SE(X) vauva-aikana
Kirjoitin joskus raskauden aikaisesta seksistä täällä. Melkeinpä koko raskauden ajan seksi oli tyydyttävämpää kuin ennen ja välillä jopa tajunnan räjäyttävää. Olen aina nauttinut seksistä ja se on tärkeä osa elämääni, joten nautin täysin siemauksin tästä uudesta seksin ulottuvuudesta, kun keho tuntui olevan todella herkkä ja kaikki tuntui jotenkin selvemmin.
Synnytyksen jälkeen meni pari viikkoa kun ne pari tikkiä parantuivat, joten siitäkin syystä harrastelu jäi aika vähäiseksi. Lisäksi melkeinpä ensimmäistä kertaa elämässäni, niin että muistan, mieleni ei kerta kaikkisesti tehnyt mieli mitään seksiin liittyvääkään. Jopa siinä määrin että aloin huolestua. Väsymyksellä on tietysti osansa siihen ettei tee mieli ja ei jaksa, mutta yleensä en kieltäydy kun mieheni ehdottaa pientä pelehtimistä makuuhuoneen puolella. Nyt ei vaan tehnyt mieli.
Onneksi tikkien lähtemisen jälkeen alkoi omakin mieli herätä ajatukseen, että nyt voisi taas kokeilla. Loppuraskaudestahan seksin harrastaminen on kovin vaivalloista, ja odotin jo silloin sitä että saan miehen taas oikeasti lähelleni. Ensimmäinen kerta synnytyksen jälkeen on vähän kuin ensimmäinen kerta ikinä, paitsi että tiedät mitä tehdä. Mutta se uutuuden tunne… Näin ainakin jostain joskus luin. Todellisuudessa, vaikka se vähän oudon jännittävältä tuntuikin, mieleen tuli lähinnä että voi kuinka olen tätä kaivannut!
Raskauden aikana alkanut super-herkkyys ei ollut kadonnut mihinkään, ja aistit tuntuivat olevan äärimmilleen viritetyt. Kaikki tuntui suuremmin ja selvemmin ja olin täysin aistieni vietävissä. Toivottavasti sitä jatkuu vielä jonkin aikaa, vaikka suurin herkkyys onkin jo alkanut väistymään. Edelleen nautin seksistä suuresti. Jopa enemmän kuin ennen tätä raskauttani. Olen täysin rakastunut mieheeni ja on ihanan tuntuista olla hänen hellässä sylissään, ja antaa vain tuntemusten viedä mennessään. Kokemus on jotenkin paljon intensiivisempi kuin ennen, eikä se kovin tunteetonta ollut ennenkään.
Suurin haaste seksin harrastamiseen vauvataloudessa on löytää sopiva aika. Aika jolloin vauva nukkuu, ja aika jolloin itse jaksaa. Ja tietysti ehtii. Vaikka kuinka suunnittelisi että tänä iltana… Aika usein käy niin, että illalla kun vihdoin viimein pääsee sänkyyn jompi kumpi tai kummatkin ovat niin väsyneitä, ettei sitä kertakaikkisesti enää jaksa. On mukavampaa vain mennä nukkumaan että saa edes hetken nukkua ennen kuin täytyy herätä taas. Siksipä välillä hyökkäänkin mieheni kimppuun kesken päivän, nyt kun hän on ollut kesälomalla. Tietysti tämä toimii vain silloin kun muut lapsemme eivät ole kotona. Lasten ollessa kotona käytän hyväksi sitä, että nousen pumppaamaan maitoa aikaisin aamulla. Palatessani sänkyyn pumppauksen jälkeen on silloin tällöin hyvä tilaisuus herättää mies ihan vain rakastelua varten. Useasti sanotaan että pitäisi muistaa hoitaa myös parisuhdetta (seksillä[kin]) vauvan syntymisen jälkeen. Itse en voisi elää ilman.
Toinen haaste onkin sitten se, ettei vauva herää kesken aikuisten leikkien. Ei se muuten haittaa, mutta ikävä kesken kaiken lopettaa. Yleensä kun vauva nukkuu samassa huoneessa, enkä aina osaa olla ihan hiiren hiljaa. Onneksi meidän vauva ei äänistä hätkähdä, eikä ainakaan tähän mennessä ole kertaakaan herännyt meitä keskeyttämään. Toivottavasti tämä jatkuu.
Kaiken kaikkiaan suosittelen seksiä vauva-aikanakin kaikille. Se tekee ihmeitä jaksamiselle ja parisuhteelle. Väkisin ei pidä, mutta kannattaa muistaa että aina ei tarvitse tehdä mieli juuri sillä hetkellä, se halu usein herää siinä kun alkaa vain suudella ja halailla. Ja jos halu ei tule, niin suutelu ja halailukin tuo paljon mukavia mielihyvähormoneja kehoon.
Tietysti synnytyksen jälkeen piti käydä keskustelua ehkäisystä, ja päädyimme kumien kautta minipillereihin. Saa nähdä miten nuo pillerit itselle sopivat, olen aina ennen käyttänyt yhdistelmä-mallisia. Mutta mukavaa saada kumi pois käytöstä, näin kun naimisissa ollaan ja kaikkea. Imetystä en edelleenkään laske ehkäisyksi, ja vaikka mies sitä ehdottikin, en antanut hänen käydä solmimassa putkiaan solmuun. Jos vaikka joskus vielä… Tuskin, mutta haluan kuitenkin pitää sen mahdollisuuden edes muutaman vuoden vielä. Ehkä sitten kun ollaan kummatkin nelikymppisiä, sillä onhan meillä tässä jo katrasta kasvatettavana. Muuten en sitä pidä liian korkeana ikänä kasvattaa lapsilukua, vaikka itseä nolottikin myöntää vanhempieni ikä koulukavereille. Olihan se vähän ikävää, kun toisten vanhemmat olivat kolmekymppisiä, ehkä jopa kolmevitosia, ja omani juhlivat viisikymppisiään. Siis niin noloa. Mutta sitä kasvaa ja oppii olemaan välittämättä epäolennaisista. Tästä ehkä joskus lisää myöhemmin.