen täytin etukäteen odottaessani vuoroa, ja passihakemus on virkailijan täytettävä. Passia varten piti olla mukana vanha passi, koska ajokortti ei kelpaa henkilötodistukseksi. Virkailija vertaili yllättävän pitkään minua ja passiani, ja totesi sitten että eiköhän kyseessä ole sama henkilö. Allekirjoitus piti tehdä jollakin elektronisella alustalla, ja sitten ne halusivat sormenjälkeni. Tosin virkailija halusi ensin NÄHDÄ sormenpääni ennen kun sain laittaa ne skannattaviksi. On se tarkkaa…
Passi olisi siis hakemista vaille. Ehkä huomenna. Yllättävän nopeasti se tuli, viikkoa veikkasi virkailija toimitusajaksi. Ei sinänsä että kiire olisi, en ole ulkomaille matkustamassa ihan heti, ainakaan näillä näkymin. Ja viimeisen 13:n vuoden aikana ajokortti on riittänyt itsellä matkustusasiakirjaksi, kun on pysynyt Euroopan rajojen sisäpuolella. Onhan se passi aina ollut varuilla, mutta koneeseen noustessa olen aina tarjonnut vain ajokorttia eikä kukaan ole muuta kysellyt. Vanhassa passissakaan ei ole ensimmäistäkään leimaa.