Vauvauutisen jakaminen

Ensimmäisenä (tulevan lapsen isän jälkeen tietysti) kerroin parhaalle ystävälleni. Olin kyllä kertonut jo aikaisemmin että yritämme, joten se ei ollut ihan niin iso shokki. Päivää tai kahta aikaisemmin hän oli Facebookissa kommentoinut antibioottipäivitystäni toteamalla että ne siis tappavat kaiken oravaa pienemmän. Nauraen totesin, että toivottavasti ei, sillä ei tuo pikkuinen vielä ihan oravan kokoinen ole. Tästä episodista sain ajatuksen kutsua pikkuista Oskuksi, kuten Osku-Orava oli jossain lapsuuden tarinassa.

Ehkä viikkoa sen jälkeen kerroin tyttärelleni, joka otti asian vastaan ilon kiljahduksin, ja on siitä lähtien aina muistanut halata sekä minua että tulevaa pikkusisarustaan. Toivottavasti sama innostunut asenne jatkuu myös syntymän jälkeen…

Seuraavaksi kerroin äidilleni. Äitikin otti uutisen vastaan hyvillä mielin, vaikka vähän pelkäsin hänen reaktiotaan koska tyttäreni vauva-aika oli minulle niin vaikeaa.

Samoihin aikoihin avomies jakoi uutisen myös oman äitinsä kanssa, joka on hyvin mielissään asiasta, vaikka omiakin lapsenlapsia on jo seitsemän.

Seuraavaksi olikin edessä sitten se osuus jota eniten karsastin: avomiehen lapsille kertominen. Mies hoiti sen puolen minun tietämättäni, ja kuulemma uutinen otettiin vastaan innostuneesti vanhimman tytön puolesta ja jokseenkin tajuamatta nuorimpien puolesta. Olin ollut erityisen huolissani siitä miten vanhin tytär asian ottaa, koska hänellä on suuria antipatioita nuorempia sisaruksiaan kohtaan. Onneksi ainakin alkureaktio oli samanlaisen innostunut kuin oman tyttärenikin kohdalla.

Töissä kerroin lähimmälle työkaverilleni noin viikko sitten. Oli pieni pakko kun olo oli niin järkyttävä ja olin luultavasti naamaltanikin vihreä. Tänään kerroin lähimmälle esimiehelle, kun hän pyysi minut kahden keskiseen juttutuokioon. Kun hän oli saanut ensin sanottua oman asiansa, totesin että näin etukäteen varoitan että jään luultavasti jo keväällä äitiyslomalle. Yllätyksekseni hän otti asian todella rennosti, sillä yleensä hän on kauhuissaan jo siitä kun ilmoitan pitäväni pekkasen, saati sitten viikon lomaa. Muisti jopa vielä onnitella.

Se on ehkä kaikkein parasta uutisen jakamisessa: katsella ihmisten reaktiota, ja ottaa vastaan onnitteluja kun asia iskostuu mieleen. Tähän asti kaikki ovat olleet todella mukavia.

Odotan kovasti ensimmäistä virallista ultraa, jossa saataisiin selvyys laskettuun aikaan, ja varmistus siitä että kaikki on mallillaan. Sitten voin alkaa jakaa uutista oikein kunnolla. 🙂