Se jossa aloitan

Miksi sitä sairastuu aina juuri silloin kun on päättänyt alkaa kuntoilemaan? Ihan kuin kroppani saisi vihiä tulevasta, ja päättäisi kehittää kunnon flunssan menoa hillitsemään… Kuntoilu olisi kyllä tarpeen, mutta nyt täytyy kiltisti odottaa että olo paranee.

Vaan pääsinpähän kerrankin lehtimyyjästä helpolla: kähisin vain puhelimeen että ääni on lähdössä. (Hyvä että pystyin edes kähisemään, kun ääni teki kovasti lakkoa jo aikasemmin päivällä.) Eikä se varmaan tykänny mun laulustakaan. Siis ääni. Lehtimyyjälle en edes yrittänyt.

On siis oiva päivä alottaa kirjoittaminen, kun ääni ei toimi. Kirjoittanu olen pienen ikäni (olen karvan yli 30) mutta en tähän tyyliin. Lähinnä tarinoita ja runoja. Toisaalta, tarinointiahan se on tämäkin, oman elämän tarinan kertomista.

Päivän suuri tapahtuma oli tyttären ihka eka oikea kampaajakäynti. Täytti juuri 11-v ja tähän asti on aina mennyt ”lapsena”. Nykyinen kampaamoni katkaisee lasten palvelut kuuteen ikävuoteen, joten nyt sai ihan aikuisen käsittelyn, päähierontoineen kaikkineen. Ja oli tyytyväinen tulokseen, vaikka ihan kauheasti (n. 4cm) lähti latvoista. Kysyi jo nukkumaan mennessä että kai ens kerralla mennään samaan paikkaan. Näin lupasin, sillä mitä kampaamoihin tulee olen lojaali asiakas. Kävin monta vuotta luottokampaajallani n. 200 km:n päässä. Tosin en usein, kolme-neljä kertaa vuodessa, mutta kävin kuitenkin.

 

Remontti on nyt jatkunut kaksi kuukautta. Ja kohta alkanee taloyhtiön toteuttama kylpyhuoneremontti. Toisaalta ihan kiva saada ns. ”uusi” kylppäri, mutta en millään haluaisi olla käyttämättä kotimme fasilititeetteja kovin pitkään.

Omatoimisesta remontista on jäljellä vielä eteisen käytävän viimeistely, sekä keittiön ja vessan maalaaminen. Sisustus on pääpiirteittäin tehty, nyt pitäisi vain saada kaappeja ja tauluja seinille, ja muuta sellaista ”pientä”.

Olen ollut kerta toisensa jälkeen yllättynyt kuinka ihana tästä meidän yhteisestä kodista on tulossa. (Muutimme siis avomiehen/kihlatun/oman kullan kanssa vihdoinkin yhteen. Melkein vuoden tuntemisen jälkeen…) Meidän oma koti. Meidän uusioperhe. Työkaverini joskus totesi että hän ei voisi kuvitellakaan itseään uusioperheeseen, että olisi minun, sinun ja meidän lapset. Mä voisin. Yks mun, kolme sun, ja ehkä joskus se meidän. Tik tak tik tak.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *